Jari Lyytimäki, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus (SYKE)
Kartoissa on viestinnällistä voimaa. Niiden avulla voidaan kuvata monimutkaisia ilmiöitä ja välittää tehokkaasti informaatiota. Mutta ne voivat myös luoda virheellisiä tai jopa valheellisia mielikuvia ympäristöstämme.
Auttaako keinovalo koronaviruksen taltuttamisessa? Näin voisi ounastella, koska kevään 2020 koronakeskustelussa vilahteli yllättävän usein karttoja keinovalon määrästä maapallolla.
Business Finland mainosti yrityksille suunnattua
rahoitustaan kuvituksella maapallosta, jonka yöpuolella loistavat keinovalot.
Osuuspankki houkutteli saman tyyppisellä kartalla koronaviruksen pelästyttämiä
sijoittajia ja Helsingin yliopisto mainosti verkkokurssia, jossa pohdittiin
koronanjälkeiseen kestävään yhteiskuntaan siirtymistä.
Rohkeimmin valohoitoa koronakriisiin tarjoili Euroopan
yleisradiounioni. Koronakriisin takia peruttu Eurovision-laulukilpailu
korvattiin ”Europe shine a light ” virtuaalitapahtumalla, jonka
aloitustunnuksessa ja taustakuvituksena komeili – mitäpä muutakaan kuin
tyyliteltyjä karttanäkymiä keinovalossa kylpevästä Euroopasta.
Helsingin Sanomat käytti (12.5.) keinovalokarttaa
kuvituksena kolumnissa, jossa pohdittiin eri maiden menestystä koronaviruksen
taltuttamisessa. Kolumni ei perustellut kuvavalintaa millään tavalla ja
kuvateksti töksäytti asiat yhteen seuraavasti: ”Tartuntatautitilanne vaihtelee
eri maissa. Satelliittinäkymäkuvaa öiseen Eurooppaan on muokattu
tietokoneella.”
 |
Esimerkkejä valosaastekarttojen käytöstä mainonnassa ja uutisoinnissa |
Kartat luovat mielikuvia
Keinovalo ei tietenkään liity suoraan koronaviruksen leviämiseen tai pandemian hillintätoimiin. Esimerkit kuvastavat sitä, kuinka satelliittidataan perustuvia karttakuvia hyödynnetään viestinnässä visuaalisina elementteinä, ilman että käsiteltävä aihe mitenkään liittyy kartan kuvaamaan asiaan.
Keinovalokarttojen laaja-alainen käyttö yllättävissä ja oudoissakin yhteyksissä ei ole pelkkää harmitonta hupia. Valaistuja yömaisemia esittävät kartat voimistavat herkästi mielikuvaa, jonka mukaan luontaisen pimeyden häviäminen on haitatonta tai jopa hyödyllistä. Ympäristöön pääsevän keinovalon eli valosaasteen ekologisia, terveydellisiä ja taloudellisia haittoja koskeva tutkimus kuitenkin osoittaa, että valolla on haittansa. Niin oma kehomme kuin ekosysteemi ympärillämme tarvitsee luontaisia valorytmejä ja pimeyttä. Herkästi valoa aistivat yöeläimet häiriintyvät jo vähäisestäkin lisävalosta.
Avaruuteen asti näkyvät keinovalojen ketjut ja verkostot symboloivat viestinnässä ihmiskunnan globaalia kytkeytyneisyyttä, teknistä edistymistä ja kehitystä. Valaistut kaupungit kielivät taloudellisesta vauraudesta, turvallisuudesta ja järjestyksestä, tiedon valolla karkotetaan tietämättömyyttä ja uskonnoissa valo liitetään hyvään ja pyhään. Urbaanissa ja valaistussa ympäristössä elävän ihmisen on helppo omaksua mielikuva keinovalaistuksen normaaliudesta ja luonnollisuudesta.
Valoistuminen on iso ympäristömuutos
Ei olekaan ihme, että keinovalokarttoja katsellessa unohtuu helposti se, että ne lähtökohtaisesti kuvaavat rajua ympäristömuutosta. Vain vajaassa parissa sadassa vuodessa olemme murtaneet vuosimiljardeja säännönmukaisina jatkuneet valon, hämärän ja pimeyden syklit. Vain yksi prosentti eurooppalaisista asuu luontaisesti pimeän yötaivaan alla. Kaikkien muiden yötaivaalle pilkottaa ainakin vähän keinovaloa. Kaupunkikeskustoista on turha etsiä taivaalta muuta kuin kuuta ja muutamaa kirkkainta tähteä noin 7000 periaatteessa paljain silmin nähtävissä olevan tähden joukosta.
Päiväaktiivisena eliönä ihminen ei ole yhtä herkkä valon haitoille kuin monet muut eliöt. Osaamme myös suojautua haittavalolta esimerkiksi pimennysverhojen avulla. Koska keinovalosta on meille monenlaista hyötyä, emme aina oivalla mahdollisia haittoja muulle luonnolle ja pidämme valoja päällä aivan tarpeettomastikin. Nykytekniikka mahdollistaa valon tarkan ja tarpeenmukaisen käytön, mutta myös kirkkaiden valojen viemisen sellaisiinkin paikkoihin, jotka ovat pysyneet pimeinä koko tähänastisen kulttuurihistoriamme.
Kartanlukutaito on oleellinen osa medialukutaitoa. Seuraavan kerran öistä satelliittikarttaa katsoessa kannattaa muistaa, että kartan esittämä keinovalo on valosaastetta. Se on tuhlattua valoenergiaa, joka suuntautuu kohti avaruutta sen sijaan, että se valaisisi vain sitä kohdetta, joka halutaan valaista.
Kirjoitus perustuu valosaastekarttojen käyttöä laajemmin pohtivaan tutkimusartikkeliin, joka ilmestyi kesällä 2020 International Journal of Sustainable Lighting -tiedelehdessä.
