Elinympäristön tietopalvelut – katsaus menneeseen vuoteen

Vuosi 2012 on ollut kiireistä, mutta samalla todella mielenkiintoista aikaa elinympäristön tietopalveluiden kehittämisessä. Mitä kaikkea onkaan vuoden aikana ehtinyt Haravan, Tarkkailijan ja Liiterin kehitystyössä tapahtua? Olemme valmistelleet ja tehneet kilpailutuksia, valinneet toimittajia, pitäneet työpajoja, tutustuneet pilottien tarpeisiin, kokoustaneet,  pitäneet esityksiä seminaareissa ja messuilla, kirjoittaneet juttuja lehtiin ja meistä on kirjoitettu tiedotusvälineissä, löytäneet uusia yhteistyömahdollisuuksia ja suunnitelleet tulevaa.

Elinympäristön tietopalvelut olivat esillä marraskuussa pidetyillä Paikkatietomarkkinoilla

Kyselypalvelu Haravan toteutus kilpailutettiin keväällä ja toteuttajaksi valittiin kesäkuussa Dimenteq Oy. Haravan rakentaminen aloitettiin alkusyksystä. Tällä hetkellä keskitytään ylläpitäjän työkaluun, jotta palvelun käyttö olisi kyselyiden toteuttajalle vaivatonta ja selkeää. Vastaajan näkymästä saa ensimakua Harava protosta, mutta joitakin muutoksia tehdään myös tähän. Pilottiorganisaatioiden kanssa työstetään kysymyssarjoja ja tammikuussa pilotit saavat nähtäväksi hankkeittensa kysymykset kyselymuodossa.  Pilottien kanssa työstetyt kysymyssarjat ovat Harava -palvelussa muiden käytettävissä joko sellaisenaan, tai niitä voi myös muokata omiin tarpeisiinsa sopivaksi. Palvelun ensimmäinen aikaistettu käyttöönotto tehdään jo helmikuun alussa yhden pilottiorganisaation kanssa, ja huhtikuussa käyttöönottoja tulee lisää.

Vahtipalvelu Tarkkailijan toteutus kilpailutettiin kesän ja syksyn aikana, ja tarjouskilpailun voitti Solita Oy, jonka kumppaneina palvelun tuottamisessa toimivat Leiki, SITO (karttapalvelut), ja IBM (kapasiteettipalvelut). Tarkkailija on räätälöity järjestelmä, ja se pohjautuu Leikin Focus -tuotteeseen, jonka koneäly löytää kuhunkin aihealueeseen liittyvät käyttäjää kiinnostavat sisällöt ja dokumentit. Tarkkailijan toteutus on myös lähtenyt vauhdilla käyntiin, ja ensimmäiset käyttäjät pääsevät kokeilemaan beetaversiota jo ensi vuoden alkupuolella. Palvelu valmistuu ensi kesään mennessä.

Tietopalvelu Liiterin toteuttaminen on aloitettu järjestelmän perustana toimivan tietovaraston rakentamisesta. Tietovarastoon tallennetaan kattavasti kaavoitusta ja rakennettua ympäristöä kuvaavia tietoja, tarkimmillaan 250 metrin ruuduissa. Tietovaraston lisäksi Liiterin lähtötietoina toimivat paikkatietoaineistot. Liiterin tavoitteena on mahdollisimman sujuva integraatio kartan ja tilaston välillä. Tietovarastoon tallennetaan valmiiksi suuri määrä maankäytön suunnittelua, yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua kuvaavia tilastoja, jotka käyttäjä saa haettua nopeasti ja helposti. Se tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden laskea tilastoja myös lennossa vaikkapa omaa aluerajausta käyttäen. Pyrkimyksenä on, että Liiterin käyttäjä pääsee analyyseissä hyödyntämään myös alkuperäisiä salaamattomia yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) aineistoja, kunhan se tehdään tietosuojan kannalta riittävän suurina alueina. Tietovaraston valmistumisen tavoiteaikataulu on toukokuun loppu 2013, minkä jälkeen alkaa käyttöliittymän toteutus. Tietovarastotyön rinnalla suunnitellaan tietosisältöä ja palvelukokonaisuuksia erilaisiin käyttötarpeisiin.

Tietopalveluiden jouluntoivotukset! 

(Kuva muokattu Elinympäristön tietopalvelut -esitteestä)

Tällaisista tunnelmista jatketaan aherrusta jälleen ensi vuonna. Kiitokset kaikille mukavasta ja innostavasta yhteistyöstä! Myös blogi hiljenee joulurauhan ajaksi - uusia kirjoituksia luvassa jälleen tammikuussa!

SYKEn SADe-porukka toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnea vuodelle 2013!

Harava-pilotin puheenvuoro: Vapaa-ajantoimintojen yhteensovittamista Rovaniemellä

Kaisu Kuusela

Rovaniemellä olosuhteet ympärivuotiseen ulkoiluun ovat hyvät, ja kaupungissa onkin maastoa aktiivisesti ja monipuolisesti käyttävä väestö. Vapaa-aikaan ja matkailuun liittyvä toiminta on seudulla hyvin moninaista. Osa toiminnasta tukeutuu valmiiseen reittiverkostoon tai kaupungilta vuokrattuihin alueisiin. Myös jokamiehenoikeutta käytetään metsäalueilla toimimiseen.

Matkailuun ja urheiluun suoraan liittyviä yrityksiä on lähes sata. Lisäksi Rovaniemeltä löytyy 400 kulttuuriin ja harrastamiseen liittyvää yhdistystä. Matkailijoista rekisteröity yöpymisvuorokausien määrä hipoo puolta miljoonaa vuosittain.

Miksi tarvitaan suunnittelua, ja mitkä ovat työn tavoitteet?

Suuren käyttäjävolyymin ja toimintojen yhteensovittaminen ei kuitenkaan ole sujunut täysin ongelmitta, kun luontomatkailu ja runsas vapaa-ajantoiminta aiheuttavat Lapissa paineita maaston käytölle. Tämän vuoksi kaupungissa on päätetty laatia toimintoja ohjaava, virkistysalueiden vaiheyleiskaavan tyyppinen asiakirja, ja siten pyrkiä määrittelemään alueen toimijoille yhteisiä pelisääntöjä.  Tarve toiminnan koordinoimiseen näkyy selkeimmin tiiviin keskustan ulkopuolisissa laajoissa metsissä, jotka ovat ahkerassa harrastuskäytössä. Harrastusryhmissä on paljon alakulttuureja, jotka ovat hajallaan eivätkä sovittele toimintaansa toistensa tai muun kaupungin kanssa. Myös pienet matkailuyritykset kaipaavat selkeää alustaa toiminnalle sekä näkyvyyttä.

Jotta lukuisat toimijat ja käyttötarpeet saadaan sovitettua samalle alueelle, tarvitaan tietoa alueiden käytöstä ja niiden sijainnista suoraan alueen käyttäjiltä. Tarve uudenlaisen, toimijalähtöisen suunnitteluinstrumentin kehittelylle on syntynyt tilanteessa, jossa moninainen toiminnallisuus kaupungin metsissä on saavuttanut mittakaavan, jonka hallinnoimiseen perinteinen kaava ei tarjoa välineitä. Suunnitelman laatimiseen avuksi tarjoutuikin työn etenemisen kannalta juuri sopivaan aikaan mahdollisuus Kyselypalvelu Haravan pilotointiin. Haravan avulla Rovaniemen pilottihankkeessa halutaan selvittää kaupungin vapaa-ajan yhdistysten ja yritysten sekä yksittäisten harrastajien maankäytölliset tarpeet ja niiden maantieteellinen sijoittuminen kartalla.

Tarkoitus on karttakyselyitä hyödyntäen laatia koko kaupungin alueelle suunnitelma edistämään erilaisten vapaa-ajantoimijoiden edellytyksiä käyttää maastoa hallitusti ­— ympäristöä sekä muita käyttäjäryhmiä häiritsemättä. Lisäksi kyselyillä ja muilla osallistamisen keinoilla selvitetään miten matkailu- ja palveluelinkeinoa voidaan edistää ja tukea reittien ohjaamisen, maapolitiikan ja toimijoiden kanssa tehtävän yhteistyön avulla.

Tavoitteena on myös, että vapaa-ajantoimintojen ja harrastusmahdollisuuksien kirjo tulee näkyväksi kaupunkilaisille ja matkailijoille siten, että se voidaan Harava-kyselyiden pohjalta esimerkiksi esittää kartalla.

Mitä suunnitellaan?

Suunnittelun tehtävänä on määritellä vapaa-ajantoiminnan suhde maastoon ja sitä kautta muuhun maankäyttöön. Suunnittelutyössä pyritään myös sopimaan kaupungin omistuksessa ja hallinnassa olevien metsä- ja virkistysalueiden käyttöjen reunaehdoista.

Iso osa työstä on esiin nousseiden intressien sovittamista yhteiseen tilaan: harrastustoiminnan positiivisten vaikutusten kumuloimista, toimintojen negatiivisten sivuvaikutusten minimointia sekä toimintakentän selkeyttämistä. Yhteensovittamisessa onkin paljolti kyse toimijoiden kanssa sovittavasta toimintamallista, niin tilanvuokraamisen kuin toiminnan ohjaamisen suhteen.

Haasteensa suunnitteluun tuo myös se, että yritys- ja harrastustoiminnan luonne vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Yritykset kehittävät toimintaansa kysynnän vaihdellessa, ja uusia harrastusmuotoja ja -ryhmiä syntyy eri lajien ympärille jatkuvasti. Toimintakulttuurin muuntuminen edellyttää jatkuvaa seurantaa ja perinteistä kaavaa nopeatempoisempaa reagointia vaihteleviin tilanteisiin. Netissä toistettavat Harava-kyselyt ovat keino tilanteen joustavaan seuraamiseen.

Kaikki hallinnonalat ja käyttäjät mukaan suunnittelutyöhön

Rovaniemellä vapaa-ajan teema koskettaa kaikkia hallinnonaloja tavalla tai toisella. Yhtä paljon kuin on valmistelevia tahoja, on myös poliittisia päätöksentekoelimiä. Siksi suunnitteleminen vaatii avointa ja keskustelevaa otetta työhön, jotta koko hallintokoneisto saadaan mukaan samaan prosessiin.

Toimijoiden tarpeiden kartoittamisessa suoralla vuorovaikuttamisella on keskeinen rooli, minkä vuoksi prosessin kuluessa suunnittelutyötä tehdään tiiviisti yhdessä toimijoiden kanssa. Työryhmätyöskentelylle ja internetin kautta tapahtuvalle vuoropuhelulle on määrä antaa suuri rooli. Jo prosessin alkuvaiheessa järjestetään karttapohjainen kysely Haravalla, jolla haetaan kokonaisnäkemystä kaupungin metsien ja vapaa-ajanpaikkojen käytöistä, käyttäjien tarpeista ja toiminnan edellytyksistä ja reunaehdoista sekä käytössä esiin nousseista ongelmista.  Suunnittelun viiteryhmästä toivotaan mahdollisimman laajaa ja myös uusia harrastusryhmiä kannustetaan työskentelyyn mukaan. Muiden osallistumistapojen rinnalla Haravan toivotaan olevan väline tiedon keräämiseen ja koko prosessin aikaiseen kommunikointiin, joka tekee laajapohjaisen osallistumisen helpoksi ja houkuttavaksi.

Kirjoittaja toimii Rovaniemen kaupungin kaavoitusarkkitehtinä ja valmistelee väitöstyötä samasta aihepiiristä

Osallistumisväsymystä

Minna Santaoja

Olen toiminut kymmenkunta vuotta Suomen luonnonsuojeluliiton Tampereen paikallisyhdistyksessä. Ympäristöjärjestötoiminta on ollut varsinainen kansalaisosallistumisen korkeakoulu. Olen opetellut maankäytön suunnitteluprosessien, ympäristövaikutusten arviointien ja kaupungin päätöksentekoprosessien etenemistä ja niissä tarjoutuvia osallistumisen paikkoja. Olen ollut laatimassa mielipiteitä, lausuntoja, muistutuksia, valituksia, selvityspyyntöjä ja aloitteita.

Osallistumiseen kehittyy eräänlainen riippuvuus. Kun osallistumiskanavista on päässyt perille ja todennut, kuinka pieni kansalaisten joukko niitä käyttää, alkaa kansalaisosallistuminen tuntua velvollisuudelta. Kuka luontoa puolustaa, jos en minä?

Kansalaisosallistumisesta on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut vakiintunut osa erilaisia suunnitteluprosesseja ja osallistumistapoja kehitetään jatkuvasti. Erilaiset osallistumismuodot korostavat asukasnäkökulmaa, mutta entä ympäristönsuojeluyhdistykset ja muut tahot, jotka tarkastelevat ympäristöä laajemmin? Miten asukasnäkökulma ja luonnon monimuotoisuuden näkökulma vertautuvat toisiinsa? Esimerkkinä: miksi asukkaan toive ”pusikoiden siistimisestä” näyttää aina menevän luonnon monimuotoisuutta korostavan näkökulman edelle? Onko asukkaan paikallinen, kokemuksellinen tieto poikkeuksetta arvokkaampaa kuin yleinen tieto globaaleista ympäristöongelmista? Millä tavoin erilaisia tiedon lajeja painotetaan?

Tampereen kokoisessa kaupungissa ympäristöä muokkaavia hankkeita riittää. Pelkästään meneillään olevista hankkeista selvillä pysyminen kävisi kokopäivätyöstä, saati että kaikkeen pystyttäisiin vapaaehtoisvoimin reagoimaan. Onneksi muutamat yhdistystoimijat ovat ottaneet asiakseen seurata kaupungin tiedotusta ajankohtaisista hankkeista.

Tampereella on mahdollista tilata lastenkulttuurin uutiskirje, joka kokoaa lapsille suunnatut tapahtumat viikoittain. Tämänkaltaista palvelua olen kaivannut ympäristöasioiden seuraamiseksi, ja tähän on nyt Tarkkailija-palvelun muodossa ilmeisesti tulossa parannusta, mikäli kunnat ja muut tahot ottavat palvelun käyttöön.

Tampereella on aktiivisesti kehitetty kansalaisosallistumisen kanavia ja kokeiltu muun muassa alueellisia vaikuttamistyöryhmiä eli Alue-Alvareita. Erilaisten osallistumiskanavien demokraattisuus mietityttää. Keitä työryhmät oikeastaan edustavat ja mikä niiden suhde on vaaleilla valittuihin edustajiin? Sama koskee kaikkia osallistumismuotoja: miten osallisten joukko valikoituu, ja miten vinoumat otetaan huomioon mielipiteiden käsittelyssä? Kysymys liittyy edeltävään pohdintaan asukkaiden ja järjestötoimijoiden näkemysten huomioon ottamisesta: kohdellaanko järjestöjen näkemyksiä samanveroisina yksittäisten asukkaiden näkemysten kanssa, vaikka yhdistyksellä olisi tuhansia jäseniä? Pitäisikö mielipiteitä painottaa jollakin tavoin niiden edustavuuden mukaan?

Erilaiset verkkopohjaiset kyselyt ja vaikuttamiskanavat ovat viime vuosina yleistyneet räjähdysmäisesti. Tampereella on lyhyen ajan sisällä voinut ilmaista mielipiteensä muun muassa metsäsuunnitelmista, kaupunkitilan avoimuudesta, korkeasta keskustarakentamisesta sekä puistojen ja katujen kunnossapidosta, lukemattomien yleis- ja asemakaavojen lisäksi.

Erilaisten karttapohjaisten kyselyjen lisääntyminen herättää kansalaisosallisen mielessä monia kysymyksiä. Merkitessäni itselleni tärkeitä paikkoja karttapohjalle en voi olla miettimättä, kuka kyselyn on tehnyt. Mitä sillä tavoitellaan? Moniko kyselyyn lopulta vastaa? Kerätäänkö kansalaisten mielipiteitä myös muita kanavia käyttäen? Entä kun se mitä haluan sanoa, ei ole ilmaistavissa valmiiksi annetuin vaihtoehdoin? Kuka kyselyvastaukset käsittelee? Mikä on hänen asiantuntemuksensa? Onko hänellä omakohtainen suhde suunnittelun alla olevaan alueeseen? Miten hänen oma näkemyksensä ohjaa kansalaisten näkemysten huomioon ottamista? Tuleeko raportti kyselystä nähtäville? Ketkä kaikki olisivat halunneet sanoa mielipiteensä Pyynikistä mutta osallistumiskanavat eivät heitä tavoittaneet? Ja niin edelleen.

On varottava, etteivät osallistumisen tekniset ratkaisut karkaa rengistä isännän rooliin. Suurin haaste on saada ihmiset kiinnostumaan ympäristöä koskevasta päätöksenteosta. Tähän ei ole helppoja ratkaisuja, ja siksi on kokeiltava monenlaisia kanavia ja yhteydenpidon ja ideoinnin tapoja.

Kirjoittaja on tamperelainen väsynyt ympäristöjärjestötoimija ja ympäristöpolitiikan tutkija