Kokemuksellisen tiedontuotannon menetelmät koetuksella

Jarkko Bamberg

Ulla Tiilikainen ja Jouko Järnefelt kertoivat kirjoituksessaan Harava-pilotista, jossa yliopisto-opiskelijat pääsivät osallistumaan Harava-kyselyn suunnitteluun ja tulosten alustavaan analysointiin. Tampereen yliopisto järjesti yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa kurssin, jonka aiheena oli kokemuksellisen tiedontuotannon menetelmät kaupunkikeskustan kehittämisessä. Kurssilla perehdyttiin kolmeen erilaiseen menetelmään tuottaa kokemuksellista tietoa: Haravaan, tilannehaastatteluun ja kävelyhaastatteluun. Opiskelijat tekivät ryhmätyöt, joissa he valitsemaansa menetelmää käyttäen tuottivat tietoa kaupunkikeskustan strategista suunnittelua varten. Erilaisten menetelmien tarkastelu auttoi pohtimaan niiden vahvuuksia ja heikkouksia suunnittelun kannalta. Millaisiin suunnittelun tiedontarpeisiin menetelmät sopivat?

Kokemuksellista tietoa erilaisista näkökulmista

Harava-kyselyn lisäksi opiskelijat tutustuivat kahteen erilaiseen haastattelu- ja havainnointimenetelmään. Tilannehaastattelut ovat lyhytkestoisia, noin muutaman minuutin haastatteluita, joissa ihmisten sen hetkinen toiminta keskeytetään lyhyttä haastattelua varten. Haastattelupaikka ja ympäristön virikkeet auttavat saamaan tietoa esimerkiksi ihmisten arkisista käytännöistä ja paikkakokemuksista. Miten ja miksi ihmiset käyttävät tiettyä paikkaa?

Temaattisessa kävelyhaastattelussa haastattelija on kiinnostunut jostain teemasta, kuten lapsiperheiden liikkumismahdollisuuksista kaupungissa. Haastattelija ja haastateltava kävelevät yhdessä jälkimmäisen valitsemaa reittiä pitkin. Kävelyn edetessä haastattelija esittää keskustelua ohjaavia kysymyksiä ja havainnoi sekä haastateltavaa että ympäristöä. Kävelyhaastatteluissa ympäristön elementit ja yhdessä tekeminen – kävely – auttavat kohdistamaan kysymyksiä ja antavat virikkeitä lisäkysymyksille.

Menetelmäkurssilla opiskelijat saivat itse valita ryhmätöidensä aiheen. Ryhmätyöt toivat esiin, kuinka Harava-kyselyä sekä tilanne- ja kävelyhaastattelua voidaan käyttää kokemuksellisen tiedon tuottamiseen monenlaisista näkökulmista. Karkeasti jaotellen kaikkia menetelmiä voidaan käyttää tiedon tuottamiseen paikka- tai aluekohtaisesti, tiettyyn ilmiöön tai näkökulmaan keskittyen, tai valitsemalla jokin kaupungin käyttäjäryhmistä tarkastelun kohteeksi.

Kurssilaiset tapaamassa arkkitehtiopiskelijoita. Kuva: Jarkko Bamberg

Paikkakohtainen tarkastelu voi keskittyä suunnittelun kannalta tärkeään ennalta valittuun paikkaan. Yksi opiskelijaryhmä keräsi tilannehaastatteluilla ihmisten kokemuksia Näsinpuistosta, joka on yksi merkityksellisimmistä viheralueista Tampereella. Toisaalta paikkoihin kohdentuva analyysi voi keskittyä myös tiettyyn paikkatyyppiin. Kurssilla analysoitiin ihmisten kokemuksia esimerkiksi toreista ja aukioista Harava-aineiston avulla ja keskustan sisäpihoista tilannehaastatteluilla.

Osa ryhmistä keskittyi töissään johonkin kaupunkiin liittyvään näkökulmaan, josta he hankkivat kokemuksellista tietoa. Yksi ryhmä oli kiinnostunut siitä, miten lahopuut sopivat kaupunkiin ja toinen ryhmä kartoitti vehreinä ja luonnonläheisinä pidettyjä paikkoja. Lisäksi osa opiskelijoista keskittyi tarkastelussaan tiettyyn kaupungin käyttäjäryhmään, kuten keskustan autoilijoihin.

Jokaisesta menetelmästä nousee esiin omat vahvuutensa. Harava-kyselyllä saadaan helposti suuri määrä vastauksia eri ihmisiltä, ja sen avulla saatua tietoa voidaan havainnollistaa kartoilla Harava-kyselyt sopivatkin eri paikkojen välisten suhteiden tarkasteluun. Tilannehaastatteluilla taas saadaan kerättyä nopeasti arkikokemuksiin liittyvää välitöntä tietoa. Tilannehaastattelut sopivatkin jonkin asian tai paikan kannalta olennaisten piirteiden tunnistamiseen. Kävelyhaastatteluilla on mahdollista saada syvällistä ja yksityiskohtaista tietoa ihmisten kokemuksista. Tiivistetysti: Harava-kysely toimii hyvin mitä ja missä kysymyksien kanssa, tilannehaastattelut tai kävelyhaastattelut sopivat miksi ja miten -kysymyksien tarkasteluun.

Tiedontuotannon menetelmät tukevat toisiaan 

Harava-kyselyitä sekä tilanne- ja kävelyhaastatteluja ei tulisi nähdä toisiaan poissulkevina vaihtoehtoina kokemuksellisen tiedon tuottamisessa. Päinvastoin, erityisen hedelmällistä on käyttää menetelmiä toistensa tukena. Kokemuksellisen tiedon tuottamiseen kaupunkisuunnittelussa onkin hyödyllistä soveltaa tapaustutkimuksen lähestymistapaa, jossa erilaisia aineistoja yhdistämällä saadaan tutkittavasta asiasta eri puolia esiin ja samalla varmuutta tulkintoihin.

On kuitenkin hyvä muistaa, että eri menetelmät voivat tuottaa osittain ristiriitaisia tuloksia. Tällöin näitä tuloksia tarkastelemalla voidaan saada uutta näkemystä tutkittavaan asiaan. Esimerkiksi Harava-aineistossa toivottiin, että Tampereen Keskustorilla oleskelevat alkoholinkäyttäjät siirtyisivät torilta muualle. Sen sijaan tilannehaastatteluissa tällaista näkemystä ei tullut esiin, vaan haastattelut tuottivat Keskustorin muunlaiseen kehittämiseen vinkkejä. Kattavampi käsitys Keskustorin kehittämistarpeista ja mahdollisuuksista syntyi siis kahden erilaisen menetelmän voimin.

Tiedonkeruu ja aineiston analysointi voi edetä menetelmiä yhdistämällä monin tavoin. Esimerkiksi tilannehaastatteluilla voidaan ensin pyrkiä tunnistamaan jonkin asian olennaiset piirteet, joita sitten käytetään Harava-kyselyn laatimiseksi. Tämän jälkeen kyselyllä voidaan pyrkiä saamaan selvyyttä siihen, miten tilannehaastatteluilla selvitetyt olennaiset piirteet ilmenevät eri paikoissa. Liikkeelle voidaan lähteä myös toisesta suunnasta. Harava-kyselyllä voidaan aluksi kartoittaa jonkin valitun näkökulman kannalta keskeiset paikat, minkä jälkeen tilannehaastatteluilla syvennetään tietoa näistä paikoista. Haravalla voidaan myös ensin kartoittaa olennaiset kulkureitit ja sen jälkeen syventää kävelyhaastatteluilla tietämystä näistä reiteistä. Samalla kävelyhaastattelut voivat tuoda uusia reittejä tarkasteluun. Erilaisten menetelmien yhdistäminen helpottaa kaupunkilaisten näkemysten toteuttamista kaupunkisuunnittelussa.

Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa sekä toimi yhtenä kurssin opettajista.