tiistai 1. syyskuuta 2020

Millaisia mielikuvia kartat piirtävät pimeydestä?

Jari Lyytimäki, erikoistutkija

Suomen ympäristökeskus

Kartoissa on viestinnällistä voimaa. Niiden avulla voidaan kuvata monimutkaisia ilmiöitä ja välittää tehokkaasti informaatiota. Mutta ne voivat myös luoda virheellisiä tai jopa valheellisia mielikuvia ympäristöstämme. 

Auttaako keinovalo koronaviruksen taltuttamisessa? Näin voisi ounastella, koska kevään 2020 koronakeskustelussa vilahteli yllättävän usein karttoja keinovalon määrästä maapallolla.

Business Finland mainosti yrityksille suunnattua rahoitustaan kuvituksella maapallosta, jonka yöpuolella loistavat keinovalot. Osuuspankki houkutteli saman tyyppisellä kartalla koronaviruksen pelästyttämiä sijoittajia ja Helsingin yliopisto mainosti verkkokurssia, jossa pohdittiin koronanjälkeiseen kestävään yhteiskuntaan siirtymistä.

Rohkeimmin valohoitoa koronakriisiin tarjoili Euroopan yleisradiounioni. Koronakriisin takia peruttu Eurovision-laulukilpailu korvattiin ”Europe shine a light ” virtuaalitapahtumalla, jonka aloitustunnuksessa ja taustakuvituksena komeili – mitäpä muutakaan kuin tyyliteltyjä karttanäkymiä keinovalossa kylpevästä Euroopasta.

Helsingin Sanomat käytti (12.5.) keinovalokarttaa kuvituksena kolumnissa, jossa pohdittiin eri maiden menestystä koronaviruksen taltuttamisessa. Kolumni ei perustellut kuvavalintaa millään tavalla ja kuvateksti töksäytti asiat yhteen seuraavasti: ”Tartuntatautitilanne vaihtelee eri maissa. Satelliittinäkymäkuvaa öiseen Eurooppaan on muokattu tietokoneella.”

Esimerkkejä valosaastekarttojen käytöstä mainonnassa ja uutisoinnissa


Kartat luovat mielikuvia 

Keinovalo ei tietenkään liity suoraan koronaviruksen leviämiseen tai pandemian hillintätoimiin. Esimerkit kuvastavat sitä, kuinka satelliittidataan perustuvia karttakuvia hyödynnetään viestinnässä visuaalisina elementteinä, ilman että käsiteltävä aihe mitenkään liittyy kartan kuvaamaan asiaan.

Keinovalokarttojen laaja-alainen käyttö yllättävissä ja oudoissakin yhteyksissä ei ole pelkkää harmitonta hupia. Valaistuja yömaisemia esittävät kartat voimistavat herkästi mielikuvaa, jonka mukaan luontaisen pimeyden häviäminen on haitatonta tai jopa hyödyllistä. Ympäristöön pääsevän keinovalon eli valosaasteen ekologisia, terveydellisiä ja taloudellisia haittoja koskeva tutkimus kuitenkin osoittaa, että valolla on haittansa. Niin oma kehomme kuin ekosysteemi ympärillämme tarvitsee luontaisia valorytmejä ja pimeyttä. Herkästi valoa aistivat yöeläimet häiriintyvät jo vähäisestäkin lisävalosta.

Avaruuteen asti näkyvät keinovalojen ketjut ja verkostot symboloivat viestinnässä ihmiskunnan globaalia kytkeytyneisyyttä, teknistä edistymistä ja kehitystä. Valaistut kaupungit kielivät taloudellisesta vauraudesta, turvallisuudesta ja järjestyksestä, tiedon valolla karkotetaan tietämättömyyttä ja uskonnoissa valo liitetään hyvään ja pyhään. Urbaanissa ja valaistussa ympäristössä elävän ihmisen on helppo omaksua mielikuva keinovalaistuksen normaaliudesta ja luonnollisuudesta.

Valoistuminen on iso ympäristömuutos 

Ei olekaan ihme, että keinovalokarttoja katsellessa unohtuu helposti se, että ne lähtökohtaisesti kuvaavat rajua ympäristömuutosta. Vain vajaassa parissa sadassa vuodessa olemme murtaneet vuosimiljardeja säännönmukaisina jatkuneet valon, hämärän ja pimeyden syklit. Vain yksi prosentti  eurooppalaisista asuu luontaisesti pimeän yötaivaan alla. Kaikkien muiden yötaivaalle pilkottaa ainakin vähän keinovaloa. Kaupunkikeskustoista on turha etsiä taivaalta muuta kuin kuuta ja muutamaa kirkkainta tähteä noin 7000 periaatteessa paljain silmin nähtävissä olevan tähden joukosta.

Päiväaktiivisena eliönä ihminen ei ole yhtä herkkä valon haitoille kuin monet muut eliöt. Osaamme myös suojautua haittavalolta esimerkiksi pimennysverhojen avulla. Koska keinovalosta on meille monenlaista hyötyä, emme aina oivalla mahdollisia haittoja muulle luonnolle ja pidämme valoja päällä aivan tarpeettomastikin. Nykytekniikka mahdollistaa valon tarkan ja tarpeenmukaisen käytön, mutta myös kirkkaiden valojen viemisen sellaisiinkin paikkoihin, jotka ovat pysyneet pimeinä koko tähänastisen kulttuurihistoriamme.

Kartanlukutaito on oleellinen osa medialukutaitoa. Seuraavan kerran öistä satelliittikarttaa katsoessa kannattaa muistaa, että kartan esittämä keinovalo on valosaastetta. Se on tuhlattua valoenergiaa, joka suuntautuu kohti avaruutta sen sijaan, että se valaisisi vain sitä kohdetta, joka halutaan valaista.

Kirjoitus perustuu valosaastekarttojen käyttöä laajemmin pohtivaan tutkimusartikkeliin, joka ilmestyi kesällä 2020 International Journal of Sustainable Lighting  -tiedelehdessä.



maanantai 27. huhtikuuta 2020

Yhdyskuntarakenteen ilmiöt näkyväksi monikäyttöisillä ruutuaineistoilla


Hanna Nieminen, Anna Strandell ja Maija Tiitu
Suomen ympäristökeskus SYKE 

Yhdyskuntarakenteen seurannan aineistot (YKR) erilaisten ilmiöiden tutkimisessa

Mistä ja minne työssäkäyntivirrat suuntautuvat Suomen alue- ja yhdyskuntarakenteen eri osissa? Mitkä ovat yhdyskuntarakenteen ilmastovaikutukset? Miten työpaikat ovat kehittyneet Tampereen yhdyskuntarakenteen vyöhykkeillä? Miten liikenneonnettomuudet sijoittuvat kaupunkien yhdyskuntarakenteen eri vyöhykkeille? Esimerkiksi näihin kysymyksiin on etsitty vastauksia seuraavissa YKR-aineistoja hyödyntävissä esimerkkihankkeissa ja -selvityksissä.

SYKEn kehittämät yhdyskuntarakenteen seurannan aineistot ja aluejaot (YKR) tarjoavat ajan ja paikan suhteen vertailukelpoista, valtakunnallisesti kattavaa tietoa yhdyskuntarakenteen eri elementeistä. YKR-aineistot pohjautuvat Tilastokeskuksen 250 x 250 metrin ruututietoihin väestöstä, rakennus- ja asuntokannasta, asuntokunnista, kaupan toimipaikoista, työvoimasta, työpaikoista ja työmatkoista pääasiassa vuodesta 1990 lähtien. Keskeinen osa YKR-aineistoa ovat hallinnollisista rajoista riippumattomat toiminnalliset aluejaot – kuten taajamat, yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet sekä kaupunki-maaseutuluokitus, jotka ovat avoimesti saatavilla SYKEn Avoin tieto -sivustolta.

YKR-aineistoilla voidaan analysoida ja seurata rakennetun ympäristön tilaa ja ajallisia muutoksia sekä ennakoida tulevaa kehitystä. Aineistoja hyödynnetään muun muassa aluesuunnittelussa ja -kehittämisessä, alue- ja yhdyskuntarakenteen tutkimuksessa, rakentamiseen liittyvien lupien ja avustusten tausta-aineistona sekä erilaisissa vaikutusten arvioinneissa. Seuraavaksi esitellään tuoreita YKR-aineistojen käyttöesimerkkejä eri mittakaavatasoilla. Esimerkit osoittavat YKR-aineiston monipuoliset käyttömahdollisuudet, mutta niissä on pohdittu myös aineistoihin liittyviä epävarmuuksia ja haasteita.

Työssäkäyntivirrat ja monipaikkaisuus

Keväällä 2020 päättyneessä Alueellisen liikkuvuuden ja monipaikkaisuuden mahdollisuudet ja seuraukset -hankkeessa on selvitetty työn ja työvoiman alueellista liikkuvuutta ja monipaikkaisuuden nykytilaa. Hankkeessa tuotettiin YKR-aineiston työmatkatietojen avulla verkkokartta työssäkäynnin alueellisesta rakenteesta, jonka avulla voidaan hahmottaa muun muassa työvoiman alueiden välistä liikkumista. Verkkokartan työmatkatiedot pohjautuvat tilastoon, jossa on hieman yli 2 miljoonaa kodin ja työpaikan sijaintiparia vuodelta 2015. Tiedot päivittyvät 2–3 vuoden viiveellä, ja joulukuussa 2019 YKR-aineistojakeluun päivittyivät vuoden 2017 työvoimatiedot. Hankkeen loppuraportissa kirjoittajat pohtivat käytetyn aineiston haasteita ja esimerkiksi sitä, ettei YKR-aineistossa ole huomioitu liikkuvaa työtä ja osa työpaikoista on tarkemman tiedon puuttuessa kiinnitetty asuinkuntaan tai yrityksen päätoimipaikkaan.


Kuvakaappaus Alueellisen liikkuvuuden ja monipaikkaisuuden mahdollisuudet ja seuraukset -hankkeessa tuotetusta verkkokartasta, jonka avulla voidaan tarkastella mm. Suomen työssäkäyntivirtoja ja niiden suuruutta kunnittain. / Klikkaa kuvaa suuremmaksi

Yhdyskuntarakenteen ilmastovaikutusten arviointi

Tampereella on laadittu yleiskaavatyön tueksi yhdyskuntarakenteen tuottamien ilmastovaikutusten arviointimenetelmä, jonka avulla saadaan tietoa sekä nykyisen että tavoitellun yhdyskuntarakenteen päästövaikutuksista. Mallinnustyön lähtökohtana on YKR-ruutuaineisto, johon on yhdistetty kaupungin omia aineistoja.

Arviointimenetelmän tuottamisesta vastaavat Ubigu Oy, Gispo Oy ja Tietotakomo. Lähestymistapa mahdollistaa tarkan päästölaskennan, mutta hankkeen loppuraportissa kehittäjät pohtivat nykymuotoisen YKR-aineiston ja yleisemmin tilastotiedon käytön haasteita päästölaskennassa. YKR-aineisto päivittyy nykyisellään parin vuoden viiveellä ja aineistossa käytettävät salaukset vaikuttavat päästölaskennan tuloksiin. Parhaat tulokset heidän mukaansa saadaan yhdistämällä sekä paikallisia kuntien omia että kansallisia aineistoja.


Kasvihuonekaasupäästöt ruuduittain Tampereella 2019. Lähde: Tulevaisuuden yhdyskuntarakenteen ilmastovaikutusten arviointi -raportti (2019). / Klikkaa kuvaa suuremmaksi

Elinvoiman vyöhykkeet Tampereen kaupunkiseudulla

Pirkanmaan ELY-keskuksen toteuttamassa Elinvoimanvyöhykkeet Tampereen kaupunkiseudulla -tarinakartassa on tarkasteltu työpaikkojen ja työikäisen väestön sijoittumista Tampereen kaupunkiseudun taajama-alueella vuosina 1990–2015. Muutoksia tutkittiin hyödyntämällä SYKEn yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet -paikkatietoaineistoa, joka on muodostettu luokittelemalla ja yhdistelemällä yhdyskuntarakenteen seurannan 250 x 250 metrin ruutuja jalankulku-, joukkoliikenne ja autovyöhykkeisiin muun muassa keskustaetäisyyden ja joukkoliikenteen palvelutason perusteella. Vyöhykkeet kuvaavat mahdollisuuksia käyttää eri liikkumismuotoja.  Analyysi paljastaa esimerkiksi, että vuoden 2010 jälkeen työpaikat ovat alkaneet vähentyä Tampereen keskustassa ja lisääntyneet merkittävästi autovyöhykkeellä. Samalla joukkoliikennevyöhykkeen työpaikkamäärän kasvu on pysähtynyt.

Kuvakaappaus Elinvoiman vyöhykkeet Tampereen kaupunkiseudulla -tarinakartasta. / Klikkaa kuvaa suuremmaksi

Liikenneturvallisuus ja yhdyskuntarakenne Espoossa

Espoon kaupungin tilaamassa selvityksessä Destia Oy on tarkastellut yhdyskuntarakenteen vaikutusta liikenneturvallisuuteen Espoossa sekä kahdeksassa muussa kaupungissa Suomessa.  Lisäksi työssä on analysoitu, millaisia liikenneonnettomuuksia on tapahtunut Espoossa eri yhdyskuntarakenteen vyöhykkeillä. Analyyseissa on hyödynnetty YKR-aluejakoja ja -vyöhykkeitä sekä -seuranta-aineistoja. Tietoihin on yhdistetty eri lähteistä kerättyjä tietoja liikennemääristä ja tieliikenneonnettomuuksista (mm. Espoon kaupungin omia aineistoja ja Destian ylläpitämästä iLiitu-palvelusta).

Kaupunkirakennetta ja liikenneturvallisuustekijöitä tutkittiin 250 x 250 metrin tilastoruutuihin yhdistelemällä väestötietojen lisäksi liikenneonnettomuus- ja muita aineistoja. Tarkastelu paljastaa muun muassa, että suurimmat onnettomuusmäärät esiintyvät aluekeskusten ympäristössä. Onnettomuustiedoista havaitaan, että henkilövahinkoon johtaneiden jalankulkija- ja polkupyöräonnettomuuksien määrät keskittyvät taajama-alueille. Lisäksi työssä tarkasteltiin Espoon taajamakeskuksien eroavaisuuksia vertailemalla jalankulkuvyöhykkeellä tapahtuneita liikenneonnettomuuksia. 


Espoon keskuksen jalankulkuvyöhykkeen liikenneonnettomuudet v. 2013–2017. Lähde: Liikenneturvallinen ja toimiva kaupunkirakenne Espoossa ja kahdeksassa muussa kaupungissa Suomessa (2019). / Klikkaa kuvaa suuremmaksi

Miten saan YKR-aineiston käyttööni?

Kunnat, maakuntien liitot, ELY-keskukset, muut viranomaiset, oppilaitokset ja yritykset hyödyntävät laajasti YKR-aineistojen tietosisältöä Elinympäristön tietopalvelu Liiterin kautta. Lisäksi aineistot ovat ladattavissa paikkatietona erillisestä latauspalvelusta. Aineistojen käytöstä on tehtävä Liiteri-sopimus, josta saa lisätietoa Liiterin sivuilta tai ottamalla yhteyttä SYKEn alueidenkäytön tietojärjestelmien neuvontaan sähköpostilla alu_tuki(at)ymparisto.fi.

Tietojen päivitysaikataulu löytyy Liiterin nettisivuilta kohdasta Liiterin ja YKR-aineistojakelun päivitysaikataulut ja tietosisällön tarkempi kuvaus sivulta Yhdyskuntarakenteen seurannan aineistot.  Vinkkejä aineistojen käyttöön voi saada SYKEn vuosittaisista tietopalvelu Liiterin koulutuksista. SYKEn alueidenkäytön tietojärjestelmien tiimi myös opastaa aineistojen käyttöön liittyvissä sopimusasioissa ja mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Nykyinen YKR-aineistosopimus Tilastokeskuksen kanssa sekä Liiteri-sopimukset SYKEn ja sopimusasiakkaiden välillä päättyvät vuoden 2020 lopussa. Uudet sopimukset ovat parhaillaan valmisteilla ja siinä yhteydessä myös YKR-aineiston tietosisältöön ja päivitystiheyteen on tulossa joitakin parannuksia.

Tässä kirjoituksessa esitellyt esimerkit kuvaavat vain pientä osaa YKR-aineistojen hyödyntämismahdollisuuksista. Miten sinä olet hyödyntänyt YKR-tietoja? Kommentoi alle kokemuksiasi.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Helsingin keskustan työpaikkakehitys – kasvua vai laskua?


Kimmo Nurmio, Anna Strandell, Antti Rehunen, Maija Tiitu ja Ville Helminen / Suomen ympäristökeskus SYKE

Helsingin Sanomat uutisoi verkkolehdessään 4.10.2019 Helsingin keskustatunneliin liittyvästä keskustelusta, jossa väiteltiin siitä, onko Helsingin keskustan työpaikkamäärä vähentynyt vai ei. Uutisoinnin yhteydessä viitattiin Suomen ympäristökeskuksen SYKEn Liiteri-tietopalvelussa havaittuun virheeseen työpaikkojen tilastoinnissa. 

Tässä blogitekstissä SYKEn tutkijat avaavat tilastoinnin taustoja ja havaitun virheen vaikutusta työpaikkamäärän kehitykseen. Virhe havaittiin Tilastokeskuksen ruutuaineistossa, jota SYKEn Liiteri-palvelu käyttää. Ruutuaineistossa vuoden 2000 Meilahden sairaala-alueen työpaikat olivat osittain siirtyneet väärään paikkaan keskustaan. Tässä esitetyissä aikasarjoissa virhe on huomioitu. SYKE ei korjaa tietoja suoraan Tilastokeskuksen ruutuaineistoihin, mutta virhe raportoidaan Tilastokeskukselle.

Kun tarkastellaan keskustan työpaikkakehitystä, on tärkeää tunnistaa vertailukelpoisen aluejaon merkitys. Julkisuudessa on pyörinyt erilaisia lukuja keskustan työpaikkakehityksestä, mutta hieman epäselväksi jää, miten keskusta on rajattu. Tämä on siksi oleellista koska keskustan työpaikkakehityksestä saa erilaista määritelmää hyödyntämällä erilaisen kuvan. Olennaisinta on vakioida aluejako ja tarkastella kehitystä tämän aluejaon puitteissa. Yksi tapa määritellä keskusta on hyödyntää SYKEn tuottamaa keskustan jalankulkuvyöhykettä kuvaavaa aluerajausta (kuva 1). Tämä aluerajaus on tuotettu vuosille 2010, 2015 ja 2017, mutta menetelmä on hieman muuttunut eri vuosien välillä, joten rajaukset eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Vuoden 2010 keskustan jalankulkuvyöhykettä hyödynnettiin muun muassa Helsingin ja Tukholman kehitystä vertailleessa raportissa (Söderström ym. 2014), jossa todetaan Helsingin keskustan jalankulkuvyöhykkeen työpaikkamäärän vähentyneen vuosina 2000 - 2010 noin 15 000:lla. Tämän raportin antamassa lukemassa on huomioitu edellä mainittu tilastovirhe.

Kuva 1. Maantieteellisellä rajauksella on suuri merkitys sille, miltä keskustan työpaikkakehitys näyttää. Karttaan on merkitty erilaisia SYKEn tuottamia keskusta-aluetta kuvaavia aluerajauksia, joiden erot johtuvat erilaisista rajausmenetelmistä. Lisätietoa yhdyskuntarakenteen vyöhykkeistä ja keskustoista /klikkaa kuvaa suuremmaksi

Kuva 2 esittää työpaikkamäärät laskettuna eri vuosien keskustan jalankulkuvyöhykkeisiin. Jos vertailuvuosiksi otetaan vuodet 2000 ja 2015, vuoden 2017 keskustan jalankulkuvyöhykkeellä työpaikkojen määrä on vähentynyt noin 8000 kun taas vuoden 2015 jalankulkuvyöhykkeen mukaan noin 15 000. Helsingin aluesarjojen mukaan Helsingin eteläisen suurpiirin työpaikkamäärä on vähentynyt samalla ajanjaksolla noin 10 000. Käytännössä erot jalankulkuvyöhykkeiden työpaikkamäärissä johtuvat siitä, mitä alueita kyseisen vuoden rajaukseen kuuluu. Esimerkiksi vuoden 2017 rajaus ulottuu laajemmin Ruoholahden ja Salmisaaren alueelle huomioiden näiden alueiden työpaikkamäärissä tapahtuneen kasvun, jota 2015 ja 2010 rajaukset eivät huomio. Kun tilastoja tarkastellaan näinkin tarkalla tasolla, täytyy taustalla oleva aluejako tuntea jotta tilastoja osataan tulkita oikein.

Kuva 2. Helsingin keskustan jalankulkuvyöhykkeen työpaikkamäärien kehitys 1995–2015
(Lähde: SYKE ja Tilastokeskus, Yhdyskuntarakenteen seurantatiedot) 
/klikkaa kuvaa suuremmaksi
Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeiden lisäksi SYKE on tunnistanut rakenteeltaan tiiviitä ja toiminnoiltaan monipuolisia keskusta-alueita (kuva 1). Helsingissä tällainen yhtenäinen keskusta-alue on keskustan jalankulkuvyöhykettä selvästi laajempi ja ulottuu Kallioon, Taka-Töölöön, Vallilaan ja Pasilaan asti. Tämän laajemman keskusta-alueen työpaikkamäärä on kasvanut ja suhteellinen asema kaupungissa ja kaupunkiseudulla on vahvistunut etenkin 2010-luvun aikana.

Helsingin keskustan osuus koko kaupungin työpaikoista on noin kolmannes ja laajemman keskusta-alueen osuus yli puolet koko kaupungin työpaikoista (kuva 3).

Kuva 3. Keskustan jalankulkuvyöhykkeen (2017 rajaus) ja laajemman keskusta-alueen (2015 rajaus) sekä koko Helsingin kaupungin työpaikkamäärän kehitys 1990–2016. Mukana ovat vain koordinaatilliset työpaikat. Tuloksiin on tehty korjaus vuoden 2000 työpaikkatietoihin. Lähde: SYKE ja Tilastokeskus, Yhdyskuntarakenteen seurantatiedot. /klikkaa kuvaa suuremmaksi

Keskustan suhteellinen osuus Helsingin ja Helsingin kaupunkiseudun työpaikoista laski jo 1990-luvun jälkipuoliskolla, kun työpaikkojen määrän kasvu 1990-luvun laman jälkeen painottui keskustaa enemmän keskustan lähialueille sekä muualle kaupunkiseudulle (Helminen ym. 2005). Keskustan työpaikkamäärän laskun vuosina 2000–2015 ei voida sanoa suoraan liittyvän taloussuhdanteisiin, sillä samalla ajanjaksolla koko maan työpaikkamäärä kasvoi 1,3 % ja Helsingin 1,9 %.

Helsingin keskustan työpaikkamäärän kehitys on tasoittunut 2010-luvulla ja kääntynyt loivaan nousuun. Keskustan jalankulkuvyöhykkeellä ja laajemmalla keskusta-alueella työpaikkamäärä on kasvanut 2010-luvulla erityisesti yksityisissä tietointensiivisissä palveluissa. Sen sijaan julkisen hallinnon työpaikkamäärä keskustassa on pudonnut merkittävästi.

Kuntatilastoista nähdään, että vuoden 2016 jälkeen työpaikkojen määrä on noussut koko Helsingin alueella. Niiden sijoittumisesta kaupungin sisällä ei vielä ole tietoa, sillä ruututiedot saadaan Tilastokeskuksesta muutaman vuoden viiveellä. Helsingin keskustan asema työpaikkakeskittymänä näyttää Helsingissä ja koko kaupunkiseudulla kuitenkin vakaalta. Lisäksi on huomioitava, että työpaikkojen lukumäärä ei kerro sitä, missä työtä tosiasiassa tehdään. Keskusta vetää puoleensa paljon myös paikkariippumatonta työtä tekeviä, joiden työpaikka sijaitsee virallisesti keskustan ulkopuolella. Tätä edistää keskustassa sijaitsevien coworking-tilojen, kokoustilojen, julkisten tilojen ja kahviloiden suuri määrä.

Eli tietyllä tavalla rajatulla alueella keskustassa työpaikkamäärä on 2000–2015 vähentynyt 15 000:lla, mutta toisin rajaamalla pudotus on pienempi. Tämä siis siten että ns. tilastovirhe on huomioitu laskelmassa. Työpaikka-aineisto on sen käyttöönotosta alkaen tunnistettu sisältävän mahdollisuuden sijaintivirheisiin, johtuen sen koostamistavasta. Näihin kysymyksiin voi tutustua jo 2005 julkaistussa raportissa (Helminen ym. 2005), jonka aineiston laatua kuvaava kappale kiteyttää olennaisen.    

Lähteet:

Helminen, V., Ristimäki, M. & Oinonen, K. (2005) Työpaikat kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteessa 1985-2000. Suomen ympäristö 747, Ympäristöministeriö. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40622/SY_747.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Söderström, P., Schulman, H. & Ristimäki, Mika (2014). Pohjoiset suurkaupungit: Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla. SYKEn julkaisuja 2, Suomen ympäristökeskus. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/135233

  

torstai 20. joulukuuta 2018

Yhteistyöllä työkalut yhtenäisen maakuntakaavatiedon laadintaan ja julkaisuun

Lena Hallin-Pihlatie

Vuoden 2015 lopussa alkanut pääosin ympäristöministeriön rahoittama HAME-yhteistyöhanke on luonut ratkaisuja maakuntakaavatiedon käytettävyyden ja yhtenäisyyden parantamiseksi.

Yhteistyön tulokset
Osana HAME-hanketta maakuntien liitot ja SYKE ovat laatineet yhteisen tietokantapohjan maakuntakaavojen paikkatietoaineiston tuotantoa varten. Tietokantapohjaan on nyt vietävissä eri kaavoitusvaiheessa olevien maakuntakaavojen paikkatietokohteet sekä niihin liittyvät merkinnät, määräykset ja asiakirjat. Maakuntien liittojen tueksi on toteutettu työkalu tukemaan maakuntakaavojen laadintaa yhtenäiseen tietokantapohjaan sekä julkaisuympäristö, jota hyödyntäen maakuntien liitot voivat julkaista rajapintapalveluja maakuntakaavoistaan yhtenäisellä visualisoinnilla. Hankkeen aikana julkaistuihin WMS-palveluihin voi tutustua Liiteri-tietopalvelussa.

Kun maakuntakaava-aineistot ovat samassa tietokantarakenteessa, voidaan niistä julkaistuissa WMS-palveluissa kaavat visualisoida yhtenäisellä tavalla. Kuvassa näkyy maakuntakaavakohteita Uudenmaan ja Varsinais-Suomen liiton rajalla.
Yhteistyössä Paikkatietoalustan kanssa Maanmittauslaitoksen kehittämää Laatuvahtia on täydennetty työkalulla, jonka avulla HAME-tietokantaan vietyjen maakuntakaavojen paikkatietokohteiden tietosisältöä ja geometriaa voidaan tarkistaa (validoida), mikä auttaa maakuntien liittoja aineistojensa mahdollisten virheiden löytämisessä ja laadun parantamisessa.

Hanke toimii myös esimerkkinä siitä, että kansallisessa yhteistyöhankkeessa voidaan samalla edistää INSPIRE direktiivin velvoitteiden hoitamista, tässä tapauksessa muun muassa huomioimalla INSPIRE-direktiivin ’Suunnitellun maankäytön’ tietomallin tietorakenteita ja koodistoja kansallisessa tietomallissa.

HAME-hanke on pyrkinyt laatimaan tarvittavaa ohjeistusta ja järjestämään tarvittavaa koulutusta tuotosten käyttöönoton tueksi, joten uutta osaamista on varmasti karttunut kaikille yhteistyössä mukana oleville, mikä on keskeistä työn jatkuvuuden kannalta. 

Maakuntien liittojen paikkatietoväki on tuonut korvaamattoman lisäresurssin hankkeelle osallistumalla aktiivisesti työskentelyyn, muun muassa antamalla palautteensa ja testaamalla tuotoksia sekä osallistumalla työpajoihin.
Hankkeen suositukset

Hanke on pitkin matkaa laatinut ehdotuksia HAME-tuotosten ylläpidosta huolehtimisesta, tarvittavista prosesseista, tahojen välisistä vastuista ja rooleista. Jatkuvuuden varmistamiseksi HAME-projektiryhmä ehdottaakin, että Lounaistiedon maakuntien liittojen kanssa tekemä INSPIRE-sopimus laajennetaan jatkossa kattamaan myös HAME-hankkeen tuotoksia. Nykyisellään sopimus kattaa 16 liiton INSPIRE-velvoitteiden hoitamista, kuten WMS-palvelujen julkaisua, metatietojen laadintaa ja INSPIRE-mukaisen tiedostolatauspalvelun (ATOM) ylläpitoa. Ylläpito ei vielä kata HAME-tietokantaan vietyjä aineistoja ja rajapintapalveluja, eikä muita HAME-tuotoksia, kuten HAME-työkalua, tietokantapohjaa ja visualisointia. Jatkossa olisi suotavaa, että sopimus kattaisi kaikki 18 maakunnan liittoa näiden osalta. Sopimuksen olisi myös hyvä sisältää koordinointivastuu jatkokehitystarpeiden kartoittamiseksi ja yhteistyön jatkamiseksi mahdollisten uudistusten yli. Ylläpitokustannusten pienentämiseksi tulisi sopimuksen uusimisessa myös miettiä, voidaanko vanha sopimus osin korvata kokonaan HAME-tuotosten jakelulla ja ylläpidolla.

Olisiko nyt koittanut aika, jolloin oltaisiin Suomessa kypsiä ottamaan askel kohti digitaalista kaavoitusta ja sallia WMS-rajapintapalveluissa erilainen maakuntakaavojen esitystapa kuin juridisesti lainvoimaisissa paperikartoissa? Silloin liittojen Varsinais-Suomen liiton kanssa tekemään ylläpitosopimukseen ei tarvitsisi enää sisällyttää kunkin maakuntakaava-aineiston esitystavan räätälöintiä paperikartan mukaan, vaan yhtenäinen HAME-visualisointi kelpaisi digiaikamme tarpeisiin.

Kirjoittaja on HAME-hankkeen projektipäällikkö, joka työskentelee vanhempana suunnittelijana Suomen ympäristökeskuksen Tietokeskuksessa. HAME-hankkeeseen ovat osallistuneet SYKEstä myös Päivi Malmi, Minna Kaartinen ja Mika Heikkinen sekä Laura Lähteenmäki, Natalia Räikkönen ja Mirko Sillanpää Varsinais-Suomen liitosta. Voit myös tutustua Päivi Malmin kirjoittamaan blogiin hankkeesta parin vuoden takaa.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Yhteistyöllä järkevään aineistojen yhteistuotantoon – case rakennusperintölaeilla suojellut kohteet

Päivi Malmi

Viranhaltija tallentaa paperilla saapuneen hakemuksen tiedot oman hallinnonalansa tietojärjestelmään. Sen jälkeen hän lähettää sähköpostilla lausuntopyynnön asiasta toiseen virastoon. Siellä viranhaltija tallentaa tiedot manuaalisesti oman virastonsa järjestelmään, ja valmistelee lausunnon, joka lähetetään sähköpostin liitteenä takaisin. Kuulostaako tutulta? Näin prosessi valitettavasti vielä usein toimii digitaalisessa Suomessa. Näin se on toiminut myös rakennusperintölakien (Laki rakennusperinnön suojelemisesta ja sen edeltäjä rakennussuojelulaki) mukaisessa prosessissa. Moninkertaisen tallentamisen järjettömyys on todettu jo aikoja sitten, mutta sen muuttamiseksi ei ole ollut välineitä, kun kyseessä on ollut usean tahon toiminta.

Rakennusperintölakien mukaisen suojelun osalta tätä moninkertaista paikkatiedon tallennusta lähdettiin purkamaan SYKEn ja Museoviraston toimesta Kulttuuriympäristötiedot yhteiseen käyttöön! -hankkeessa osana rakennetun ympäristön digitalisaatiota vauhdittavaa KIRA-digi –hanketta. Päätöksen rakennusperintölailla suojelemisesta tekee nykyään ELY-keskus, YM vahvistaa päätöksen. Museovirasto antaa suojeluesityksestä lausunnon, ja seuraa suojeluasian edistymistä. Kaikki kolme toimijaa tallentavat suojeluprosessiin liittyvät tiedot omiin asianhallintajärjestelmiinsä. Koska vireillä oleva rakennussuojeluasia on kaikkien toimijoiden muunkin toiminnan kannalta kiinnostava, tietoja kohteesta tallennetaan myös paikkatietojärjestelmiin: ELY-keskuksissa SYKEn alueidenkäytön ja kulttuuriympäristön paikkatietojärjestelmään (GISALU) ja Museovirastossa rakennusperintörekisteriin. Lisäksi YM on ylläpitänyt omaa taulukkomuotoista seurantaa suojelluista kohteista.

Marjaniemen luotsiaseman majoitusrakennus Hailuodossa on suojeltu rakennusperintölailla. Kuva Johanna Forsius/Museovirasto.

Rajapintojen tietomallit yhteistyössä – tuloksena kansallinen ja INSPIRE-rajapinta
Hankkeessa lähdettiin yhdessä eri toimijoiden kanssa muodostamaan yhteistä tietomallia, joka palvelisi mahdollisimman hyvin kaikkia tiedon käyttäjiä ja tuottajia. Koska päätöksen suojelusta tekee ELY-keskus, todettiin GISALUn olevan ensisijaisen tietolähde. Tietomallia lähdettiinkin tekemään olemassa olevan GISALUn tietosisällön pohjalta muokkaamalla luokituksia ja lisäämällä tarpeellisia tietokenttiä, yhtenä merkittävimmistä linkki kohteen tietoihin Museoviraston rakennusperintörekisterissä. Muutokset tehtiin yhteistyössä ELY-keskusten, Metsähallituksen ja YM:n kanssa. Kun muokkaukset järjestelmiin saatiin tehtyä, julkaistiin aineistosta avoin paikkatietorajapinta, joka löytyy SYKEn Avoin tieto -sivuilta.

EU:n INSPIRE-direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot tarjoamaan tietyt paikkatietoaineistot määrämuotoisina rajapintapalveluina. Suojelukohteina rakennusperintölaeilla suojellut kohteet ovat myös osa INSPIRE-direktiivin suojellut alueet -teemaa. INSPIRE-tietotuotteen muodostaminen on kuitenkin aiemmin ollut hankalaa, sillä rakennuksia on suojeltu myös asetuksella, kirkkolailla ja lailla ortodoksisesta kirkosta. Näillä välineillä suojeltujen rakennusten paikkatietoaineistoa tuottaa Museovirasto. Hankkeen aikana näistä ja rakennusperintölaeilla suojelluista kohteista luotiin yhteinen tietotuote, joka löytyy nyt SYKEn Avoin tieto –sivuilta.

Aito yhteiskäyttöisyys edellyttää aineistojen laadukkuutta
Ympäristöhallinnon ja Museoviraston järjestelmien tietoja on yritetty yhtenäistää jo aiemmin, mutta ilman erillistä projektia yritykset ovat jääneet pintaraapaisuiksi. Kulttuuriympäristöt yhteiseen käyttöön! -hankkeessa panostettiin myös siihen, että aineistot käytiin läpi sekä SYKEssä että Museovirastossa kohde kohteelta. Kohteista, joiden osalta aineistojen sijainti- ja ominaisuustiedoissa oli eroavaisuuksia, selvitettiin tietojen oikeellisuus ja korjattiin virheet. Näin kaikki toimijat voivat luottaa rajapinnalla olevan tiedon oikeellisuuteen.

Ennen korjauksia ympäristöhallinnon (GISALU) ja Museoviraston rakennusperintölailla suojeltujen kohteiden aineistoissa saattoi olla eroja esimerkiksi suojelluiksi merkittyjen rakennusten ja rakennelmien lukumäärässä, niiden sijainti- tai ominaisuustiedoissa.

Lisäksi aineistojen läpikäynnissä huomattiin, että usealta suojelukohteen rakennukselta puuttuu pysyvä rakennustunnus. Näistä rakennuksista tiedotettiin Väestörekisterikeskukselle, joka puolestaan on ollut yhteydessä asianosaisiin kuntiin. Tämän yhteistyön tuloksena toivottavasti saadaan ainakin suurimmalle osalle rakennuksista pysyvä rakennustunnus.

Tehtävää riittää vielä hankkeen jälkeenkin
Vaikka hankkeessa saatiin edistettyä paljon aineistojen yhteiskäyttöä, tehtävää riittää myöhemminkin. Maakuntauudistusten myötä rakennussuojelupäätösten on tarkoitus siirtyä ELY-keskuksilta LUOVAlle. Tämä edellyttää myös kohteiden paikkatietoaineiston siirtämistä LUOVAn päivitettäväksi. Samassa yhteydessä on hyvä saada käyttöön sähköinen rakennussuojeluesitys, johon haetaan automaattisesti tietoja perusrekistereistä, kuten kiinteistötunnus kiinteistötietojärjestelmästä ja rakennustunnus rakennus- ja huoneistorekisteristä.

Kirjoittaja työskentelee suunnittelijana Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöpolitiikkakeskuksessa. Hankkeessa suojeltujen rakennusperintökohteiden aineiston yhteistuotantoa ovat edistäneet myös SYKEstä Tiina Haapakoski, Kimmo Nurmio, Riikka Repo ja Kaisu Harju sekä Museovirastosta Sirkka-Liisa Seppälä, Minna Ryyppö ja Anna Lyyra-Seppänen.