torstai 31. tammikuuta 2013

Kävellen ja sävellellen - kaupunkisuunnitteluprosessin avoimuudesta

Olli Poutanen

Whose* Issues on Aalto-yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelman opiskelijoiden toteuttama projekti, joka oli osa virallista Helsingin design-pääkaupunkivuoden ohjelmaa. Mukana oli opiskelijoita niin Aallosta kuin ulkopuoleltakin; kaikkiaan kolmattasataa fyysisesti ja tuhansia virtuaalisesti osallistuneita ihmisiä. Projektin ytimessä oli pyrkimys tavata Helsingissä asuvia ihmisiä kaupunkiympäristössä, olla läsnä ja antaa vapaa sana. Kohtaamiset tapahtuivat kantakaupungissa ja sen välittömässä läheisyydessä.

Projektimme kartoitti mahdollisuuksia inspiroida kaupunkisuunnitteluprosessin valmistelua. Toisin sanoen halusimme antaa yksittäisille ihmisille mahdollisuuden kertoa, mihin yhteiskunnan ja ympäristön ilmiöihin heidän mielestään tulisi kiinnittää huomiota kaupunkisuunnittelussa. Lisäksi halusimme erilaisten tiedonvaihtoon ja dialogiin kannustavien palvelujen avulla kutsua ihmisiä kollektiiviseen oppimisprosessiin. Yhteisen matkan pääteasemalla eli Punavuoren paviljongissa järjestetyssä työpajassa syntyi määritelmiä kolmesta huomion arvoisesta kaupunkisuunnittelullisesta teemasta. 
Pavinjongin työpaja houkutteli paikalle paljon väkeä

Prosessimme rakentui neljän peruspalikan varaan: informaatioisku Lasipalatsinaukiolla, kävelyhaastattelut, vuorovaikutus projektin nettisivuilla ja visiointityöpaja.

Sekä järjestäjät että osallistujat olivat projektissa vapaaehtoisesti mukana. Näin ollen oli luontevaa satsata projektin avoimuuteen ja osallistumiskynnyksen madaltamiseen. Henkilökohtaisuus oli yksi keskeisistä sitoutumista edistäneistä elementeistä. Kävelyhaastatteluihin perustuva lähestymistapa mahdollisti luottamuksellisen yhteyden rakentamisen ja siten melko intiimeistäkin aiheista keskustelun. Kävelyistä editoitiin puheenvuoron ydinsanoman kiteyttämään pyrkinyt video, jonka avulla yksilön kokemus jaettiin sekä projektitiimin sisällä että nettisivuillamme. Katso videot: Vanhankaupunginlahti,  Seppo Renwallin puisto, Valtterin kirpputori- Sofiantalo, Töölönlahti sekä Musiikkitalo - Katajanokka.

Videoita editoidessamme karsiutui paljon kävelyjen aikana tehtyjä huomioita sillä halusimme kiteyttää pisimmillään yli kaksituntisiksi venyneitä kävelyitä muutaman minuutin kompaktiin pakettiin. Keräsimme videoista kuitenkin suuren määrän ideoita ja kommentteja Excel-taulukkoon. Jalostimme dataa päivittämällä tietoja Googlen karttapalveluun. Kartan kautta havainnot ovat laajemman joukon, kuten esimerkiksi kaupunginosayhdistysten, käytössä myös jatkossa. Karttapalvelu oli projektimme hittielementti kävijämäärillä mitaten. Kartan tietoja on käynyt tutkailemassa lähes 10 000 käyttäjää.

Lisätietoa projektista: artikkeli työpajasta, artikkeli
Kivinokasta & Projektikuvaus CS-sivustoilla.

Työpajan aihepiirit lyötiin lukkoon työpajaa edeltävällä viikolla projektimme nettisivuilla järjestetyssä äänestyksessä. Työpajassa yhteistä visiota etsittiin mm. pääkaupunkiseudun pyöräilymahdollisuuksien, uusien ei-kaupallisten oleskelutilojen ja Kivinokan alueen tulevaisuuden suhteen.

Minusta kaikki projektissa hyödyntämämme tiedon avoimuutta ja saavutettavuutta edistämään pyrkineet tekniikat olivat toimivia. Jatkossa työkalujen vaikutusmekanismeja kuten myös menetelmien, projektin vaiheen ja ajoituksen suhdetta olisi hyvä tutkailla tarkemmin. Nerokkaasti hyödynnettyinä avoimen suunnittelun menetelmillä voidaan generoida valtavasti ymmärrystä, innostusta ja inspiraatiota!

Kirjoittaja on Aalto-yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelman muotoilun opiskelija

maanantai 21. tammikuuta 2013

Tarkkailija on väsymätön vahti – ja paljon muuta

Ilkka Mattila

Elinympäristön tietopalveluista Tarkkailija on siirtymässä määrittelyn tarkentamisen kautta toteutusvaiheeseen. Mistä tässä uudessa palvelukonseptissa oikeastaan on kyse ja mihin sitä voidaan käyttää? Sisarprojekti Haravan projektipäällikkö Niina Nieminen pohdiskeli syyskuussa Mitä kaikkea Harava voikaan olla, eikä Tarkkailija jää potentiaalillaan sisarensa varjoon. Jo parin kuukauden kuluttua testikäyttöön avautuvan palvelun konsepti tarjoaa äärimmäisen herkullisia mahdollisuuksia.

Tarkkailijan pohjana on rakennettuun ympäristöön liittyvä tietosisältö, joka on haettu palvelun piiriin määritetyiltä sivustoilta. Palvelu käy ”raapimassa” läpi sivustot säännöllisin määräajoin, etsien aihealueeseen liittyviä sisältöjä. ”Raavinnassa” eli screen scrapingissa palvelu lukee sivun sisällön ja vertaa sitä rakennetun ympäristön laajaan käsitemalliin, ontologiaan. Ensi vaiheessa ”raavinnan” ja analysoinnin kohteena on kuntien, valtiohallinnon organisaatioiden ja julkisten hankkeiden sivustoja, mutta haku on laajennettavissa esimerkiksi uutissivustoille, verkkolehtiin, yritysten ja järjestöjen sivuille ja sosiaalisen median palveluihin.

Usein uusissa palveluissa päästään tuottavaan vaiheeseen, kun palvelu on ollut jo jonkin aikaa käytössä ja siihen on kertynyt riittävä määrä käyttäjiä ja aineistoja. Tarkkailijan sisältö on ollut olemassa jo ennen palvelua, se vain jalostetaan analyysien avulla. Lähtöaineistona on jo alkuvaiheessa miljoonia suomalaisten organisaatioiden tuottamia sivuja.

Analysoitu aineisto kuorrutetaan paikkatiedolla. Palvelun kannalta kiinnostaville artikkeleille pyritään määrittämään sijainnit sisällössä olevien koordinaattien, osoitteiden ja muiden paikannimien perusteella. Näin mahdollistetaan tiedon tarjoaminen paikan ja aluerajauksen perusteella: voidaan saada käsitystä, missä päin maata on käynnissä tietyntyyppisiä asioita tai mitä kaikkea tietoa tiettyyn paikkaan liittyy. Tämän päälle onkin hyvä rakentaa todellisia elinympäristön tietopalveluita.

Kirsikoina kakun päällä ovat loppukäyttäjille suunnatut toiminnot. Mehevimpänä marjana on vahtipalvelu, joka pitää käyttäjänsä ajan tasalla heitä kiinnostavien alueiden uutisista. Käyttäjä kertoo palvelulle, mistä aihealueista hän on kiinnostunut ja mitä aluetta hän haluaa tarkkailla. Kun vahti havaitsee uutta käyttäjää kiinnostavaa tietoa käyttäjän määrittämällä alueella, lähettää palvelu käyttäjälle herätteitä esimerkiksi sähköpostiin.

Ensimmäinen mieleen nouseva ajatus on tietenkin, että käyttäjiä kiinnostaa erityisesti oma asuinympäristö. Jotkut ovat kiinnostuneet lähialueen paikallistoiminnasta ja uutisista, toisille taas on tärkeätä saada tietoa omassa lähiympäristössä tapahtuvista muutoksista ja päästä vaikuttamaan asioihin omalla näkemyksellään. Useimmilla meistä on kuitenkin monia muitakin paikkoja ja alueita, joilla on meille merkitystä ja joista olemme aidosti kiinnostuneita: kesäasunto ympäristöineen, lapsuudenmaisemat, jokavuotinen lomakohde tai harrastuspaikat lähiympäristöineen. Vahtipalvelu herättää, kun uutta tietoa niihin liittyen ilmestyy. Mikä mielenkiintoisinta, aiheet löytyvät usein verkosta ennen kuin ne ovat edes virallista tietoa. Uusi hanke saattaa löytyä blogeista jo ennen kuin aloitteitakaan on tehty. Lähes kaikki tieto syntyy ensin verkkoon, sen jälkeen se bongataan muihin medioihin.   
Vahtipalvelun graafinen ilme alkaa hahmottua
Aika ajoin maahamme nousee kuumia pisteitä: alueita, joissa tapahtuu ja jotka keräävät median ja ihmisten huomion. Talvivaaran tapahtumat loppusyksyllä 2012 on yksi konkreettinen esimerkki. Mietipä, mitä lisäarvoa Tarkkailija olisi kriisin seurantaan tuonut: pohjatietona kaikki alueeseen liittyvä sisältö eriteltynä viranomaisten tuottamaan, järjestöjen ja yritysten tuottamaan, median tuottamaan ja sosiaalisessa mediassa tuotettuun sisältöön. Tämän jälkeen käyttäjälle ilmestyvät herätteinä koosteet uusista verkkoon tuotetuista sisällöistä. Mitä sanoo ELY, miten vastaa yritys ja mitä mieltä ovat järjestöt? Onko kunta reagoinut? Mistä puhutaan sosiaalisessa mediassa ja miten asiat tulkitaan mediassa?

Vahtipalvelun lisäksi toinen maukas uusi palvelu on mille tahansa verkkosivulle sijoitettavissa oleva nostoelementti eli Tarkkailijan termistössä ”leijuke” tai ”widget”. Leijukkeet listaavat linkkeinä sivuston hallinnoijan valitsemiin aiheisiin ja aluerajaukseen liittyvät uusimmat aineistot. Esimerkiksi kunnan sivulla yhteen aiheeseen ja alueeseen liittyvä tieto voi olla hajautuneena useaan paikkaan. Lisäksi samaa aluetta tai asiaa voidaan käsitellä aluehallinnossa ja valtion tasolla eri sivustoilla. Olisihan se hyvää kansalaispalvelua tuoda asiat yhteen paikkaan, jolloin tietoa ei tarvitse metsästää hakukoneiden kautta. Vahtipalvelu on omiaan tukemaan myös valmistelua ja päätöksentekoa. Entä julkishallinnon käyttäjät itse tai päättäjät? Ovatko koneistossa tapahtuvat asiat aina selvillä, vai olisiko hyödyllistä tuoda aiheeseen ja paikkaan sidottua dataa valmistelun ja päätöksenteon tueksi?

Aika näyttää, mistä kypsyvät konseptille parhaat tavat hyödyntää Tarkkailijan ainutlaatuista kykyä löytää ja yhdistää tietoa. Uskomme vahvasti näihin tuleviin palveluihin, mutta samaan aikaan olemme itsekin silmät auki ja korvat höröllä tarkkailemassa, miten maailma ottaa meidät vastaan ja minne se meitä ohjaa.

Kirjoittaja on Solita Oy:n konsultti, joka tarkkailee Tarkkailijaa lähietäisyydeltä suurella mielenkiinnolla ja toimii ”serkkupalvelu” Lupapisteessä product ownerina