Mikko Kyrönviita
Hukkatila ry on tamperelainen vuonna 2011
perustettu kaupunkikulttuuriyhdistys. Yhdistys sai alkunsa kaveriporukasta,
jossa kaikki olivat jo pidemmän aikaa pohtineet erilaisia tapoja, joilla
voisivat konkreettisesti ja rakentavalla tavalla vaikuttaa oman ympäristönsä ja
kotikaupunkinsa kehittämiseen.
Hukkatila ry:n toiminta koostuu kaikille
avoimista matalan osallistumiskynnyksen tapahtumista, joissa hyödynnetään
arkisiksi ja useimmiten itsestään selviksi koettuja tiloja. Erilaisten tilojen
uusilla ja yllättävillä, väliaikaisilla käyttötavoilla pyritään lisäämään
kaupunkitilan käyttömahdollisuuksia ja joustavuutta. Näin voidaan myös
hyödyntää olemassa olevia resursseja aiempaa tehokkaammin ja tavanomaisesta poikkeavan
käytön myötä luoda uudenlaisia kohtaamispaikkoja ja vuorovaikutusta. Tapahtumat
ja väliaikaiskäytöt ovat myös erinomainen tapa havainnollistaa kaupunkitilan
mahdollisuuksia ja kiinnittää huomiota epäkohtiin.
|
Keijo
esiintymässä Takaterassilla Finlaysonin alueella. Takaterassi-projekti
toteutettiin yhteistyössä TR1- ja Rupriikki -museoiden kanssa. (kuva Mikko
Kyrönviita)
|
Toimintamalleja on monenlaisia, mutta pääasiassa
Hukkatila ry:n projekteissa on toteutettu keikkoja ja muita esityksiä,
elokuvailtoja, kahviloita, kirppareita, keskustelutilaisuuksia ja työpajoja
sekä pyöräretkiä. Kestoltaan nämä ovat vaihdelleet muutamasta tunnista usean
kuukauden mittaisiin tapahtumakokonaisuuksiin, joiden toteuttamiseen on
yhteistyössä osallistunut useita eri henkilöitä, tahoja ja muita toimijoita.
Tilallisen haltuunoton lisäksi tapahtumien tarkoituksena onkin luoda
konkreettisia mahdollisuuksia tekemiseen ja osallistumiseen, joilla on
keskeinen merkitys arjen ja oman ympäristön mielekkääksi kokemisessa sekä
vastuullisessa toimijuudessa.
Väliaikaiskäytöt voivatkin olla hyvä tapa
lisätä sosiaalista vaurautta ja kansalaisten vaikuttamisen keinoja kaupunkien
ja palveluiden kehittämisen yhteydessä. Hallinnosta käsin luodut
osallistumismenetelmät eivät tavoita kaikkia, eivätkä ne useinkaan kiinnosta
kuin verrattain pientä, useimmiten asioista jo muutenkin perillä olevaa
joukkoa. Juuri väliaikaiskäytöillä
syntyy uusia julkisia tiloja, jotka tukevat yhteistoiminnallisia käytäntöjä ja
kansalaislähtöistä, alhaalta ylös suuntautunutta lähestymistapaa kaupunkien
kehittämiseen (Lehtovuori & Ruoppila 2012, 48).
|
Pingisjazzit
Tampereen rautatieaseman tunneliss: lämmintä ja tyhjää tilaa muutamaa
ruuhkahuippua lukuun ottamatta: (kuva Heini Ylijoki)
|
Kaupunkitilan haltuunottoon ja kehittämiseen
sekä uudenlaisten palvelu- ja toimintamuotojen luomiseen ja sääntelyn purkuun
tähtäävä kansalaisten omaehtoinen organisoituminen on Suomessa viime vuosina
lisääntynyt. Niin sanottu neljäs sektori eli kansalaistoiminta, joka
organisoituu perinteisen järjestötoiminnan ulkopuolella, on ottamassa tähän
asti edustukselliselle päätöksenteolle, julkisvallalle ja kolmannelle
sektorille kuuluneita tehtäviä itselleen (Kaupunkiaktivismi metropolinvoimavarana -hanke 2015).
Vaikka ilmiö ei ole Suomessakaan enää aivan
uusi, niin hallinnossa ei usein osata reagoida kansalaisten lisääntyneeseen
proaktiivisuuteen. Positiivisia esimerkkejäkin toki on erityisesti
kaupunkisuunnitteluun ja kaavoitukseen liittyen, mutta toimintaan ja nopeaan
reagointiin perustuvan kaupunkiaktivismin myötä julkinen hallinto hitaine lupa-
ja normikäytäntöineen näyttäytyy hyvin joustamattomana, kun tapoja tai
ymmärrystä kansalaisten omaehtoisen toiminnan tukemiseen ja mahdollistamiseen
ei ole. Tosin viranhaltijat ja viranomaiset ovat monta kertaa myös aidosti
uudessa tilanteessa, jossa he eivät välttämättä tiedä mitä tehdä, vaikka
haluaisivatkin auttaa. Tällöin toimitaan kuitenkin usein ennemmin ”vanhan
kaavan” mukaan kuin otettaisiin ”riski” ja sovittaisiin yhdessä uusista
toimintatavoista ja vastuiden jakautumisesta.
|
Tyhjillään ollut
Aspinniemi Näsijärven rannassa muuttui Kesäsiirtolaksi vuonna 2012. (kuva Liina
Luoma)
|
Hukkatila ry:n ja muiden vastaavien
kaupunkiaktivistien toiminnasta voisi monin paikoin olla hyötyä hallinnon ja
kaupunkien tavoitteiden kannalta. Kaupunkiaktivisteilla on useimmiten erittäin
hyvä käsitys toimintaolosuhteista sekä eri alojen toimijoista ja tekijöistä aina
ruohonjuuritasolta laajemmalle, koko kaupungin käsittävälle strategiselle
tasolle saakka. He myös näkevät näiden eri tasojen yhteydet ja vaikutukset
toisiinsa hyvin konkreettisesti. Aktivisteilla on paljon tietoa ja kokemusta,
joka täydentäisi erinomaisesti esimerkiksi suunnittelijoiden ja muiden
kaupunkikehittämisen parissa toimivien tahojen osaamista. Lisäksi
kaupunkiaktivistit voisivat toimia linkkinä niihin kaupunkilaisiin ja
ruohonjuuritason toimijoihin, joita ei tavoiteta kaupunginosayhdistysten tyyppisten
perinteisten organisaatioiden eikä kaupungin virallisten osallistumiskanavien
kautta (Hukkatila ry:n haastattelu Kaupunkiaktivismi metropolin voimavarana-hankkeessa, 2015).
Asukkaiden, paikallisten aktiivien sekä
kolmannen ja neljännen sektorin toimijoiden tietotaitoa ja voimavaroja
voitaisiin kaupunkisuunnittelussa ja -kehittämisessä hyödyntää paljon nykyistä
laajemmin. Näin luotaisiin parempia edellytyksiä kestävän ympäristön sekä
osallisuuden ja demokratian toteutumiselle.
Kirjoittaja on
Aalto-yliopistossa taiteen maisteriopintojaan viimeistelevä aluetieteilijä,
joka toimii kaupunkiaktivistina Hukkatila ry:ssä ja virkamiehenä Porin
kaupunkisuunnittelussa. Lue lisää Hukkatila ry:stä.
Lähde:
Lehtovuori, P. & Ruoppila, S. 2012. Temporary
Uses as Means of Experimental Urban Planning. Serbian
Architectural Journal SAJ 4:1, s. 29–53.