Kimmo Nurmio, Anna Strandell, Antti Rehunen, Maija Tiitu
ja Ville Helminen / Suomen ympäristökeskus SYKE
Helsingin
Sanomat uutisoi verkkolehdessään 4.10.2019 Helsingin keskustatunneliin
liittyvästä keskustelusta, jossa väiteltiin siitä, onko Helsingin keskustan
työpaikkamäärä vähentynyt vai ei. Uutisoinnin yhteydessä
viitattiin Suomen ympäristökeskuksen SYKEn Liiteri-tietopalvelussa havaittuun
virheeseen työpaikkojen tilastoinnissa.
Tässä
blogitekstissä SYKEn tutkijat avaavat tilastoinnin taustoja ja havaitun virheen
vaikutusta työpaikkamäärän kehitykseen. Virhe havaittiin Tilastokeskuksen
ruutuaineistossa, jota SYKEn Liiteri-palvelu käyttää. Ruutuaineistossa vuoden
2000 Meilahden sairaala-alueen työpaikat olivat osittain siirtyneet väärään
paikkaan keskustaan. Tässä esitetyissä aikasarjoissa virhe on huomioitu. SYKE
ei korjaa tietoja suoraan Tilastokeskuksen ruutuaineistoihin, mutta virhe raportoidaan
Tilastokeskukselle.
Kun tarkastellaan
keskustan työpaikkakehitystä, on tärkeää tunnistaa vertailukelpoisen aluejaon merkitys.
Julkisuudessa on pyörinyt erilaisia lukuja keskustan työpaikkakehityksestä,
mutta hieman epäselväksi jää, miten keskusta on rajattu. Tämä on siksi
oleellista koska keskustan työpaikkakehityksestä saa erilaista määritelmää
hyödyntämällä erilaisen kuvan. Olennaisinta on vakioida aluejako ja tarkastella
kehitystä tämän aluejaon puitteissa. Yksi tapa määritellä keskusta on hyödyntää
SYKEn tuottamaa keskustan jalankulkuvyöhykettä kuvaavaa aluerajausta (kuva 1).
Tämä aluerajaus on tuotettu vuosille 2010, 2015 ja 2017, mutta menetelmä on
hieman muuttunut eri vuosien välillä, joten rajaukset eivät ole keskenään
täysin vertailukelpoisia. Vuoden 2010 keskustan jalankulkuvyöhykettä
hyödynnettiin muun muassa Helsingin ja Tukholman kehitystä vertailleessa raportissa
(Söderström ym. 2014), jossa todetaan Helsingin keskustan jalankulkuvyöhykkeen
työpaikkamäärän vähentyneen vuosina 2000 - 2010 noin 15 000:lla. Tämän raportin
antamassa lukemassa on huomioitu edellä mainittu tilastovirhe.
Kuva
1. Maantieteellisellä rajauksella on suuri merkitys sille, miltä keskustan
työpaikkakehitys näyttää. Karttaan on merkitty erilaisia SYKEn tuottamia
keskusta-aluetta kuvaavia aluerajauksia, joiden erot johtuvat erilaisista
rajausmenetelmistä. Lisätietoa yhdyskuntarakenteen vyöhykkeistä ja keskustoista /klikkaa kuvaa suuremmaksi
|
Kuva
2 esittää työpaikkamäärät laskettuna eri vuosien keskustan
jalankulkuvyöhykkeisiin. Jos vertailuvuosiksi otetaan vuodet 2000 ja 2015,
vuoden 2017 keskustan jalankulkuvyöhykkeellä työpaikkojen määrä on vähentynyt
noin 8000 kun taas vuoden 2015 jalankulkuvyöhykkeen mukaan noin 15 000.
Helsingin aluesarjojen mukaan Helsingin eteläisen suurpiirin työpaikkamäärä on
vähentynyt samalla ajanjaksolla noin 10 000. Käytännössä erot
jalankulkuvyöhykkeiden työpaikkamäärissä johtuvat siitä, mitä alueita kyseisen
vuoden rajaukseen kuuluu. Esimerkiksi vuoden 2017 rajaus ulottuu laajemmin
Ruoholahden ja Salmisaaren alueelle huomioiden näiden alueiden
työpaikkamäärissä tapahtuneen kasvun, jota 2015 ja 2010 rajaukset eivät huomio.
Kun tilastoja tarkastellaan näinkin tarkalla tasolla, täytyy taustalla oleva
aluejako tuntea jotta tilastoja osataan tulkita oikein.
Kuva
2. Helsingin keskustan jalankulkuvyöhykkeen työpaikkamäärien kehitys 1995–2015
(Lähde: SYKE ja Tilastokeskus, Yhdyskuntarakenteen seurantatiedot) |
Yhdyskuntarakenteen
vyöhykkeiden lisäksi SYKE on tunnistanut rakenteeltaan tiiviitä ja
toiminnoiltaan monipuolisia keskusta-alueita (kuva 1). Helsingissä tällainen
yhtenäinen keskusta-alue on keskustan jalankulkuvyöhykettä selvästi laajempi ja
ulottuu Kallioon, Taka-Töölöön, Vallilaan ja Pasilaan asti. Tämän laajemman
keskusta-alueen työpaikkamäärä on kasvanut ja suhteellinen asema kaupungissa ja
kaupunkiseudulla on vahvistunut etenkin 2010-luvun aikana.
Helsingin keskustan
osuus koko kaupungin työpaikoista on noin kolmannes ja laajemman
keskusta-alueen osuus yli puolet koko kaupungin työpaikoista (kuva 3).
Keskustan
suhteellinen osuus Helsingin ja Helsingin kaupunkiseudun työpaikoista laski jo
1990-luvun jälkipuoliskolla, kun työpaikkojen määrän kasvu 1990-luvun laman
jälkeen painottui keskustaa enemmän keskustan lähialueille sekä muualle
kaupunkiseudulle (Helminen ym. 2005). Keskustan työpaikkamäärän laskun vuosina
2000–2015 ei voida sanoa suoraan liittyvän taloussuhdanteisiin, sillä samalla
ajanjaksolla koko maan työpaikkamäärä kasvoi 1,3 % ja Helsingin 1,9 %.
Helsingin
keskustan työpaikkamäärän kehitys on tasoittunut 2010-luvulla ja kääntynyt
loivaan nousuun. Keskustan jalankulkuvyöhykkeellä ja laajemmalla keskusta-alueella
työpaikkamäärä on kasvanut 2010-luvulla erityisesti yksityisissä
tietointensiivisissä palveluissa. Sen sijaan julkisen hallinnon työpaikkamäärä
keskustassa on pudonnut merkittävästi.
Kuntatilastoista
nähdään, että vuoden 2016 jälkeen työpaikkojen määrä on noussut koko Helsingin
alueella. Niiden sijoittumisesta kaupungin sisällä ei vielä ole tietoa, sillä
ruututiedot saadaan Tilastokeskuksesta muutaman vuoden viiveellä. Helsingin
keskustan asema työpaikkakeskittymänä näyttää Helsingissä ja koko kaupunkiseudulla
kuitenkin vakaalta. Lisäksi on huomioitava, että työpaikkojen lukumäärä ei
kerro sitä, missä työtä tosiasiassa tehdään. Keskusta vetää puoleensa paljon
myös paikkariippumatonta työtä tekeviä, joiden työpaikka sijaitsee virallisesti
keskustan ulkopuolella. Tätä edistää keskustassa sijaitsevien
coworking-tilojen, kokoustilojen, julkisten tilojen ja kahviloiden suuri määrä.
Eli
tietyllä tavalla rajatulla alueella keskustassa työpaikkamäärä on 2000–2015 vähentynyt 15 000:lla, mutta toisin rajaamalla pudotus on pienempi. Tämä siis
siten että ns. tilastovirhe on huomioitu laskelmassa. Työpaikka-aineisto on sen
käyttöönotosta alkaen tunnistettu sisältävän mahdollisuuden sijaintivirheisiin,
johtuen sen koostamistavasta. Näihin kysymyksiin voi tutustua jo 2005
julkaistussa raportissa (Helminen ym. 2005), jonka aineiston laatua kuvaava
kappale kiteyttää olennaisen.
Lähteet:
Helminen,
V., Ristimäki, M. & Oinonen, K. (2005) Työpaikat kaupunkiseutujen
yhdyskuntarakenteessa 1985-2000. Suomen ympäristö 747, Ympäristöministeriö. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40622/SY_747.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Söderström, P., Schulman, H. & Ristimäki, Mika (2014). Pohjoiset suurkaupungit: Yhdyskuntarakenteen kehitys
Helsingin ja Tukholman metropolialueilla. SYKEn julkaisuja 2, Suomen
ympäristökeskus. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/135233