keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Valittamisesta kaupunkivisiointiin – Kaupunkilaisten proaktiivinen osallistuminen kaupunkisuunnitteluun

Johanna Laukkanen


Mitä ovat varjokaavat ja vaihtoehtoiset kaupunkivisiot? Miksi ne ovat viime vuosina olleet esillä kaupunkisuunnittelusta keskusteltaessa? Voisivatko kaupunkilaiset osallistua kaupunkisuunnitteluprosesseihin muutenkin kuin tekemällä muistutuksia ja valittamalla ehdotetuista kaavaratkaisuista? Voisiko muotoiluajattelusta olla apua uudenlaisten osallistumisen käytäntöjen testaamisessa ja kehittämisessä?

Opinnäytteeni lähti viime syksynä liikkeelle yllä olevista kysymyksistä. Tutkin työssäni helsinkiläisten proaktiivista osallistumista kaupunkisuunnitteluun sekä sitä kuinka muotoilun ajattelu- ja työskentelymallit voisivat luoda mahdollisuuksia uudenlaiseen kansalaisosallistumiseen kaupunkisuunnittelussa.

Lähtöoletukseni on, että kaupunkiaktivismi, jota varjokaavat ja vaihtoehtoiset visiotkin mielestäni edustavat, on kehittynyt osin reaktiona Suomen kankeaan kaavajärjestelmään, jossa suoran kansalaisosallistumisen mahdollisuudet ovat rajatut. Vuosituhannen vaihteessa laadittu Maankäyttö- ja rakennuslaki nosti asukkaat kaupunkisuunnittelun osallisiksi. Osallistumisen käytännöt ovatkin kehittyneet, mutta tukevat silti pääosin reaktiivista kansalaisosallistumista – osallistumista, joka keskittyy kaavaluonnosten kommentointiin sekä ehdotusten vastustamiseen. Varhaisen vaiheen kansalaisideoinnin järjestäminen on haastavaa ja sille tarjotaankin viranomaisten puolelta tilaa niukalti. Kaavoituksen kieli on pitkälle erikoistunutta ja vaikeaselkoista, mikä rajaa osallistumisen mahdollisuuksia entisestään.

Voisiko osallistumiselle luoda kokonaan uudenlaisia käytäntöjä tilanteessa, jossa paine järjestää aikaisemman vaiheen kansalaisosallistumista kasvaa niin kaupunkisuunnittelussa kuin muussakin julkisessa päätöksenteossa?

Keskeinen tutkimusmenetelmä opinnäytteessäni on ollut konstruktiivinen muotoilututkimus, jossa tietoa luodaan käytännön kautta. Kevään aikana on ollut käynnissä yhteissuunnitteluprojekti, jossa joukko kaupunkilaisia on luonut vaihtoehtoisen tulevaisuusvision Herttoniemen yritysalueelle ja Roihupellon teollisuusalueelle. Visio tarjoaa vaihtoehdon kaupungin suunnitelmille kehittää alueita pelkästään teollisuuden ja yrittämisen näkökulmasta. Prosessi käynnistettiin helmikuussa avoimessa keskusteluillassa johon osallistui kaupunkisuunnitteluviraston edustajia, kaupunkisuunnitteluaktiiveja sekä noin 30 aiheesta kiinnostunutta kaupunkilaista. Kevään aikana kollektiivista visiointia toteutettiin Facebook-ryhmässä 45 ihmisen voimin, sekä pienemmällä porukalla esimerkiksi kaavakävelyn ja suunnittelutyöpajojen merkeissä.
 
Kaavakävelyllä osallistujat kirjasivat havaintoja ja kysymyksiä karttoihin sekä valokuvasivat aluetta. Kävelyllä kerätty data lisättiin Google Map -työkaluun isomman joukon analysoitavaksi.

Työn tarkoituksena on ollut paitsi kehittää vaihtoehtoinen kaupunkivisio, myös tunnistaa proaktiivisen osallistumisen erityispiirteitä sekä ongelmia ja testata käytännössä millaisia ratkaisuja ongelmiin voisi kehittää. Työn tuloksina voidaan todeta, että varhaisella osallistumisella ja etenkin vaihtoehtoisilla kaupunkivisioilla on oma roolinsa, joka poikkeaa merkittävästi kuntien ohjaamista kaavoitusprosesseista. Visiot tarjoavat vaihtoehtoja virallisille suunnitelmille ja lisäävät tällä tavoin julkista keskustelua suunnittelusta ja päätöksenteosta. Vaihtoehtoiset visiot eivät rajoitu nykyiseen kaavoitusjärjestelmään, vaan voivat myös kyseenalaistaa kaupunkisuunnittelun käytäntöjä ja päätöksentekoa kiinnostavalla tavalla. Tästä esimerkkinä normit: kun kaavoittaja on sidottu suunnittelemaan esimerkiksi parkkinormien mukaista kaupunkia, voi vaihtoehtoinen visio esittää millaista kaupunkia voisi rakentua, jos parkkinormeista tingittäisiin. Lisäksi voidaan todeta, että opinnäytteen puitteissa ohjattu yhteissuunnitteluprosessi kasvatti merkittävästi osallistujien tieto- ja taitotasoa sekä kiinnostusta koskien kaupunkisuunnittelua ja päätöksentekoa.

Viimeisessä työpajassa alueen ongelmat alkoivat muotoutua mahdollisuuksiksi ja tulevaisuusvisioiksi.

Yksi vaihtoehtoisen vision kuudesta teemasta oli väliaikaisen käytön edistäminen. Rakentamista odottaville tonteille voisi sijoittaa esimerkiksi palstaviljely- ja toritoimintaa.

Vaikka opinnäytteeni sijoittuu kaupunkisuunnittelun kenttään, työ on muotoilun työ. Työ valmistuu Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitokselle, Creative Sustainability -maisteriohjelmaan. Creative Sustainability on poikkitieteellinen ja kansainvälinen maisteriohjelma, joka koostuu projekti- ja luento-opetuksesta. Pääpaino on monialaisella ryhmätyöskentelyllä, jossa ratkotaan globaaleja ongelmia esimerkiksi systeemiajattelun ja palvelumuotoilun keinoin. Monilla ohjelman opiskelijoilla on taustaa muunlaisissa muotoilun tehtävissä. Itse olen työskennellyt tilasuunnittelijana, mutta ohjelman myötä olen päivittänyt osaamistani palvelumuotoilun ja systeemiajattelun suuntaan.

Kestävän kehityksen problematiikasta on olemassa paljon teoriaa, mutta ongelmana on usein käytännön ratkaisujen puuttuminen. Opiskelu Creative Sustainability -ohjelmassa on ollut haastavaa ja kiinnostavaa, sillä moniulotteisista, viheliäisistä ongelmista pyritään aina käytännön ratkaisujen tasolle. Sama tematiikka on näkyvissä myös opinnäytteessäni. Kansalaisosallistumisesta on olemassa runsaasti teoriaa sekä juhlavia linjapuheita. Harppaus teoriasta käytäntöön on kuitenkin suuri. Muotoilun keinot ja lähestymistavat auttavat rakentamaan siltaa teorian ja käytännön välille. Käyttäjälähtöisyys, ratkaisujen testaaminen, iteratiivinen työskentelyote, poikkitieteellisyys sekä yhteissuunnitteluprosessien fasilitointi ovat niitä nykymuotoilijan taitoja, joilla voi olla paljon merkitystä toimivampien julkisten palveluiden luomisessa.

Kirjoittaja viimeistelee opintojaan Aalto-yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelmassa ja on tutkinut opinnäytetyössään helsinkiläisten proaktiivista osallistumista kaupunkisuunnitteluun sekä sitä kuinka muotoilun ajattelu- ja työskentelymallit voisivat luoda mahdollisuuksia uudenlaiseen kansalaisosallistumiseen kaupunkisuunnittelussa.