Ulla Tiilikainen ja Jouko Järnefelt kertoivat
kirjoituksessaan Harava-pilotista, jossa yliopisto-opiskelijat
pääsivät osallistumaan Harava-kyselyn suunnitteluun ja tulosten alustavaan
analysointiin. Tampereen yliopisto järjesti yhteistyössä Tampereen kaupungin
kanssa kurssin, jonka aiheena oli kokemuksellisen tiedontuotannon menetelmät kaupunkikeskustan
kehittämisessä. Kurssilla perehdyttiin kolmeen erilaiseen menetelmään tuottaa
kokemuksellista tietoa: Haravaan, tilannehaastatteluun ja kävelyhaastatteluun.
Opiskelijat tekivät ryhmätyöt, joissa he valitsemaansa menetelmää käyttäen
tuottivat tietoa kaupunkikeskustan strategista suunnittelua varten. Erilaisten
menetelmien tarkastelu auttoi pohtimaan niiden vahvuuksia ja heikkouksia
suunnittelun kannalta. Millaisiin suunnittelun tiedontarpeisiin menetelmät
sopivat?
Kokemuksellista
tietoa erilaisista näkökulmista
Harava-kyselyn lisäksi opiskelijat tutustuivat
kahteen erilaiseen haastattelu- ja havainnointimenetelmään. Tilannehaastattelut
ovat lyhytkestoisia, noin muutaman minuutin haastatteluita, joissa ihmisten sen
hetkinen toiminta keskeytetään lyhyttä haastattelua varten. Haastattelupaikka
ja ympäristön virikkeet auttavat saamaan tietoa esimerkiksi ihmisten arkisista
käytännöistä ja paikkakokemuksista. Miten ja miksi ihmiset käyttävät tiettyä
paikkaa?
Temaattisessa kävelyhaastattelussa
haastattelija on kiinnostunut jostain teemasta, kuten lapsiperheiden
liikkumismahdollisuuksista kaupungissa. Haastattelija ja haastateltava
kävelevät yhdessä jälkimmäisen valitsemaa reittiä pitkin. Kävelyn edetessä
haastattelija esittää keskustelua ohjaavia kysymyksiä ja havainnoi sekä
haastateltavaa että ympäristöä. Kävelyhaastatteluissa ympäristön elementit ja
yhdessä tekeminen – kävely – auttavat kohdistamaan kysymyksiä ja antavat
virikkeitä lisäkysymyksille.
Menetelmäkurssilla opiskelijat saivat itse
valita ryhmätöidensä aiheen. Ryhmätyöt toivat esiin, kuinka Harava-kyselyä sekä
tilanne- ja kävelyhaastattelua voidaan käyttää kokemuksellisen tiedon
tuottamiseen monenlaisista näkökulmista. Karkeasti jaotellen kaikkia menetelmiä
voidaan käyttää tiedon tuottamiseen paikka- tai aluekohtaisesti, tiettyyn
ilmiöön tai näkökulmaan keskittyen, tai valitsemalla jokin kaupungin
käyttäjäryhmistä tarkastelun kohteeksi.
Kurssilaiset tapaamassa arkkitehtiopiskelijoita. Kuva: Jarkko Bamberg |
Paikkakohtainen tarkastelu voi keskittyä
suunnittelun kannalta tärkeään ennalta valittuun paikkaan. Yksi opiskelijaryhmä
keräsi tilannehaastatteluilla ihmisten kokemuksia Näsinpuistosta, joka on yksi
merkityksellisimmistä viheralueista Tampereella. Toisaalta paikkoihin
kohdentuva analyysi voi keskittyä myös tiettyyn paikkatyyppiin. Kurssilla
analysoitiin ihmisten kokemuksia esimerkiksi toreista ja aukioista Harava-aineiston
avulla ja keskustan sisäpihoista tilannehaastatteluilla.
Osa ryhmistä keskittyi töissään johonkin
kaupunkiin liittyvään näkökulmaan, josta he hankkivat kokemuksellista tietoa.
Yksi ryhmä oli kiinnostunut siitä, miten lahopuut sopivat kaupunkiin ja toinen
ryhmä kartoitti vehreinä ja luonnonläheisinä pidettyjä paikkoja. Lisäksi osa
opiskelijoista keskittyi tarkastelussaan tiettyyn kaupungin käyttäjäryhmään,
kuten keskustan autoilijoihin.
Jokaisesta menetelmästä nousee esiin omat
vahvuutensa. Harava-kyselyllä saadaan helposti suuri määrä vastauksia eri
ihmisiltä, ja sen avulla saatua tietoa voidaan havainnollistaa kartoilla
Harava-kyselyt sopivatkin eri paikkojen välisten suhteiden tarkasteluun.
Tilannehaastatteluilla taas saadaan kerättyä nopeasti arkikokemuksiin liittyvää
välitöntä tietoa. Tilannehaastattelut sopivatkin jonkin asian tai paikan
kannalta olennaisten piirteiden tunnistamiseen. Kävelyhaastatteluilla on
mahdollista saada syvällistä ja yksityiskohtaista tietoa ihmisten kokemuksista.
Tiivistetysti: Harava-kysely toimii hyvin mitä ja missä kysymyksien kanssa, tilannehaastattelut
tai kävelyhaastattelut sopivat miksi ja miten -kysymyksien tarkasteluun.
Tiedontuotannon
menetelmät tukevat toisiaan
Harava-kyselyitä sekä tilanne- ja kävelyhaastatteluja
ei tulisi nähdä toisiaan poissulkevina vaihtoehtoina kokemuksellisen tiedon
tuottamisessa. Päinvastoin, erityisen hedelmällistä on käyttää menetelmiä
toistensa tukena. Kokemuksellisen tiedon tuottamiseen kaupunkisuunnittelussa
onkin hyödyllistä soveltaa tapaustutkimuksen lähestymistapaa, jossa erilaisia
aineistoja yhdistämällä saadaan tutkittavasta asiasta eri puolia esiin ja
samalla varmuutta tulkintoihin.
On kuitenkin hyvä muistaa, että eri
menetelmät voivat tuottaa osittain ristiriitaisia tuloksia. Tällöin näitä
tuloksia tarkastelemalla voidaan saada uutta näkemystä tutkittavaan asiaan.
Esimerkiksi Harava-aineistossa toivottiin, että Tampereen Keskustorilla
oleskelevat alkoholinkäyttäjät siirtyisivät torilta muualle. Sen sijaan
tilannehaastatteluissa tällaista näkemystä ei tullut esiin, vaan haastattelut
tuottivat Keskustorin muunlaiseen kehittämiseen vinkkejä. Kattavampi käsitys
Keskustorin kehittämistarpeista ja mahdollisuuksista syntyi siis kahden
erilaisen menetelmän voimin.
Tiedonkeruu ja aineiston analysointi voi
edetä menetelmiä yhdistämällä monin tavoin. Esimerkiksi tilannehaastatteluilla
voidaan ensin pyrkiä tunnistamaan jonkin asian olennaiset piirteet, joita
sitten käytetään Harava-kyselyn laatimiseksi. Tämän jälkeen kyselyllä voidaan
pyrkiä saamaan selvyyttä siihen, miten tilannehaastatteluilla selvitetyt
olennaiset piirteet ilmenevät eri paikoissa. Liikkeelle voidaan lähteä myös
toisesta suunnasta. Harava-kyselyllä voidaan aluksi kartoittaa jonkin valitun
näkökulman kannalta keskeiset paikat, minkä jälkeen tilannehaastatteluilla
syvennetään tietoa näistä paikoista. Haravalla voidaan myös ensin kartoittaa
olennaiset kulkureitit ja sen jälkeen syventää kävelyhaastatteluilla tietämystä
näistä reiteistä. Samalla kävelyhaastattelut voivat tuoda uusia reittejä
tarkasteluun. Erilaisten menetelmien yhdistäminen helpottaa kaupunkilaisten
näkemysten toteuttamista kaupunkisuunnittelussa.