Yhteistyöllä työkalut yhtenäisen maakuntakaavatiedon laadintaan ja julkaisuun

Lena Hallin-Pihlatie

Vuoden 2015 lopussa alkanut pääosin ympäristöministeriön rahoittama HAME-yhteistyöhanke on luonut ratkaisuja maakuntakaavatiedon käytettävyyden ja yhtenäisyyden parantamiseksi.

Yhteistyön tulokset

Osana HAME-hanketta maakuntien liitot ja SYKE ovat laatineet yhteisen tietokantapohjan maakuntakaavojen paikkatietoaineiston tuotantoa varten. Tietokantapohjaan on nyt vietävissä eri kaavoitusvaiheessa olevien maakuntakaavojen paikkatietokohteet sekä niihin liittyvät merkinnät, määräykset ja asiakirjat. Maakuntien liittojen tueksi on toteutettu työkalu tukemaan maakuntakaavojen laadintaa yhtenäiseen tietokantapohjaan sekä julkaisuympäristö, jota hyödyntäen maakuntien liitot voivat julkaista rajapintapalveluja maakuntakaavoistaan yhtenäisellä visualisoinnilla. Hankkeen aikana julkaistuihin WMS-palveluihin voi tutustua Liiteri-tietopalvelussa.

Kun maakuntakaava-aineistot ovat samassa tietokantarakenteessa, voidaan niistä julkaistuissa WMS-palveluissa kaavat visualisoida yhtenäisellä tavalla. Kuvassa näkyy maakuntakaavakohteita Uudenmaan ja Varsinais-Suomen liiton rajalla.

Yhteistyössä Paikkatietoalustan kanssa Maanmittauslaitoksen kehittämää Laatuvahtia on täydennetty työkalulla, jonka avulla HAME-tietokantaan vietyjen maakuntakaavojen paikkatietokohteiden tietosisältöä ja geometriaa voidaan tarkistaa (validoida), mikä auttaa maakuntien liittoja aineistojensa mahdollisten virheiden löytämisessä ja laadun parantamisessa.

Hanke toimii myös esimerkkinä siitä, että kansallisessa yhteistyöhankkeessa voidaan samalla edistää INSPIRE direktiivin velvoitteiden hoitamista, tässä tapauksessa muun muassa huomioimalla INSPIRE-direktiivin ’Suunnitellun maankäytön’ tietomallin tietorakenteita ja koodistoja kansallisessa tietomallissa.

HAME-hanke on pyrkinyt laatimaan tarvittavaa ohjeistusta ja järjestämään tarvittavaa koulutusta tuotosten käyttöönoton tueksi, joten uutta osaamista on varmasti karttunut kaikille yhteistyössä mukana oleville, mikä on keskeistä työn jatkuvuuden kannalta. 

Maakuntien liittojen paikkatietoväki on tuonut korvaamattoman lisäresurssin hankkeelle osallistumalla aktiivisesti työskentelyyn, muun muassa antamalla palautteensa ja testaamalla tuotoksia sekä osallistumalla työpajoihin.

Hankkeen suositukset

Hanke on pitkin matkaa laatinut ehdotuksia HAME-tuotosten ylläpidosta huolehtimisesta, tarvittavista prosesseista, tahojen välisistä vastuista ja rooleista. Jatkuvuuden varmistamiseksi HAME-projektiryhmä ehdottaakin, että Lounaistiedon maakuntien liittojen kanssa tekemä INSPIRE-sopimus laajennetaan jatkossa kattamaan myös HAME-hankkeen tuotoksia. Nykyisellään sopimus kattaa 16 liiton INSPIRE-velvoitteiden hoitamista, kuten WMS-palvelujen julkaisua, metatietojen laadintaa ja INSPIRE-mukaisen tiedostolatauspalvelun (ATOM) ylläpitoa. Ylläpito ei vielä kata HAME-tietokantaan vietyjä aineistoja ja rajapintapalveluja, eikä muita HAME-tuotoksia, kuten HAME-työkalua, tietokantapohjaa ja visualisointia. Jatkossa olisi suotavaa, että sopimus kattaisi kaikki 18 maakunnan liittoa näiden osalta. Sopimuksen olisi myös hyvä sisältää koordinointivastuu jatkokehitystarpeiden kartoittamiseksi ja yhteistyön jatkamiseksi mahdollisten uudistusten yli. Ylläpitokustannusten pienentämiseksi tulisi sopimuksen uusimisessa myös miettiä, voidaanko vanha sopimus osin korvata kokonaan HAME-tuotosten jakelulla ja ylläpidolla.

Olisiko nyt koittanut aika, jolloin oltaisiin Suomessa kypsiä ottamaan askel kohti digitaalista kaavoitusta ja sallia WMS-rajapintapalveluissa erilainen maakuntakaavojen esitystapa kuin juridisesti lainvoimaisissa paperikartoissa? Silloin liittojen Varsinais-Suomen liiton kanssa tekemään ylläpitosopimukseen ei tarvitsisi enää sisällyttää kunkin maakuntakaava-aineiston esitystavan räätälöintiä paperikartan mukaan, vaan yhtenäinen HAME-visualisointi kelpaisi digiaikamme tarpeisiin.

Kirjoittaja on HAME-hankkeen projektipäällikkö, joka työskentelee vanhempana suunnittelijana Suomen ympäristökeskuksen Tietokeskuksessa. HAME-hankkeeseen ovat osallistuneet SYKEstä myös Päivi Malmi, Minna Kaartinen ja Mika Heikkinen sekä Laura Lähteenmäki, Natalia Räikkönen ja Mirko Sillanpää Varsinais-Suomen liitosta. Voit myös tutustua Päivi Malmin kirjoittamaan blogiin hankkeesta parin vuoden takaa.

Yhteistyöllä järkevään aineistojen yhteistuotantoon – case rakennusperintölaeilla suojellut kohteet

Päivi Malmi

Viranhaltija tallentaa paperilla saapuneen hakemuksen tiedot oman hallinnonalansa tietojärjestelmään. Sen jälkeen hän lähettää sähköpostilla lausuntopyynnön asiasta toiseen virastoon. Siellä viranhaltija tallentaa tiedot manuaalisesti oman virastonsa järjestelmään, ja valmistelee lausunnon, joka lähetetään sähköpostin liitteenä takaisin. Kuulostaako tutulta? Näin prosessi valitettavasti vielä usein toimii digitaalisessa Suomessa. Näin se on toiminut myös rakennusperintölakien (Laki rakennusperinnön suojelemisesta ja sen edeltäjä rakennussuojelulaki) mukaisessa prosessissa. Moninkertaisen tallentamisen järjettömyys on todettu jo aikoja sitten, mutta sen muuttamiseksi ei ole ollut välineitä, kun kyseessä on ollut usean tahon toiminta.

Rakennusperintölakien mukaisen suojelun osalta tätä moninkertaista paikkatiedon tallennusta lähdettiin purkamaan SYKEn ja Museoviraston toimesta Kulttuuriympäristötiedot yhteiseen käyttöön! -hankkeessa osana rakennetun ympäristön digitalisaatiota vauhdittavaa KIRA-digi –hanketta. Päätöksen rakennusperintölailla suojelemisesta tekee nykyään ELY-keskus, YM vahvistaa päätöksen. Museovirasto antaa suojeluesityksestä lausunnon, ja seuraa suojeluasian edistymistä. Kaikki kolme toimijaa tallentavat suojeluprosessiin liittyvät tiedot omiin asianhallintajärjestelmiinsä. Koska vireillä oleva rakennussuojeluasia on kaikkien toimijoiden muunkin toiminnan kannalta kiinnostava, tietoja kohteesta tallennetaan myös paikkatietojärjestelmiin: ELY-keskuksissa SYKEn alueidenkäytön ja kulttuuriympäristön paikkatietojärjestelmään (GISALU) ja Museovirastossa rakennusperintörekisteriin. Lisäksi YM on ylläpitänyt omaa taulukkomuotoista seurantaa suojelluista kohteista.

Marjaniemen luotsiaseman majoitusrakennus Hailuodossa on suojeltu rakennusperintölailla. Kuva Johanna Forsius/Museovirasto.

Rajapintojen tietomallit yhteistyössä – tuloksena kansallinen ja INSPIRE-rajapinta

Hankkeessa lähdettiin yhdessä eri toimijoiden kanssa muodostamaan yhteistä tietomallia, joka palvelisi mahdollisimman hyvin kaikkia tiedon käyttäjiä ja tuottajia. Koska päätöksen suojelusta tekee ELY-keskus, todettiin GISALUn olevan ensisijaisen tietolähde. Tietomallia lähdettiinkin tekemään olemassa olevan GISALUn tietosisällön pohjalta muokkaamalla luokituksia ja lisäämällä tarpeellisia tietokenttiä, yhtenä merkittävimmistä linkki kohteen tietoihin Museoviraston rakennusperintörekisterissä. Muutokset tehtiin yhteistyössä ELY-keskusten, Metsähallituksen ja YM:n kanssa. Kun muokkaukset järjestelmiin saatiin tehtyä, julkaistiin aineistosta avoin paikkatietorajapinta, joka löytyy SYKEn Avoin tieto -sivuilta.

EU:n INSPIRE-direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot tarjoamaan tietyt paikkatietoaineistot määrämuotoisina rajapintapalveluina. Suojelukohteina rakennusperintölaeilla suojellut kohteet ovat myös osa INSPIRE-direktiivin suojellut alueet -teemaa. INSPIRE-tietotuotteen muodostaminen on kuitenkin aiemmin ollut hankalaa, sillä rakennuksia on suojeltu myös asetuksella, kirkkolailla ja lailla ortodoksisesta kirkosta. Näillä välineillä suojeltujen rakennusten paikkatietoaineistoa tuottaa Museovirasto. Hankkeen aikana näistä ja rakennusperintölaeilla suojelluista kohteista luotiin yhteinen tietotuote, joka löytyy nyt SYKEn Avoin tieto –sivuilta.

Aito yhteiskäyttöisyys edellyttää aineistojen laadukkuutta

Ympäristöhallinnon ja Museoviraston järjestelmien tietoja on yritetty yhtenäistää jo aiemmin, mutta ilman erillistä projektia yritykset ovat jääneet pintaraapaisuiksi. Kulttuuriympäristöt yhteiseen käyttöön! -hankkeessa panostettiin myös siihen, että aineistot käytiin läpi sekä SYKEssä että Museovirastossa kohde kohteelta. Kohteista, joiden osalta aineistojen sijainti- ja ominaisuustiedoissa oli eroavaisuuksia, selvitettiin tietojen oikeellisuus ja korjattiin virheet. Näin kaikki toimijat voivat luottaa rajapinnalla olevan tiedon oikeellisuuteen.

Ennen korjauksia ympäristöhallinnon (GISALU) ja Museoviraston rakennusperintölailla suojeltujen kohteiden aineistoissa saattoi olla eroja esimerkiksi suojelluiksi merkittyjen rakennusten ja rakennelmien lukumäärässä, niiden sijainti- tai ominaisuustiedoissa.

Lisäksi aineistojen läpikäynnissä huomattiin, että usealta suojelukohteen rakennukselta puuttuu pysyvä rakennustunnus. Näistä rakennuksista tiedotettiin Väestörekisterikeskukselle, joka puolestaan on ollut yhteydessä asianosaisiin kuntiin. Tämän yhteistyön tuloksena toivottavasti saadaan ainakin suurimmalle osalle rakennuksista pysyvä rakennustunnus.

Tehtävää riittää vielä hankkeen jälkeenkin

Vaikka hankkeessa saatiin edistettyä paljon aineistojen yhteiskäyttöä, tehtävää riittää myöhemminkin. Maakuntauudistusten myötä rakennussuojelupäätösten on tarkoitus siirtyä ELY-keskuksilta LUOVAlle. Tämä edellyttää myös kohteiden paikkatietoaineiston siirtämistä LUOVAn päivitettäväksi. Samassa yhteydessä on hyvä saada käyttöön sähköinen rakennussuojeluesitys, johon haetaan automaattisesti tietoja perusrekistereistä, kuten kiinteistötunnus kiinteistötietojärjestelmästä ja rakennustunnus rakennus- ja huoneistorekisteristä.

Kirjoittaja työskentelee suunnittelijana Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöpolitiikkakeskuksessa. Hankkeessa suojeltujen rakennusperintökohteiden aineiston yhteistuotantoa ovat edistäneet myös SYKEstä Tiina Haapakoski, Kimmo Nurmio, Riikka Repo ja Kaisu Harju sekä Museovirastosta Sirkka-Liisa Seppälä, Minna Ryyppö ja Anna Lyyra-Seppänen.

Liiterin YouTube-kanavalle lisätty uusia ohjevideoita käytön helpottamiseksi

Anu Kotilainen

Elinympäristön tietopalvelu Liiterin YouTube-kanavalle on lisätty uusia ohjevideoita muun muassa tulostamiseen, työtilojen tekemiseen ja rakennustunnusten hakuun liittyen. Ohjevideoissa esitellään Liiterin toimintoja ja erilaisia käyttötapoja. Videoiden tarkoituksena on tehdä Liiterin käytön aloituksesta ja uusien toimintojen käytöstä helppoa. Videoita voi katsoa omaan tahtiin ja ne voi pysäyttää tarvittaessa. Videoihin on myös helppo palata aina uudelleen. Videot ovat lyhyitä, joten niistä saa nopeasti tarvitsemansa tiedon. Osa videoilla esitellyistä toiminnoista on vain sopimuskäyttäjien käytettävissä.

Liiterin uudet ohjevideot:

    o Ohjevideo 11: Tulostaminen

    o Ohjevideo 12: Työtilan tekeminen, tallentaminen ja jakaminen (vain sopimuskäyttäjät) 

    o Ohjevideo 13: Palvelupakettien avaaminen

    o Ohjevideo 14: Oman aineiston tuominen Liiteriin ja siihen tilaston laskeminen 
        (vain sopimuskäyttäjät) 

    o Ohjevideo 15: Rakennustunnusten haku

Lisäksi seuraavia ohjevideoita on päivitetty:

    o Ohjevideo 2: Puskurivyöhykkeen muodostaminen

    o Ohjevideo 4: Tilastotaulukon toiminnot

    o Ohjevideo 7: Tilaston haku karttarajauksella (vain sopimuskäyttäjät)

Muut Liiterin ohjevideot:

    o Ohjevideo 1: Karttatason haku

    o Ohjevideo 3: Tilaston haku hallinnollisille alueille

    o Ohjevideo 5: Kuntateemakartan visualisointi

    o Ohjevideo 6: Tilastojen haku toiminnallisille alueille (vain sopimuskäyttäjät)  

    o Ohjevideo 8: Ruututeemakartan visualisointi (vain sopimuskäyttäjät)

    o Ohjevideo 9: Työmatka-analyysi (vain sopimuskäyttäjät) 

    o Ohjevideo 10: Asemakaavojen seurantalomakkeiden haku

Liiteri löytyy osoitteesta https://liiteri.ymparisto.fi/.

Lisätietoja ja käyttöohjeita löytyy osoitteesta http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinympariston_tietopalvelu_Liiteri. 

Kuvakaappaus ohjevideosta 11: Tulostaminen. 
Ohjevideoiden avulla Liiterin toimintojen käyttöä voi opetella klikkaus kerrallaan.

  

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöpolitiikkakeskuksessa.

Yhteistä suunnittelua karttapohjaisilla kyselytyökaluilla

Liina Marttila ja Kaarina Vartiainen

Syksyllä 2017 starttasi Suomen Akatemian rahoittama CORE-hanke, joka tutkii ja kehittää julkisen vallan, kansalaisten ja yritysten välistä yhteistoimintaa ympäristösuunnittelussa ja -päätöksenteossa. Suomen ympäristökeskus (SYKE) tutkii ja kehittää hankkeessa erilaisia yhteistoiminnallisia tietokäytäntöjä. Tutkimuksessa selvitetään, millä edellytyksillä vuorovaikutteisten prosessien avulla tuotettu tieto on luotettavaa, olennaista ja päätöksenteon kannalta hyväksyttävää.

SYKE tutkii yhteistyössä Mapita Oy:n kanssa karttapohjaisten kyselytyökalujen käyttöä Suomen kunnissa ja kaupungeissa, sekä tämän osallistumismenetelmän toimivuutta kansalaisvaikuttamisen muotona. Karttapohjaisilla kyselytyökaluilla tarkoitetaan digitaalisia osallistumismenetelmiä, joissa vastaajat voivat tuottaa paikkaan sidottua tietoa merkkaamalla havaintonsa ja mielipiteensä suoraan kartalle. Karttakyselytyökalujen käyttöä ja toimivuutta tutkitaan Mapita Oy:n kanssa yhteistyössä tuotetulla verkkokyselyllä. Lisää tutkimushankkeesta pääset lukemaan CORE-hankkeen blogista.

Oletko sinä toteuttanut kaupunkisuunnitteluun liittyvässä hankkeessa karttakyselyn Haravalla, Maptionnairella tai jollain muulla ratkaisulla? Jos olet, vastauksesi kyselyyn olisi arvokas! Pääset vastaamaan tästä. 

Ote Mapita Oy:n kanssa tuotetusta kyselystä (https://goo.gl/forms/rot8Yvy0r7jsxmeU2). 5.4.2018

Kirjoittajat työskentelevät SYKEn Ympäristöpolitiikkakeskuksessa, Marttila harjoittelijana ja Vartiainen erikoistutkijana. He ovat mukana Suomen akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamassa hankkeessa ”Yhteistoiminnallisia ratkaisuja sirpaloituvien yhteiskuntien ongelmiin – käänne yhteishallintaan päätöksenteossa” (CORE). 

Kulttuuriympäristötiedot yhteiseen käyttöön! – myös kaavalla suojelluista kohteista

Tiina Haapakoski ja Päivi Malmi

Kuinka monta suojeltua rakennusta Suomessa on? Kysymys on esitetty eri yhteyksissä jo vuosien ajan, mutta siihen on ollut vaikea saada vastausta. Erityislaeilla suojelluista rakennuksista tieto on saatavissa – ja löytyy mm. Elinympäristön Tietopalvelu Liiteristä mutta kaavalla suojelluista rakennuksista ei ole olemassa valtakunnallisesti kattavaa tietoa. Mahdollisuutta saada tieto laskettua kaavojen paikkatietoaineistoista valtakunnallisesti, on nyt ensi kertaa selvitetty Suomen ympäristökeskuksen kokeilussa, osana rakennetun ympäristön digitalisaatiota vauhdittavan KIRA-digin Kulttuuriympäristöt yhteiseen käyttöön! -hanketta. 

Hankkeessa tutkittiin, voitaisiinko kuntien harmonisoidusta asemakaava- ja yleiskaava-aineistoista poimia tarpeelliset suojelutiedot kootusti ja miten niitä voitaisiin hyödyntää. Asema- ja yleiskaavojen paikkatietoaineistoja on harmonisoitu Kuntaliiton KuntaGML ja KRYSP  –hankkeissa. Lisäksi testattiin Suomen ympäristökeskuksen ja Varsinais-Suomen liiton Harmonisoidut maakuntakaavat e-palveluiksi (HAMe) -hankkeessa tekemää tietomallia maakuntakaavan rakennussuojelutietojen sekä muiden kulttuuriympäristötietojen keräämisessä.

Asemakaavojen rakennussuojelutiedot saatavissa, kunhan kunnat aktivoituvat avaamaan harmonisoitua aineistoa rajapintaan

Asemakaavojen rakennussuojelutietoja voidaan jo laskea rajapinnoilta. KuntaGML-muotoinen asemakaava vastaa olennaisimpiin tarpeisiin, mutta käytännössä laskenta vaatii toimivan kansallisen, kuntien rajapinnat kokoavan palvelun. Kuntaliiton rajapintoja kokoavaa KuntaTietoPalvelua (KTP) ei ainakaan tässä kokeilussa saatu riittävän hyvin toimimaan. Siksi hankkeessa käytettiin testiaineistona Lahden, Turun ja Kaarinan sekä Uudenkaupungin KuntaGML-muotoisia asemakaava-aineistoja, jotka ovat saatavilla avoimena datana kuntien WFS-rajapinnoilla. Lisäksi testattavaksi saatiin Oulun, Kokkolan, Jyväskylän ja Helsingin asemakaava-aineistoja.

Rakennussuojelumerkintöjen testilaskennassa rajapinnoilta saatiin seuraavat tulokset:

Esimerkki Lahden kaupungin WFS-rajapinnalta saatavista asemakaavatiedoista. Kuvassa näkyvät visualisoituna kaava-, kaavayksikko- ja suojelualuemaarays-tasot.

Yleis- ja maakuntakaavoista rakennussuojelutietojen laskenta vaikeampaa - tarvitaan lisää harmonisoitua aineistoa

Yleiskaavojen KuntaGML-tietomalli on rakenteeltaan hyvin erilainen kuin asemakaavojen tietomalli.  Koska testattavaa aineistoa ei ole, mallin toimivuutta on hankala arvioida. Pelkkää XML-skeemaa tutkien tietojen poiminen näyttäisi onnistuvan asemakaavatietojen tapaan. Yleiskaavamerkintöjen kirjo on kuitenkin moninainen, mikä saattaa olla yksi merkittävimmistä syistä mallin mukaisen aineiston puuttumiselle ja saattaa myös käytännössä vaikeuttaa rakennussuojelutietojen laskentaa.

Maakuntakaavoja on viety yhtenäiseen HAME-tietomalliin vasta muutamia - nyt tutkimusaineistona olivat Varsinais-Suomen, Etelä-Karjalan ja Hämeen liitojen tuottamat HAME-malliset maakuntakaava-aineistot. Rakennussuojelutietoja saatavilla olevissa kaavoissa oli kuitenkin sattumalta niukasti, joten tarkastelussa painottui tietomallin tulkinta. Automaattinen tietojen haku laskentaa varten onnistunee, kunhan kaavamerkinnöille varattujen kenttien käyttöön muodostuu johdonmukainen käytäntö, joka huomioi eripuolilla Suomea tehtyjen maakuntakaavojen erilaiset merkinnät.

Kehitettävää löytyy niin tietomalleista, ohjeistuksista kuin kaavoitustavoistakin

Valtakunnallinen rakennussuojelutietojen laskenta edellyttäisi, että kaavarajapinnoille olisi olemassa toimiva koontipalvelu, jonka ylläpitoon panostetaan. Jotta kaava-aineistot olisivat oikeasti harmonisoituja, tarvittaisiin myös parempaa ohjeistusta tietomallien käytöstä sekä yhtenäisten käytäntöjen sopimista mm. kullekin kaavamerkinnälle käytetyistä geometrioista. Keskeisintä olisi kuitenkin rajapintojen avaamiseen ja laadukkaaseen ylläpitoon panostaminen – nyt kaavarajapintoja löytyy vielä todella vähän, osa on keskeneräisiä ja aineistoista löytyy mm. laskennan estäviä attribuutti- ja topologiavirheitä. Myös kaavoitustapojen yhtenäistäminen helpottaisi laskentaa. Kaavarajapintojen käytön lisääntyminen toivottavasti myös kannustaa kuntia avaamaan rajapintojaan sekä parantamaan rajapinnoille avattavia aineistoja.

Kirjoittajat työskentelevät suunnittelijoina Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöpolitiikkakeskuksessa alueidenkäytön tietojärjestelmien parissa ja ovat osallistuneet Kulttuuriympäristötiedot yhteiseen käyttöön! -hankkeeseen.