Leikkimisen asiantuntijat puistoa suunnittelemassa

Kirjoittajat Pikku Kakkosen puistossa

Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen ja Markus Laine

Lasten ja nuorten kuuleminen, osallistaminen ja osallistuminen haastavat perinteiset kaupunkisuunnittelun vuorovaikutustavat. Osa suunnittelijoista kokee, että lapsilta saadun tiedon hyödyntäminen on vaikeaa. On esitetty myös ajatus siitä, että lapsilla ei kenties ole kykyä tuottaa sopivaa tietoa suunnittelun tarpeisiin. Tutkimuksemme Pikku Kakkosen puiston suunnittelusta osoitti, että kysymys on enemmänkin aikuisten kyvystä käyttää vaihtoehtoisia tiedonkeruumenetelmiä ja ymmärtää lasten leikkiä.

Tampereen kaupunki aloitti Pikku Kakkosen puiston uudistamisprosessin vuonna 2012. Leikkipuisto on rakennettu vuonna 1992 ja se oli edellisen kerran kunnostettu vuonna 2003. Kyseinen leikkipuisto on ydinkeskustan suurin ja eniten käytetty. Leikkipuiston suunnitteluun osallistaminen alkoi kaikille kaupunkilaisille tarkoitetulla Valma-kyselyllä, jossa palautetta sai antaa vanhasta puistosta ja ehdottaa ideoita uudistettavaan puistoon. Tämän lisäksi leikkipuiston suunnittelusta vastaavalla maisema-arkkitehdilla oli tukenaan kaksi osallisryhmää, joissa oli lähialueen asukkaita, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja lähipäiväkodin lapsia. Lähipäiväkodin esikoululaiset olivat mukana suunnittelussa alkusyksystä 2012 aina puiston avajaisiin eli syksyyn 2013 asti.

Esikoululaisia Maltin ja Valtin juttusilla Pikku Kakkosen puiston avajaisissa syksyllä 2013. (Kuva: Kuusisto-Arponen ja Laine, 2013)

Pikku Kakkosen puiston suunnittelusta vastannut maisema-arkkitehti oli aiemmissa leikkikenttäuudistuksissa hyödyntänyt lapsiryhmiä ideoinnissa, mutta päätti tällä kertaa ottaa lapset syvällisemmin suunnitteluprosessiin mukaan. Vuorovaikutuksen aikana lapset toivat piirtämällä ja leikkien esiin perinteistä leikkipuistokonseptia murtavia näkemyksiä olemisen ja tekemisen tiloista. Näitä olivat muun muassa puiston tiheyden ja jännittävyyden korostaminen. Lasten mielestä isoa avointa juoksemiselle ja pelaamiselle varattua aluetta ei leikkipuistossa tarvittu. Lisäksi lasten toive piilopaikoista toteutettiin kaupunkifasadilla, koska viherrakentamisen keinot eivät olleet mahdollisia keskustapuiston, lähinnä yöllä tapahtuvan, häiriökäytön vuoksi. Tärkeintä onnistuneen suunnitteluprosessin ja lopputuloksen kannalta oli, että vaikka suunnittelija ei ollut aiemmin tullut ajatelleeksi lasten esiin tuomia asioita, hänellä oli herkkyyttä huomata ne ja etsiä ratkaisuja niiden toteutukseen. Näin lapset haastoivat yhdessä suunnittelijan kanssa perinteisen leikkipuistokonseptin, jota Suomessa on pitkään noudatettu.

Kahden esikoululaistytön puistosuunnitelma, syksy 2012

Leikkipuisto on oivallinen suunnittelukohde, koska siihen liittyy yleensä vain myönteisiä ajatuksia. Pikku Kakkosen puiston tapauksessa lapset osallistuivat suunnittelun useisiin vaiheisiin, suunnittelupiirustusten tekemisestä puiston testaamiseen, varauksettoman innostuneina. Jokainen vaihe oli lapsille elämys, josta he pyrkivät ottamaan kaiken irti leikkien. Näkemyksemme mukaan leikki on kykyä ilmaista kehollista kokemuksellista tietoa. Tätä kehollisen tiedon hyödyntämistä näkee harvemmin suunnittelutapauksissa, joihin aikuiset osallistuvat. Niissä usein keskustellaan jo valmiista vaihtoehdoista, mutta ei tehdä yhdessä. Pitäisikö siis lasten viitoittamaa kokemusta kehollisesta ja leikillisestä osallistumisesta käyttää laajemminkin kaupunkisuunnittelun vuorovaikutusprosessien uudelleenmuotoiluun?

Kirjoittajat työskentelevät Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa, Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen akatemiatutkijana ja Markus Laine yliopistolehtorina. Kuusisto-Arponen tutkii lasten ja nuorten kokemuksellista ja kehollista tietoa siirtolaisuuden kontekstissa. Lisäksi hän tutkii kaupungissa elämistä ja paikkoihin liittyviä suunnittelukiistoja. Laine tutkii kaupunkikehitystä, vuorovaikutteisia prosesseja ja maankäyttöä. Hänen viimeaikaisena tutkimuskohteenaan on ollut kaupunkien täydennysrakentaminen.

Kuusisto-Arponen ja Laine ovat tutkineet Pikku Kakkosen puiston suunnitteluprosessia ja tarkastelleet millaisia mahdollisuuksia ja vaikeuksia lasten kanssa tehtyyn suunnittelutyöhön liittyy.

Juhannusterveiset

Elinympäristön tietopalveluiden alkuvuosi on ollut työntäyteinen erityisesti Liiteri-tietopalvelun rakentamisen osalta. Ahkera työ on tuottanut tulosta ja ensimmäiset pilottikäyttäjät ovat jo päässeet tutustumaan palveluun.

Nyt on kuitenkin aika ansaitusti levähtää hetkeksi. SYKEn SADe-tiimi kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita ja toivottaa oikein rentouttavaa juhannusta ja kesää kaikille!

Kuva: Jouko Lehmuskallio / Ympäristöhallinnon kuvapankki

Valtakunnallinen yleiskaava-aineisto osana Liiteriä

Eino Jaskari

 

Lähes vuosi on kulunut edellisestä ”Yleiskaavat osana tietopalvelu Liiteriä” -blogikirjoituksesta. Tuona aikana on ehtinyt tapahtua monenlaista kehitystä yleiskaava-aineiston ja itse elinympäristön tieto- ja analyysipalvelu Liiterin osalta. Liiterin kehitys on edennyt huimasti ja ensimmäiset pilottikäyttäjät ovat jo aloittaneet Liiteri -palvelun käytön. Työ ei kuitenkaan lopu tieto- ja analyysipalvelun valmistumiseen, vaan seuraavaksi keskitytään merkittävän tietovarannon ajantasaisuudesta huolehtimiseen.

Yleiskaavat on nyt ensimmäistä kertaa kerätty yhteen koko valtakunnan kattavasti, käsittäen yli 2300 hyväksyttyä/vahvistettua yleiskaavaa. Se on kenties yksi merkittävimmistä uusista aineistokokonaisuuksista Liiteri-tietopalvelussa. Aineisto koostuu yleiskaavojen kaavakartoista, kaavamerkinnöistä ja -määräyksistä sekä kaavoille luoduista vektorirajauksista ominaisuustietoineen. Vanhemmista rakennuslain aikaisista yleiskaavoista on kerätty palveluun oikeusvaikutteiset, vahvistetuksi alistetut yleiskaavat. Maankäyttö- ja rakennuslain aikaisista yleiskaavoista on kerätty sekä oikeusvaikutteiset että oikeusvaikutuksettomat yleiskaavat. Kaava-aineisto on tuotettu pääasiassa .pdf-dokumenteista jalostetuilla, ETRS-TM35FIN-koordinaatistoon asemoiduilla rasterikuvilla. Näille rastereille on luotu vektorirajat kaavakartassa ilmenevien kaavarajojen mukaisesti. Digitoiduilla yleiskaavarajoilla on edelleen leikattu kaavakarttoja yhtenäisen kaavamaton luomiseksi.

Uusia yleiskaavoja on tullut maankäyttö- ja rakennuslain voimassaoloaikana lisää pitkälti toistasataa joka vuosi ja muunlaisia muutoksia kaava-aineistoon kenties vieläkin enemmän. Tämän vuoksi aineistoa päivitetään jatkuvasti, jotta kaikkien Suomen yleiskaavojen tiedot säilyisivät oikeana ja mahdolliset uudet puuttuvat kaavat saadaan mukaan.

Massiivisen aineiston ajantasaisuus vaatii lähes jatkuvaa aktiivista yhteydenpitoa kuntiin, ELY-keskuksiin, Suomen ympäristökeskukseen ja muihin kumppaneihin. Aktiivisella keräystyöllä yli 99 % tiedossa olevista kunnanvaltuustojen vuoden 2014 loppuun mennessä hyväksymistä yleiskaavoista on saatu mukaan yleiskaavapalveluun. Seuraavaksi aletaan aineistoon lisätä vuonna 2015 hyväksyttyjä yleiskaavoja neljännesvuosittain suoritettavien päivitysten yhteydessä. Osa kunnista on jo alkanut toimittaa uusia yleiskaavoja oma-aloitteisesti ja osasta niitä saadaan helpohkosti kysymällä. Kiitos siitä kuntiin!

Hyväksyttyjä/vahvistettuja yleiskaavoja aineistossa on yli 2300. Nämä yleiskaavat muodostuvat monesti useammasta kuin yhdestä kaavakartasta, sillä eri karttalehtiä on aineistossa yli 4300 kappaletta. Koska kerättynä on koko Suomen kattava paketti yleiskaavoja eri vuosikymmeniltä, on useiden eri kaavasuunnittelijoiden kynistä ja hiirien klikkauksista peräsin oleva lähtöaineisto laadultaan hyvinkin vaihtelevaa. Uusimmat yleiskaavat ovat jo .pdf-muodosta jalostettuja, mutta vanhempien joukossa on myös paperikartoilta skannattuja kaavoja, joissa voi esiintyä vaikkapa satunnaisia kahvikupin jälkiä. Kokonaisuutena yleiskaava-aineisto on, lähtöaineistosta huolimatta, laadukas paketti eri vuosikymmenien yleiskaavoja ja niiden tietoja. Laatua parannetaan jatkuvasti päivitysten yhteydessä, sekä asiakkaiden tekemiä havaintoja ja puutteita korjaillaan sitä mukaa kun niitä ilmenee ja korjaukset pystytään tekemään.

Yhdessä palvelun käyttäjien ja muiden osallisten kanssa aineistoa kehitetään jatkuvasti ja vanhempi aineisto korvautuu vähitellen uudemmalla. Laadukasta koko Suomen kattavaa yleiskaava-aineistoa ylläpidetään monipuolisella yhteistyöllä ja kaikkien osapuolien oma-aloitteisuudella. Laatuhan on käytännössä sitä, miten hyvin aineisto vastaa sille asetettuja odotuksia. Nyt siis puhaltakaamme yhteen hiileen, jotta saadaan kovalla työllä kootun aineiston laatu ja odotukset pysymään korkealla koko valtakunnan alueella!

Kirjoittaja työskentelee Sitossa Liiteri-projektissa ja on ollut projektin ensi hetkistä alkaen vahvasti mukana yleiskaava-aineiston hankinnassa, käsittelyssä ja ylläpidossa paikkatietoasiantuntijana.

Lisätietoja yleiskaava-aineistosta:

http://www.paikkatietohakemisto.fi:80/geonetwork?uuid=1562cd14-356d-4ef5-8df8-36031b543eae