tiistai 9. lokakuuta 2018

Yhteistyöllä järkevään aineistojen yhteistuotantoon – case rakennusperintölaeilla suojellut kohteet

Päivi Malmi

Viranhaltija tallentaa paperilla saapuneen hakemuksen tiedot oman hallinnonalansa tietojärjestelmään. Sen jälkeen hän lähettää sähköpostilla lausuntopyynnön asiasta toiseen virastoon. Siellä viranhaltija tallentaa tiedot manuaalisesti oman virastonsa järjestelmään, ja valmistelee lausunnon, joka lähetetään sähköpostin liitteenä takaisin. Kuulostaako tutulta? Näin prosessi valitettavasti vielä usein toimii digitaalisessa Suomessa. Näin se on toiminut myös rakennusperintölakien (Laki rakennusperinnön suojelemisesta ja sen edeltäjä rakennussuojelulaki) mukaisessa prosessissa. Moninkertaisen tallentamisen järjettömyys on todettu jo aikoja sitten, mutta sen muuttamiseksi ei ole ollut välineitä, kun kyseessä on ollut usean tahon toiminta.

Rakennusperintölakien mukaisen suojelun osalta tätä moninkertaista paikkatiedon tallennusta lähdettiin purkamaan SYKEn ja Museoviraston toimesta Kulttuuriympäristötiedot yhteiseen käyttöön! -hankkeessa osana rakennetun ympäristön digitalisaatiota vauhdittavaa KIRA-digi –hanketta. Päätöksen rakennusperintölailla suojelemisesta tekee nykyään ELY-keskus, YM vahvistaa päätöksen. Museovirasto antaa suojeluesityksestä lausunnon, ja seuraa suojeluasian edistymistä. Kaikki kolme toimijaa tallentavat suojeluprosessiin liittyvät tiedot omiin asianhallintajärjestelmiinsä. Koska vireillä oleva rakennussuojeluasia on kaikkien toimijoiden muunkin toiminnan kannalta kiinnostava, tietoja kohteesta tallennetaan myös paikkatietojärjestelmiin: ELY-keskuksissa SYKEn alueidenkäytön ja kulttuuriympäristön paikkatietojärjestelmään (GISALU) ja Museovirastossa rakennusperintörekisteriin. Lisäksi YM on ylläpitänyt omaa taulukkomuotoista seurantaa suojelluista kohteista.

Marjaniemen luotsiaseman majoitusrakennus Hailuodossa on suojeltu rakennusperintölailla. Kuva Johanna Forsius/Museovirasto.

Rajapintojen tietomallit yhteistyössä – tuloksena kansallinen ja INSPIRE-rajapinta
Hankkeessa lähdettiin yhdessä eri toimijoiden kanssa muodostamaan yhteistä tietomallia, joka palvelisi mahdollisimman hyvin kaikkia tiedon käyttäjiä ja tuottajia. Koska päätöksen suojelusta tekee ELY-keskus, todettiin GISALUn olevan ensisijaisen tietolähde. Tietomallia lähdettiinkin tekemään olemassa olevan GISALUn tietosisällön pohjalta muokkaamalla luokituksia ja lisäämällä tarpeellisia tietokenttiä, yhtenä merkittävimmistä linkki kohteen tietoihin Museoviraston rakennusperintörekisterissä. Muutokset tehtiin yhteistyössä ELY-keskusten, Metsähallituksen ja YM:n kanssa. Kun muokkaukset järjestelmiin saatiin tehtyä, julkaistiin aineistosta avoin paikkatietorajapinta, joka löytyy SYKEn Avoin tieto -sivuilta.

EU:n INSPIRE-direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot tarjoamaan tietyt paikkatietoaineistot määrämuotoisina rajapintapalveluina. Suojelukohteina rakennusperintölaeilla suojellut kohteet ovat myös osa INSPIRE-direktiivin suojellut alueet -teemaa. INSPIRE-tietotuotteen muodostaminen on kuitenkin aiemmin ollut hankalaa, sillä rakennuksia on suojeltu myös asetuksella, kirkkolailla ja lailla ortodoksisesta kirkosta. Näillä välineillä suojeltujen rakennusten paikkatietoaineistoa tuottaa Museovirasto. Hankkeen aikana näistä ja rakennusperintölaeilla suojelluista kohteista luotiin yhteinen tietotuote, joka löytyy nyt SYKEn Avoin tieto –sivuilta.

Aito yhteiskäyttöisyys edellyttää aineistojen laadukkuutta
Ympäristöhallinnon ja Museoviraston järjestelmien tietoja on yritetty yhtenäistää jo aiemmin, mutta ilman erillistä projektia yritykset ovat jääneet pintaraapaisuiksi. Kulttuuriympäristöt yhteiseen käyttöön! -hankkeessa panostettiin myös siihen, että aineistot käytiin läpi sekä SYKEssä että Museovirastossa kohde kohteelta. Kohteista, joiden osalta aineistojen sijainti- ja ominaisuustiedoissa oli eroavaisuuksia, selvitettiin tietojen oikeellisuus ja korjattiin virheet. Näin kaikki toimijat voivat luottaa rajapinnalla olevan tiedon oikeellisuuteen.

Ennen korjauksia ympäristöhallinnon (GISALU) ja Museoviraston rakennusperintölailla suojeltujen kohteiden aineistoissa saattoi olla eroja esimerkiksi suojelluiksi merkittyjen rakennusten ja rakennelmien lukumäärässä, niiden sijainti- tai ominaisuustiedoissa.

Lisäksi aineistojen läpikäynnissä huomattiin, että usealta suojelukohteen rakennukselta puuttuu pysyvä rakennustunnus. Näistä rakennuksista tiedotettiin Väestörekisterikeskukselle, joka puolestaan on ollut yhteydessä asianosaisiin kuntiin. Tämän yhteistyön tuloksena toivottavasti saadaan ainakin suurimmalle osalle rakennuksista pysyvä rakennustunnus.

Tehtävää riittää vielä hankkeen jälkeenkin
Vaikka hankkeessa saatiin edistettyä paljon aineistojen yhteiskäyttöä, tehtävää riittää myöhemminkin. Maakuntauudistusten myötä rakennussuojelupäätösten on tarkoitus siirtyä ELY-keskuksilta LUOVAlle. Tämä edellyttää myös kohteiden paikkatietoaineiston siirtämistä LUOVAn päivitettäväksi. Samassa yhteydessä on hyvä saada käyttöön sähköinen rakennussuojeluesitys, johon haetaan automaattisesti tietoja perusrekistereistä, kuten kiinteistötunnus kiinteistötietojärjestelmästä ja rakennustunnus rakennus- ja huoneistorekisteristä.

Kirjoittaja työskentelee suunnittelijana Suomen ympäristökeskuksen Ympäristöpolitiikkakeskuksessa. Hankkeessa suojeltujen rakennusperintökohteiden aineiston yhteistuotantoa ovat edistäneet myös SYKEstä Tiina Haapakoski, Kimmo Nurmio, Riikka Repo ja Kaisu Harju sekä Museovirastosta Sirkka-Liisa Seppälä, Minna Ryyppö ja Anna Lyyra-Seppänen.