Maaseudulla pitkät etäisyydet palveluihin tuovat haasteita arjen järjestämiselle. Tulevaisuudessa ikääntyminen lisää palvelutarpeita samaan aikaan, kun monet toiminnot keskittyvät kaupunkeihin. Palveluja voidaan kuitenkin tuoda lähelle uusilla digitaalisilla ratkaisuilla, joiden avulla säästetään kustannuksissa ja parannetaan maaseudulla asumisen edellytyksiä.
Smart Countryside -nimisessä valtioneuvoston tutkimus- ja selvityshankkeessa pureuduttiin siihen, miten maaseudun palveluja on mahdollista kehittää ja monipuolistaa digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä. Sähköisten palvelujen käyttökohteita tunnistettiin esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla, koulutuksessa, liikenteessä ja kuljetuksissa. Monilta asukkailta ja yrityksiltä näytti kuitenkin puuttuvan taitoa ja tahtoa tarttua digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin, vaikka suurin hyöty digipalveluista voisi olla juuri niille, jotka eivät niitä vielä ole käyttäneet.
Maaseudulla tarvitaan
luovia ratkaisuja palveluiden järjestämiseksi. Itsepalvelukioski ja
-kirjasto toimivat Taipalsaaren Suuressa Jänkäsalossa. ©Antti Rehunen, SYKE
Suomen ympäristökeskus keskittyi hankkeessa erityisesti palvelujen
kehittämisen tietoperustaan. Kysynnän ja tarjonnan selvittämiseen tarvitaan
tietoa muun muassa asukkaiden palvelutarpeista sekä palveluiden sijainnista ja
käytöstä. Asukkaiden tavoittamisessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota
siihen, että näkemyksiä saadaan myös niiltä, joiden digitaidot ovat heikkoja.
Digitaaliset sovellukset voivat suoraan koota hyödyllistä tietoa palvelujen
käyttötavoista, mutta tällaisen tiedon käyttö on usein koettu tietosuojan
kannalta ongelmalliseksi. Tiedonkeruun tulisikin olla turvallista ja
vapaaehtoista ja tiedon jakamisen pitäisi selvästi hyödyttää käyttäjiä, kuten asukkaita.
Kattavaa tietopohjaa varten myös valtakunnallisia tietoaineistoja on
tärkeää saada nykyistä laajempaan käyttöön erilaisiin tietoportaaleihin ja
rajapintoihin. Ajantasaisten tietojen kokoamisessa voivat toimia apuna myös
kunnat ja erilaiset joukkoistetut tiedonkeruutavat.
Lisäksi palvelujen yhdistäminen samaan toimipaikkaan tai käyntikertaan on
yksi tapa ylläpitää ja parantaa palvelutasoa. Esimerkiksi kirjastot ja
kylätalot voivat toimia yhteispalvelupisteinä, jotka tarjoavat väylän eri
palvelujen käyttöön ja tarvittaessa myös digineuvontaa. Yhtenäisen
tunnistautumisjärjestelmän, kuten sähköisen henkilökortin, käyttöönotto
helpottaisi uusien palveluntarjoajien toimintaa ja palvelujen yhdistämistä.
Arkimatkojen virrat pohjaksi liikennepalveluille
Paikkatietojen perusteella on mahdollista analysoida palvelujen
saavutettavuutta ja mallintaa sen perusteella asiointimatkoja lähimpään
palveluun. Tätä kautta saadaan suuntaa antava käsitys esimerkiksi kauppa- ja
koulumatkojen suuntautumisesta. Työmatkavirroista voidaan myös tehdä arvioita,
kun tiedetään asuin- ja työpaikan sijainti ja määritetään nopein yhteys niiden
välillä.
Maaseudulla kuljetusten yhdistäminen tarjoaa mahdollisuuden parantaa arjen
sujuvuutta. Yhteen lasketut arkimatkojen virrat antavat käsityksen siitä,
millaisille liikennepalveluille on kysyntää. Monilla alueilla toimivimpia ovat
pienen mittakaavan joustavat liikkumisratkaisut, jotka perustuvat
henkilöautokyytien jakamiseen ja pikkubussien käyttöön. Lisäksi autollisten ja
autottomien asuntokuntien erottelu auttaa tunnistamaan, miten paljon
autokyytejä voisi olla tarjolla ja kuinka paljon matkoilla olisi mahdollista
hyödyntää kimppakyytejä. Erilaisten kuljetusten yhdistäminen toimii sitä
paremmin, mitä useammanlaisia matkoja voidaan linkittää yhteen samassa
sovelluksessa.
Kylät kartalle ja nettiin
Kylää voidaan pitää maaseutuasutuksen perusyksikkönä, mutta kyläalueille ei
laadittu aluerajauksia, jotka kattaisivat kylän koko vaikutusalueen.
Yhdyskuntarakenteen seurantatiedoissa on tunnistettu kyläalueiksi
haja-asutusalueen rakennus- ja asutustihentymät. Toiminnalliset kylät voivat
kuitenkin koostua useista asutusryppäistä ja harvasta haja-asutuksesta, joita
yhdistävät esimerkiksi yhteinen kylätalo, koulu, kauppa tai yhdistys. Kyläyhdistyksillä
on omat toiminta-alueensa, mutta niitä ei ole piirretty kartoille. Tilanne on
osittain muuttumassa, sillä esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakunnallinen
kyläyhdistys on valmistelemassa kylien paikkatietopohjaista aluerajausta
lähitulevaisuudessa. Kylien rajaaminen mahdollistaa kyläkohtaisen
tiedontuotannon ja parantaa kylien näkyvyyttä alueellisessa suunnittelussa.
Kylää voidaan pitää maaseudun perusyksikkönä. Hankkeessa luotiin pohjaa
kylien ja niiden vaikutusalueiden tarkastelulle.
Kohti kokeiluja
Smart countryside -hanke suosittelee maaseudun palvelujen kehittämiseksi ja
monipuolistamiseksi digiosaamisen parantamista, tietojen parempaa hyödyntämistä
ja uusien toimintatapojen kokeilemista. Käytännön kokeiluiksi ehdotetaan mm. kirjastojen
ja järjestöjen digineuvontaa, julkisen sektorin digilähettiläitä, naapuriavun
sähköisiä sovelluksia, hyvinvointipalvelujen yhdistämistä kouluihin
digivälineillä sekä yritysten digipääoman kehittämistä eri oppilaitoksissa
opiskelevien nuorten digiosaajien kanssa. Liikennepalvelujen osalta korostetaan
meneillään olevien kokeilujen arviointia maaseudun näkökulmasta ja hyvien
ratkaisujen levittämistä. Osa kokeiluista voisi ponnistaa nimenomaan
kylätasolta asukkaiden ja eri toimijoiden yhteistyönä. Tällöin digipalvelut
saataisiin räätälöityä paikallisiin tarpeisiin.
Kirjoittajat
työskentelevät Suomen ympäristökeskuksen ympäristöpolitiikkakeskuksessa ja
osallistuivat tutkijoina Smart Countryside -hankkeeseen.