Mirva Talusén ja Tiina Jääskeläinen
Ihmiset käyttävät merialueita eri
tarkoituksiin, ja käyttö on vilkasta etenkin suurien kaupunkien edustalla.
Merialueiden käytön suunnittelu ei kuitenkaan ole yhtä koordinoitua kuin
maankäytön suunnittelu, eikä merialueen käyttäjien kokonaisvaltaiseen osallistamiseen
ole vielä syntynyt käytäntöjä. Merialuesuunnittelua tukevia työkaluja
tarvitaan, jotta käytön suunnittelussa voidaan ottaa paremmin huomioon herkät
meriekosysteemit, kuten vedenalainen luonto, merelle tyypillisten fysiologisten
ominaisuuksien tarjoamat mahdollisuudet ihmistoiminnoille, eri toimintojen
tarpeet sekä merellä olevien käyttömuotojen haavoittuvuus ja sopeutuminen
ilmastonmuutoksen vaikutuksille.
EU hyväksyi heinäkuussa 2014 direktiivin
merialuesuunnittelusta, joka velvoittaa jäsenvaltioita laatimaan omat
merialuesuunnitelmansa. Suunnittelun aluetaso jätetään päätettäväksi
jäsenvaltioille. Merialuesuunnittelua on toteutettu entistä laajemmin jo
Pohjanlahdella ja Kymenlaaksossa. Lisäksi Uudenmaan liiton maakuntakaavassa
merialueesta kerättiin meriaiheista paikkatietoa, jota hyödynnetään sen 4.
vaihemaakuntakaavan tausta-aineistona. Helsingin yleiskaavaprosessissa
merellisyys nostettiin yhdeksi seitsemästä läpileikkaavasta yleiskaavateemasta.
Suomen ympäristökeskus tarkasteli merialueen käyttöä ja suunnittelua Suomen
Akatemian rahoittamassa Ilmastonmuutoksen vaikutus merialuesuunnitteluun
(MARISPLAN) -hankkeen yhteiskunnallisessa osuudessa. Koska merialueen käyttö on
erityisen vilkasta suurten kaupunkien edustalla, valittiin Helsingin merialue
tarkemman tarkastelun kohteeksi.
Merialueen perinteistä suunnittelua on
kritisoitu teknisestä painotuksesta, joka ei ota kattavasti huomioon veden
dynaamisia ominaisuuksia tai alueen käyttäjien näkökulmia (Jay 2012).
Tarkastelussa keskityttiin tämän vuoksi täydentämään jo kerättyä ja olemassa
olevaa paikkatietoa merialueen ihmistoiminnoista, kuten laiva- ja veneväyliä,
satamia, luonnonsuojelualueita, osallistavalla paikkatiedolla. Haastateltaviksi
toiminnoiksi valittiin meriliikenteen, veneilyn, kalastuksen, melonnan,
vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelun ja maanpuolustuksen edustajia sekä
Helsingin ympäristökeskuksen luonnonsuojelun ja ympäristönsuojelun, Helsingin
liikuntaviraston merellisen osaston ja Helsingin kaupunginsuunnitteluviraston
työntekijöitä.
Haastatteluja toteutettiin yhteensä 17, joista yksi haastattelu
oli parihaastattelu. Yhdessä haastattelussa oli neljä osallistujaa ja siinä ei
tehty paikkatietomerkintöjä. Alustaksi valittiin Harava. Haastateltuja
pyydettiin merkkaamaan kartalle heidän toiminnalleen tärkeitä kohteita nyt,
kohteita, joissa on eniten muita toimintoja, ristiriitoja tai synergioita sekä
kohteita, jonne toiminta pyrkii levittäytymään tai poistumaan. Haastattelut
myös nauhoitettiin, koska paikkamerkintöjen ohessa kohteista ja niihin
liittyvistä asioista kysyttiin samalla tarkempaa tietoa.
Haastatteluiden jälkeen paikkatietoaineisto
käsiteltiin poistamalla aineistosta virheelliset merkinnät, yhdistelemällä
kunkin toiminnan paikkatiedot yhteen sekä litteroimalla haastattelunauhat.
Litterointien perusteella voitiin tarvittaessa myös täydentää paikkatietoihin
olennaisia tekstejä, joita haastateltavalta jäi kirjaamatta.
Haastattelulitteroinnit puolestaan luokiteltiin NVivo-ohjelmalla sekä
paikkoihin että hankkeen sisällön mukaisiin teemoihin. Aineistoa käsiteltäessä
litteroinnit ja paikkatietomerkinnät tuli siis käsitellä erikseen. Seuraavassa
vaiheessa paikkatietomerkintöjä ja luokiteltua litterointiaineistoa voitiin
ryhtyä analysoimaan yhtä aikaa. Oman mausteensa soppaan toivat vielä
haastateltavilta saadut kirjalliset materiaalit, joissa monissa esiteltiin
toimintaa merialueella tekstuaalisesti tai paikkatietona, muttei
digitalisoituna paikkatietona, jota olisi voitu suoraan lisätä olemassa oleviin
paikkatietoihin. Paikkatiedoilla myöhemmin täydennettiin hankkeen alussa
kerättyjä tietoja ihmistoiminnoista, joita käytettiin hyödyksi esimerkiksi
ihmispainemallinnukseen.
Esimerkkejä merialueen toiminnoille tärkeistä alueista tulevaisuudessa osallistavan laadullisen paikkatiedon avulla. (n=21 haastateltavaa) |
Osallistavan paikkatiedon hyödyntäminen
osoittautui tarpeelliseksi, mutta toisaalta myös työlääksi. Menetelmän suurin
etu oli, että sen avulla saatiin ajankohtaista tietoa juuri sen hetken
käyttötarpeista, eri vuodenaikojen, viikonpäivien ja vuorokaudenaikojen
välisestä vaihtelusta, kunkin toiminnan tulevaisuuden kehityksestä sekä
toimintojen vuorovaikutussuhteista. Tieto vahvisti näkemystä siitä, että useat
toiminnot eivät sulje toisiaan pois merialueella. Tiedon avulla voidaan
esimerkiksi välttyä tekemästä rajattuja vyöhykkeitä toiminnoille, joilla
yhteiskäyttö on mahdollista. Analyysi nosti myös esille, että merialuetta
kuvaava tieto on hajanaisesti koordinoitu ja tietoa olisi hyvä koota merialueen
käyttöä suunnittelevien hyödynnettäväksi.
Osallistavan paikkatiedon keruuseen
merialuesuunnittelussa liittyi teknisiä, kartan tarkkuuteen liittyviä,
käyttäjäkokemukseen, tutkimusetiikkaan sekä kerätyn aineiston
yhteismitallisuuteen liittyviä näkökulmia, jotka on hyvä ottaa huomioon
menetelmää käytettäessä. Ensiksi, Harava-työkalu, kuten monet muutkin osallistavan
paikkatiedon keruuseen suunnitellut ohjelmat, ovat vielä kehityksen alla.
Alusta usein jumittui tai lisäsi tietoa itsekseen haastateltavan tekemättä
mitään. Toiseksi, käytössä ollut taustakartta ei palvellut riittävän hyvin
merialueen ominaisuuksia. Suurin osa haastateltavista oli tottunut tarkkojen
merikarttojen käyttöön, mutta alustasta puuttuivat haastateltavien usein
käyttämien kohteiden, kuten saarten, nimiä. Haastatteluissa esille nousi myös
muissa paikkatiedon keruussa oleelliset ongelmat haastateltavien erilaisten
käyttökokemusten välillä. Osa oli hyvinkin tottunut sähköiseen kartta-alustaan
ja lisäili nopeasti kohteita, osa saattoi kokea merkintöjen lisäämisen
kiusalliseksi. Paikkamerkintöjä voidaan myös kieltäytyä lisäämästä, koska muut
kohteet pelätään tulkittavan vähemmän tärkeäksi.
Laadullisten paikkatietomerkintöjen käytössä
tulee siis määrällistä tietoa herkemmin esille tutkimuseettisiä kysymyksiä
merkintöjen käytöstä. Tämän takia on tärkeää pitää mielessä, että laadullista
paikkatietoa esitettäessä kyseessä on esimerkkejä merkityistä kohteista.
Ideaalitilanteessa haastateltavat pääsisivät täydentämään ja tarkentamaan
merkitsemiään kohteita. Tässä hankkeessa esitettyjä karttoja haastateltavat
eivät päässeet korjaamaan. Esitettyjä karttoja tulee sen vuoksi käsitellä
esimerkkeinä ja testinä menetelmästä, jollaista voisi käyttää laajemmin
merialueen käytön suunnittelussa ottaen huomioon kehitysehdotuksemme.
Viimeinen haasteemme liittyi laadullisen
paikkatiedon yhteismitallisuuteen. Aineiston kertyminen eri muodossa toi
haasteita tasapuolisen analyysin tekemiseen ja jäikin siltä osin opiksi ja
kehitettäväksi näkökulmaksi. Koska haastattelujen kulku ja haastateltavien
merkkaamien kohteiden tärkeys, koko ja määrä vaihtelivat suuresti eri henkilöiden
välillä, paikkatieto ei kuvaa kyseisen toiminnan kaikkia tarpeita, vaan
haastatteluhetkellä mielessä olleita kohteita. Tietoa tulee täydentää muilla
aineistoilla. Edelleen kehiteltynä menetelmä palvelee muita vastaavia
hankkeita, joissa on tarvetta kokonaisvaltaiselle käsitykselle eri
käyttäjäryhmien tarpeista. Menetelmä on erityisen hyvä käytettäväksi ns. hot
spot eli ruuhkaisilla alueilla, joihin kohdistuu eri toimintojen odotuksia ja
joista tarvitaan ajankohtaista tai tulevaisuuden suunnittelun tarpeisiin olevaa
tietoa.
Muistilistaa laadullisen paikkatiedon
keräämiseen:
1. Jos
alusta toimii verkon kautta, onhan verkko riittävän nopea?
2. Onko
eri sivujen tai välilehtien välillä riittävän nopea liikkua?
3. Onhan
alusta muotoiltu siten, että se soveltuu erilaisiin tilanteisiin ja
haastateltavan on helppo lisätä siihen omia näkökulmiaan?
4. Opettele
käyttämään alustaa siten, että osaat neuvoa haastateltavaa sen käytössä.
5. Varaudu
erilaisiin haastattelutilanteisiin. Mikäli haastateltava ei halua merkata
kohteita, varaudu kysymään tietoa muutoin.
6. Anna
haastateltavalle mahdollisuus täydentää paikkatietoja.
7. Muista
varata aikaa erityyppisten aineistojen yhdistelyyn.
8. Mikäli
eri merkinnät eivät ole mielestäsi yhteismitallisia tai ne ovat esimerkinomaisia,
muista mainita siitä ja täydentää tuloksia tekstissä.
Lähteet:
Jay, 2012. Jay, S. 2012. Marine Space:
Manoeuvring Towards a Relational Understanding. Journal of Environmental
Policy & Planning, 14:1, 81-96.
MARISPLAN-hankkeessa toteutetut haastattelut