Sanna Vienonen
Suomen ympäristökeskuksessa on kehitetty karttapohjainen työkalu VESPA –
Vesihuollon palvelupaketti, joka yhdistelee eri tietoaineistoja uudella
tavalla. VESPAsta löytyy valmiita analyysejä sekä erilaisia tilastoja
vesihuollon ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamisen tueksi. Se auttaa
tarkastelemaan vesihuoltoverkoston laajentamisen perusteita haja-asutusalueilla
mm. väestökehityksen, maaperän kaivettavuuden ja rakennuskustannusten
näkökulmasta.
Lukuisien tekijöiden valossa vesihuoltoverkoston ja muun infrastruktuurin
laajentaminen ja ylläpito haja-asutusalueilla ei välttämättä ole kaikkialla
perusteltua. Väestö keskittyy tiettyihin kasvukeskuksiin ja taajamien
lievealueille, julkisen talouden resurssit pienenevät, haja-asutusalueen väestö
ikääntyy voimakkaasti ja korjausvelka kasvaa nykyisen verkoston osalta. Kuntien
on syytä pohtia perusteellisesti laajentamisen ja ylläpidon kannattavuutta
haja-asutusalueilla, sillä vesihuolto voidaan järjestää jatkossakin monin
paikoin kiinteistökohtaisesti.
Infrastruktuurin
laajentaminen ei välttämättä ole teknistaloudellisesti järkevää pidemmällä
aikavälillä, vaikka kunnan taloudellinen tilanne sen sallisikin. Sellaisten
kuntien haja-asutusalueilla, joilla muuttoliike tai väestön ikääntyminen
näyttää ennusteiden mukaan vähentävän väestöä rajusti, jo nykyisen
infrastruktuurin toiminnan ylläpidosta voi tulla haasteellista. Pitkät
etäisyydet liittyjien välillä ja alhaiset käyttömäärät heikentävät talousveden
laatua.
VESPAn oletusnäkymä: vesihuoltoverkoston potentiaalikuvaus,
rakennukset ja pohjavesialueet
|
Uutta Liiterissä vesihuollon
osalta
Merkittävimpänä uutena aineistona VESPA (Vesihuollon palvelupaketti) tuo Liiteriin
vesihuoltoverkoston potentiaalin (vähäinen/kohtalainen/suuri). Se on
muodostettu asiantuntija-analyysinä maaperän kaivettavuuden, asuinrakennusten tiheyden
ja verkoston keskimääräisten rakentamiskustannusten perusteella.
Potentiaalitarkastelua sovellettaessa on syytä muistaa, että se antaa vain
viitteitä vesihuollon suunnitteluun, ja perustuu tiettyihin laskennallisiin
oletuksiin. Vesihuollon järjestämistä on pohdittava aina tapauskohtaisesti
alueelliset tekijät (esim. ihmisten terveys, ympäristönsuojelu ja alueen
kehitys) huomioon ottaen. Potentiaalitarkastelu voi toimia myös yhtenä objektiivisena
perusteena kunnallisessa päätöksenteossa vesihuoltoverkoston
laajentamistarpeita pohdittaessa. Näin on tehty jo esimerkiksi Porvoossa, joka
toimi pilottialueena potentiaalitarkastelua kehitysvaiheessa.
Yksi lainsäädännön soveltamisen nykyhaasteista on ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun
100 metrin etäisyyden määrittely. Ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa
on tuotettu viitteellinen 100 metrin vyöhykeaineisto sisävesistöille ja
merenrannoille. Tällä etäisyydellä vesistöstä tai merestä, kuten myös
pohjavesialueilla, jätevedenkäsittelyn vaatimukset ovat tiukemmat. Tämä
VESPAssa oleva aineisto antaa suuntaa-antavan kuvauksen lain tarkoittamasta
etäisyydestä, ja tapauskohtainen tarkastelu tuleekin tehdä maastossa.
Kirjoittaja työskentelee
SYKEn Vesikeskuksessa vesihuollon kehittämisen parissa.