Mitä ovat varjokaavat ja vaihtoehtoiset
kaupunkivisiot? Miksi ne ovat viime vuosina olleet esillä
kaupunkisuunnittelusta keskusteltaessa? Voisivatko kaupunkilaiset osallistua
kaupunkisuunnitteluprosesseihin muutenkin kuin tekemällä muistutuksia ja valittamalla
ehdotetuista kaavaratkaisuista? Voisiko muotoiluajattelusta olla apua
uudenlaisten osallistumisen käytäntöjen testaamisessa ja kehittämisessä?
Opinnäytteeni lähti viime syksynä liikkeelle
yllä olevista kysymyksistä. Tutkin työssäni helsinkiläisten proaktiivista
osallistumista kaupunkisuunnitteluun sekä sitä kuinka muotoilun ajattelu- ja
työskentelymallit voisivat luoda mahdollisuuksia uudenlaiseen
kansalaisosallistumiseen kaupunkisuunnittelussa.
Lähtöoletukseni on, että kaupunkiaktivismi,
jota varjokaavat ja vaihtoehtoiset visiotkin mielestäni edustavat, on
kehittynyt osin reaktiona Suomen kankeaan kaavajärjestelmään, jossa suoran
kansalaisosallistumisen mahdollisuudet ovat rajatut. Vuosituhannen vaihteessa
laadittu Maankäyttö- ja rakennuslaki nosti asukkaat kaupunkisuunnittelun
osallisiksi. Osallistumisen käytännöt ovatkin kehittyneet, mutta tukevat silti
pääosin reaktiivista kansalaisosallistumista – osallistumista, joka keskittyy
kaavaluonnosten kommentointiin sekä ehdotusten vastustamiseen. Varhaisen
vaiheen kansalaisideoinnin järjestäminen on haastavaa ja sille tarjotaankin
viranomaisten puolelta tilaa niukalti. Kaavoituksen kieli on pitkälle
erikoistunutta ja vaikeaselkoista, mikä rajaa osallistumisen mahdollisuuksia
entisestään.
Voisiko osallistumiselle luoda kokonaan
uudenlaisia käytäntöjä tilanteessa, jossa paine järjestää aikaisemman vaiheen
kansalaisosallistumista kasvaa niin kaupunkisuunnittelussa kuin muussakin
julkisessa päätöksenteossa?
Keskeinen tutkimusmenetelmä opinnäytteessäni
on ollut konstruktiivinen muotoilututkimus, jossa tietoa luodaan käytännön
kautta. Kevään aikana on ollut käynnissä yhteissuunnitteluprojekti, jossa
joukko kaupunkilaisia on luonut vaihtoehtoisen tulevaisuusvision Herttoniemen
yritysalueelle ja Roihupellon teollisuusalueelle. Visio tarjoaa vaihtoehdon
kaupungin suunnitelmille kehittää alueita pelkästään teollisuuden ja
yrittämisen näkökulmasta. Prosessi käynnistettiin helmikuussa avoimessa
keskusteluillassa johon osallistui kaupunkisuunnitteluviraston edustajia,
kaupunkisuunnitteluaktiiveja sekä noin 30 aiheesta kiinnostunutta
kaupunkilaista. Kevään aikana kollektiivista visiointia toteutettiin
Facebook-ryhmässä 45 ihmisen voimin, sekä pienemmällä porukalla esimerkiksi
kaavakävelyn ja suunnittelutyöpajojen merkeissä.
Kaavakävelyllä osallistujat kirjasivat havaintoja ja kysymyksiä karttoihin sekä valokuvasivat aluetta. Kävelyllä kerätty data lisättiin Google Map -työkaluun isomman joukon analysoitavaksi. |
Työn tarkoituksena on ollut paitsi kehittää
vaihtoehtoinen kaupunkivisio, myös tunnistaa proaktiivisen osallistumisen
erityispiirteitä sekä ongelmia ja testata käytännössä millaisia ratkaisuja
ongelmiin voisi kehittää. Työn tuloksina voidaan todeta, että varhaisella
osallistumisella ja etenkin vaihtoehtoisilla kaupunkivisioilla on oma roolinsa,
joka poikkeaa merkittävästi kuntien ohjaamista kaavoitusprosesseista. Visiot
tarjoavat vaihtoehtoja virallisille suunnitelmille ja lisäävät tällä tavoin julkista
keskustelua suunnittelusta ja päätöksenteosta. Vaihtoehtoiset visiot eivät
rajoitu nykyiseen kaavoitusjärjestelmään, vaan voivat myös kyseenalaistaa
kaupunkisuunnittelun käytäntöjä ja päätöksentekoa kiinnostavalla tavalla. Tästä
esimerkkinä normit: kun kaavoittaja on sidottu suunnittelemaan esimerkiksi
parkkinormien mukaista kaupunkia, voi vaihtoehtoinen visio esittää millaista
kaupunkia voisi rakentua, jos parkkinormeista tingittäisiin. Lisäksi voidaan
todeta, että opinnäytteen puitteissa ohjattu yhteissuunnitteluprosessi kasvatti
merkittävästi osallistujien tieto- ja taitotasoa sekä kiinnostusta koskien
kaupunkisuunnittelua ja päätöksentekoa.
Viimeisessä työpajassa alueen ongelmat alkoivat muotoutua mahdollisuuksiksi ja tulevaisuusvisioiksi. |
Yksi
vaihtoehtoisen vision kuudesta teemasta oli väliaikaisen käytön edistäminen.
Rakentamista odottaville tonteille voisi sijoittaa esimerkiksi palstaviljely-
ja toritoimintaa. |
Vaikka opinnäytteeni sijoittuu
kaupunkisuunnittelun kenttään, työ on muotoilun työ. Työ valmistuu Aalto-yliopiston
Taiteen ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitokselle, Creative
Sustainability -maisteriohjelmaan. Creative Sustainability on
poikkitieteellinen ja kansainvälinen maisteriohjelma, joka koostuu projekti- ja
luento-opetuksesta. Pääpaino on monialaisella ryhmätyöskentelyllä, jossa
ratkotaan globaaleja ongelmia esimerkiksi systeemiajattelun ja palvelumuotoilun
keinoin. Monilla ohjelman opiskelijoilla on taustaa muunlaisissa muotoilun
tehtävissä. Itse olen työskennellyt tilasuunnittelijana, mutta ohjelman myötä
olen päivittänyt osaamistani palvelumuotoilun ja systeemiajattelun suuntaan.
Kestävän kehityksen problematiikasta on
olemassa paljon teoriaa, mutta ongelmana on usein käytännön ratkaisujen
puuttuminen. Opiskelu Creative Sustainability -ohjelmassa on ollut haastavaa ja
kiinnostavaa, sillä moniulotteisista, viheliäisistä ongelmista pyritään aina
käytännön ratkaisujen tasolle. Sama tematiikka on näkyvissä myös
opinnäytteessäni. Kansalaisosallistumisesta on olemassa runsaasti teoriaa sekä
juhlavia linjapuheita. Harppaus teoriasta käytäntöön on kuitenkin suuri.
Muotoilun keinot ja lähestymistavat auttavat rakentamaan siltaa teorian ja
käytännön välille. Käyttäjälähtöisyys, ratkaisujen testaaminen, iteratiivinen
työskentelyote, poikkitieteellisyys sekä yhteissuunnitteluprosessien
fasilitointi ovat niitä nykymuotoilijan taitoja, joilla voi olla paljon
merkitystä toimivampien julkisten palveluiden luomisessa.
Kirjoittaja viimeistelee opintojaan
Aalto-yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelmassa ja on tutkinut
opinnäytetyössään helsinkiläisten proaktiivista osallistumista
kaupunkisuunnitteluun sekä sitä kuinka muotoilun ajattelu- ja työskentelymallit
voisivat luoda mahdollisuuksia uudenlaiseen kansalaisosallistumiseen
kaupunkisuunnittelussa.