Vuonna 2008, ensimmäistä kertaa ihmiskunnan
historiassa, kaupungeissa asuvien ihmisten määrä ylitti maaseutuväestön määrän.
Kaupunkien hallitsematon paisuminen aiheuttaa monia sosiaalisia ja ympäristöön
liittyviä ongelmia, mutta toisaalta väestön keskittyminen ja hyvä suunnittelu
antavat mahdollisuuksia esimerkiksi vähentää liikennettä ja energiankulutusta
sekä säästää maata muuhun käyttöön, myös Suomessa.
Kasvavilla ja tiivistyvillä kaupunkiseuduilla
etenkin asuinrakentaminen vaatii uutta innovatiivista otetta. Yhteiskunnassa
tapahtuvat sosiaaliset ja demografiset muutokset, kuten esimerkiksi ihmisten
suurempi liikkuvuus ja perhemuotojen monimuotoistuminen, edellyttävät
asuntotarjonnan monipuolistamista ja asuntojen muunneltavuuden lisäämistä.
Yksittäisiä esimerkkejä rakentamisen innovaatioista
on paljon. Teknisiä innovaatioita ovat esimerkiksi uudet rakennusmateriaalit,
3D-tulostuksen käyttäminen rakentamisessa tai kotien etäohjaus.
Ryhmärakennuttaminen on tuonut rakennuttamisen kentälle uudenlaista
suunnittelu- ja rakennusprosessia. Asukkaiden elämänlaatua on pyritty
parantamaan yhteisöllisyyttä edistävien tilarakenteiden avulla. Lisäksi
esimerkiksi siirreltävät merikonttiasunnot saavat ajattelemaan uudestaan
rakennusten pysyvää olemusta. Tärkeä kysymys kuitenkin kuuluu, miten innovatiivisuutta
saisi ajettua asuntotuotannon valtavirtaan.
Keskustelu innovatiivisen rakentamisen
reunaehdoista käy vilkkaana asiasta kiinnostuneiden ihmisten ja
asiantuntijoiden parissa. Tukahduttaako julkisen sektorin liiallinen sääntely
innovoinnin mahdollisuudet vai pakottavatko esimerkiksi kiristyvät
ympäristövaatimukset uusien tuotteiden ja ratkaisujen kehittämiseen? Haittaako
julkinen sektori maamarkkinoiden toimivuutta vitkuttelemalla kaavoituksen
kanssa ja asettamalla erilaisia tontinluovutusehtoja vai tuoko se rakentamisen
suunnittelupöytään laatu- ja innovaatiovaatimuksia vastapainoksi yksityisten
toimijoiden tuotto-odotuksille? Pyrkivätkö rakennusfirmat vain maksimoimaan
omia voittojaan standardoidulla ja yksipuolisella asuntotuotannolla vai tekevätkö
ne parhaansa rakentamista rajoittavan normiviidakon puristuksessa?
Monet asiantuntijat näkevät, että muutos
innovatiivista rakentamista suosivaa ilmapiiriä kohti on jo nytkähtänyt
liikkeelle. Asiasta keskustellaan, ihmiset vaativat aikaista enemmän asumiseltaan
ja rakentamisen eri osapuolet kuuluttavat haluavansa uusia ratkaisuja.
Peruslähtökohta toimivan ja innovatiivisen ilmapiirin luomiseksi rakennusalalle
on yhteistyö niin julkisen sektorin, rakentajien, asukkaiden kuin
tutkijoidenkin kesken.
Sini Mäkeläinen
on tutkinut pro gradussaan julkisen sektorin suhdetta innovatiiviseen
rakentamiseen. Hän viimeistelee ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintojaan
Tampereen yliopistossa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti