Päivi Malmi
Viranhaltija tallentaa paperilla
saapuneen hakemuksen tiedot oman hallinnonalansa tietojärjestelmään. Sen
jälkeen hän lähettää sähköpostilla lausuntopyynnön asiasta toiseen virastoon.
Siellä viranhaltija tallentaa tiedot manuaalisesti oman virastonsa järjestelmään,
ja valmistelee lausunnon, joka lähetetään sähköpostin liitteenä takaisin.
Kuulostaako tutulta? Näin prosessi valitettavasti vielä usein toimii
digitaalisessa Suomessa. Näin se on toiminut myös rakennusperintölakien (Laki
rakennusperinnön suojelemisesta ja sen edeltäjä rakennussuojelulaki) mukaisessa
prosessissa. Moninkertaisen tallentamisen järjettömyys on todettu jo aikoja
sitten, mutta sen muuttamiseksi ei ole ollut välineitä, kun kyseessä on ollut
usean tahon toiminta.
Rakennusperintölakien mukaisen
suojelun osalta tätä moninkertaista paikkatiedon tallennusta lähdettiin
purkamaan SYKEn ja Museoviraston toimesta Kulttuuriympäristötiedot yhteiseen käyttöön! -hankkeessa osana rakennetun ympäristön digitalisaatiota
vauhdittavaa KIRA-digi –hanketta.
Päätöksen rakennusperintölailla suojelemisesta tekee nykyään ELY-keskus, YM
vahvistaa päätöksen. Museovirasto antaa suojeluesityksestä lausunnon, ja seuraa
suojeluasian edistymistä. Kaikki kolme toimijaa tallentavat suojeluprosessiin
liittyvät tiedot omiin asianhallintajärjestelmiinsä. Koska vireillä oleva
rakennussuojeluasia on kaikkien toimijoiden muunkin toiminnan kannalta
kiinnostava, tietoja kohteesta tallennetaan myös paikkatietojärjestelmiin:
ELY-keskuksissa SYKEn alueidenkäytön ja kulttuuriympäristön
paikkatietojärjestelmään (GISALU) ja Museovirastossa
rakennusperintörekisteriin. Lisäksi YM on ylläpitänyt omaa taulukkomuotoista
seurantaa suojelluista kohteista.
Marjaniemen luotsiaseman majoitusrakennus Hailuodossa on suojeltu rakennusperintölailla. Kuva Johanna Forsius/Museovirasto. |
Rajapintojen tietomallit yhteistyössä – tuloksena kansallinen ja INSPIRE-rajapinta
Hankkeessa lähdettiin yhdessä eri
toimijoiden kanssa muodostamaan yhteistä tietomallia, joka palvelisi
mahdollisimman hyvin kaikkia tiedon käyttäjiä ja tuottajia. Koska päätöksen
suojelusta tekee ELY-keskus, todettiin GISALUn olevan ensisijaisen tietolähde.
Tietomallia lähdettiinkin tekemään olemassa olevan GISALUn tietosisällön
pohjalta muokkaamalla luokituksia ja lisäämällä tarpeellisia tietokenttiä,
yhtenä merkittävimmistä linkki kohteen tietoihin Museoviraston rakennusperintörekisterissä.
Muutokset tehtiin yhteistyössä ELY-keskusten, Metsähallituksen ja YM:n kanssa.
Kun muokkaukset järjestelmiin saatiin tehtyä, julkaistiin aineistosta avoin
paikkatietorajapinta, joka löytyy SYKEn Avoin tieto -sivuilta.
EU:n INSPIRE-direktiivi
velvoittaa jäsenvaltiot tarjoamaan tietyt paikkatietoaineistot määrämuotoisina
rajapintapalveluina. Suojelukohteina rakennusperintölaeilla suojellut kohteet
ovat myös osa INSPIRE-direktiivin suojellut alueet -teemaa.
INSPIRE-tietotuotteen muodostaminen on kuitenkin aiemmin ollut hankalaa, sillä
rakennuksia on suojeltu myös asetuksella, kirkkolailla ja lailla ortodoksisesta
kirkosta. Näillä välineillä suojeltujen rakennusten paikkatietoaineistoa
tuottaa Museovirasto. Hankkeen aikana näistä ja rakennusperintölaeilla
suojelluista kohteista luotiin yhteinen tietotuote, joka löytyy nyt SYKEn Avoin tieto –sivuilta.
Aito yhteiskäyttöisyys edellyttää aineistojen
laadukkuutta
Ympäristöhallinnon ja
Museoviraston järjestelmien tietoja on yritetty yhtenäistää jo aiemmin, mutta
ilman erillistä projektia yritykset ovat jääneet pintaraapaisuiksi.
Kulttuuriympäristöt yhteiseen käyttöön! -hankkeessa panostettiin myös siihen,
että aineistot käytiin läpi sekä SYKEssä että Museovirastossa kohde kohteelta.
Kohteista, joiden osalta aineistojen sijainti- ja ominaisuustiedoissa oli
eroavaisuuksia, selvitettiin tietojen oikeellisuus ja korjattiin virheet. Näin
kaikki toimijat voivat luottaa rajapinnalla olevan tiedon oikeellisuuteen.
Lisäksi aineistojen läpikäynnissä
huomattiin, että usealta suojelukohteen rakennukselta puuttuu pysyvä
rakennustunnus. Näistä rakennuksista tiedotettiin Väestörekisterikeskukselle,
joka puolestaan on ollut yhteydessä asianosaisiin kuntiin. Tämän yhteistyön
tuloksena toivottavasti saadaan ainakin suurimmalle osalle rakennuksista pysyvä
rakennustunnus.
Tehtävää riittää vielä hankkeen jälkeenkin
Vaikka hankkeessa saatiin
edistettyä paljon aineistojen yhteiskäyttöä, tehtävää riittää myöhemminkin.
Maakuntauudistusten myötä rakennussuojelupäätösten on tarkoitus siirtyä
ELY-keskuksilta LUOVAlle. Tämä edellyttää myös kohteiden paikkatietoaineiston
siirtämistä LUOVAn päivitettäväksi. Samassa yhteydessä on hyvä saada käyttöön
sähköinen rakennussuojeluesitys, johon haetaan automaattisesti tietoja
perusrekistereistä, kuten kiinteistötunnus kiinteistötietojärjestelmästä ja
rakennustunnus rakennus- ja huoneistorekisteristä.
Kirjoittaja työskentelee suunnittelijana
Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöpolitiikkakeskuksessa. Hankkeessa
suojeltujen rakennusperintökohteiden aineiston yhteistuotantoa ovat edistäneet
myös SYKEstä Tiina Haapakoski, Kimmo Nurmio, Riikka Repo ja Kaisu Harju sekä
Museovirastosta Sirkka-Liisa Seppälä, Minna Ryyppö ja Anna Lyyra-Seppänen.