keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Aika hengähtää – mukavaa vuodenvaihdetta!



Jälleen on yksi Elinympäristön tietopalveluiden vuosi melkein ohitse. Vuosi on ollut Haravan ja Tarkkailijan ensimmäinen kokonainen vuosi. Palveluiden toiminta pyörii jouhevasti, ja ne kasvattavat suosiotaan tasaiseen tahtiin.

Liiterin parissa on tehty kovasti töitä ja ratkottu kinkkisiäkin pulmia parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Parhaillaan käynnissä on tietopalvelun viimeinen toteutusvaihe, ja kevään aikana Liiteristä on tarkoitus muovautua mainio työkalu meille kaikille.



Aherrus jatkuu jälleen joulun jälkeen, mutta muistetaan ensin nauttia tästä rauhoittumisen ajasta! Toivotamme kaikille oikein mukavaa joulunaikaa ja menestyksekästä vuotta 2015!

SYKEn SADe-porukka

Katso SYKEn joulutervehdys täältä.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Osallistumisen tehostustalkoot


Maija Faehnle

Kansalaisten osallistamista alueiden käytön, elinympäristöjen ja palvelujen suunnitteluun on pitkään lisätty. Satsaukset vuorovaikutukseen eivät ole kuitenkaan hyödyttäneet kansalaisia eivätkä suunnittelua niin paljon kuin voisi toivoa.

Tilanteen parantamiseksi on ehdotettu niin kansalaisilta kerätyn palautteen analyysivälineiden kehittämistä kuin treenien järjestämistä osallistajille (ks. esim.: http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/kolumnit/2014/Sivut/2014-10-21-antti-leskinen.aspx).

Ennen kuin analyysivälineitä voidaan kehittää, pitää selvittää, mitä kansalaisilta koottu tieto voisi suunnitteluun tuoda. Jos tarkoitus on vaikka määritellä palvelujen saatavuuden periaatteet, tulisi pohtia, millainen kansalaisten osallistuminen auttaisi parhaiten tätä määrittelyä.

Osallistamistreeneissä voidaan harjoitella kansalaisilta hankitun tiedon käyttöä. Harjoittelussa voidaan kokeilla eri tapoja kysyä kansalaisten näkemyksiä, ja analysoida, missä niistä saatava tieto vastaa mahdollisimman suoraan kyseessä olevan suunnittelutyön olennaisiin kysymyksiin.

Huomio osallistumisen tarpeeseen ja laatuun

Sen sijaan, että yritetään osallistaa mahdollisimman paljon, pitäisi tavoitella sitä, että järjestetään vain laadukasta ja todelliseen tarpeeseen vastaavaa osallistumista. Sen toteuttaminen ei ole helppoa. Hyvin suunnitellun ja vähemmän suunnitellun prosessin lopputuloksissa voi kuitenkin olla iso ero.

Osallistumisen järjestämisestä voi ajatella kuin niukasta kaupunkimaasta: kun voimavaraa kerran käytetään, se kannattaa suunnitella tuottamaan monipuolisia hyötyjä mahdollisimman monelle. Osallistamalla voi täyttää velvoitteita ja vähentää valituksia, mutta samalla voi saada paljon muutakin.

Hyvin suunniteltu osallistaminen voi tuoda suunnitteluun tietoa muun muassa paikallisista selvitystarpeista, aiempien taustaselvitysten laadusta ja ratkaisuvaihtoehtojen vaikutuksista eri asukasryhmiin (kuva 1). Kansalaisaktiiveilla voi olla intoa esimerkiksi koota innovatiivisin menetelmin tietoa itse, kuten alueensa liikenneturvallisuudesta huolestuneet helsinkiläisasukkaat tekivät kartoittaessaan alueen käyttäjienkokemuksia liikenneturvallisuudesta Urban Mediator -verkkosovelluksella.

Kuva 1. Osallistumisprosessin suunnittelua voi auttaa sen tarkentaminen, miten asukkaiden ja muiden alueen käyttäjien kokemukset ja näkemykset voisivat olla avuksi suunnittelun eri vaiheissa. Kuvassa on esimerkkejä kysymyksistä, joissa käyttäjien kokemustieto voi palvella strategisen suunnitelman laadintaa (Faehnle ym. 2014)



Edistysaskeleita kevyillä arviointi- ja kehittämiskokeiluilla

Ensimmäinen askel kohti karsittua, mutta nykyistä palkitsevampaa osallistamista on vuorovaikutteisuuden laadun arviointi kevyillä kokeiluilla esimerkiksi maankäytön tai palvelujen suunnittelussa. Kokeiluissa suunnittelusta vastaavat virastot voivat pohtia, mistä vuorovaikutteisuuden laatu syntyy ja tarkastella tiettyjä hankkeitaan eri osapuolten näkökulmista. Inspiraatioksi voi katsella arviointikehikoita, joissa on kriteerejä vuorovaikutteiselle prosessille ja sen tuloksille (kuva 2). 

Kuva 2. Osallistumisen laadun määrittelyssä, arvioinnissa ja parantamisessa voi käyttää inspiraationa tutkimuksissa koottuja arviointivälineitä. Kuvassa on esimerkkejä osallistumisen laatukriteereistä väitöstyöni pohjalta (Faehnle 2014, Faehnle & Tyrväinen 2013). Työssä tärkeimmäksi määritellyt kriteerit näkyvät tummalla. Avuksi voisi olla esimerkiksi tavoite, että osallistuminen tuottaa suunnittelulle laadukasta tietoa ja tämä tieto auttaa tekemään suunnitelmasta paremman. Kriteerit perustuvat Helsingin metropoliseudulla tekemiini suunnittelun toimijoiden haastatteluihin ja kirjallisuuteen.

Kevyimmillään arviointi voi tarkoittaa esimerkiksi palautekeskustelua jonkin tilaisuuden yhteydessä tai verkkokyselyä. Perusteellisempikin arviointi- ja kehittämistyö voi järjestyä, jos työhön saadaan lisävoimavaroja esimerkiksi kansalaisaktiiveilta tai tutkimusyhteistyön kautta.

Kokemuksia kokeiluista voidaan hyödyntää uusien suunnitteluprosessien valmistelussa. Kokemusten kertyessä voidaan suunnitella, millainen vuorovaikutteisuuden laadun seuranta voisi sopia käytettäväksi jatkuvana, ei-kuormittavana osana suunnittelun ja laajemminkin hallinnon laadunvarmistusta.

Suomi sopisi laadukkaan osallistumisen edelläkävijäksi

Valtionhallinto on edistänyt kansalaisten osallistumismahdollisuuksia Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelman (SADe-ohjelma) avulla. Ohjelman puitteissa on rakennettu erilaisia sähköisiä palveluita, kuten kyselypalvelu Harava, jonka avulla kansalaiset voivat saada tarpeitaan ja ehdotuksiaan välitettyä kartalla suunnittelulle käyttökelpoisessa muodossa. Ohjelman päättyessä on tarkoitus arvioida, miten se on onnistunut tavoitteessaan edistää kansalaisten sähköistä asiointia ja demokratiaa. Samassa yhteydessä valtionhallinto voisi kannustaa kuntia ja muita osallistajia osallistumisen laadun määrittelyyn ja tehostamiseen.

Esimerkiksi edellä mainitun Harava-palvelun toimivuutta voitaisiin arvioida sitä hyödyntäneissä kunnissa, paitsi itse palvelun toimivuuden kannalta, myös ennen kaikkea siitä näkökulmasta, miten sen ja muiden osallistumisvälineiden käyttö on kokonaisuutena vastannut eri osapuolten osallistumiseen kohdistamia odotuksia.
 
Suomi on kansainvälisesti sähköisen osallistumisen kehittämisessä pitkällä, muttei kärjessä ainakaan vielä. Se voisi näyttää tietä muille kehittämällä menettelyjä, jotka ohjaavat käyttämään osallistumisvälineitä tehokkaasti ja arvioimaan vuorovaikutteisuuden laatua kokonaisuutena sekä parantamaan sitä jatkuvasti.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Hän toimi SADe-ohjelman Elinympäristön tietopalvelujen esiselvitystiimissä ja Harava-palvelun vaatimusmäärittelyprojektin vetäjänä vuosina 2010–2011. 

PS. Olen mielelläni mukana pohtimassa vuorovaikutteisuuden arviointia ja kehittämistä erilaisissa yhteyksissä. Minut tavoittaa sähköpostitse etunimi.sukunimi @ ymparisto.fi tai numeroista 0295 251109 tai 040 754 2857.  


Lähteet

Faehnle, M. 2014. Collaborative planning of urban green infrastructure – need, quality, evaluation, and design. Department of Geosciences and Geography A 26. University of Helsinki, Department of Geosciences and Geography. Unigrafia, Helsinki. 
http://hdl.handle.net/10138/44687

Faehnle, M., Bäcklund, P., Tyrväinen, L., Niemelä, J., Yli-Pelkonen, V. 2014. How can residents' experiences inform planning of urban green infrastructure? Case Finland. Landscape and Urban Planning 130, 171–183.
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0169204614001753

Faehnle, M., Tyrväinen, L. 2013. A framework for evaluating and designing collaborative planning. Land Use Policy 34, 332–341.
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0264837713000690