torstai 22. elokuuta 2013

Kansalaisfoorumi sähköisen osallistumisen kanavana

Riikka Paloniemi

Aktiivinen kansalaisyhteiskunta on edellytys kestävän kehityksen toteutumiselle, mutta vaikuttava osallistuminen on paitsi tärkeää myös vaativaa. Voidakseen osallistua yhteiskunnallisiin suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseihin kansalaiset tarvitsevat osallistumistaitoja ja oikeanlaisia kanavia, joiden kautta osallistua. Parhaillaan kanavia kehitetään osana valtionhallinnon Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmaa SADe:a, jonka yksi osa oikeusministeriön vetämä Otakantaa.fi-palvelu on.

Otakantaa.fi-palvelussa kansalaiset, poliittiset päätöksentekijät ja tutkijat voivat keskustella ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Palvelussa voidaan esimerkiksi esitellä ajankohtaisia poliittisia suunnittelu- ja päätöksentekotilanteita, arkipäiväistää tutkimustietoa ja selvittää kansalaisten näkemyksiä verkkokyselyiden ja rajatumpien ohjattujamma sillä nimellä nyt toimii.aa.fi:stä.usta,en keskusteluryhmien avulla.

Pilotoimme Otakantaa.fi-palvelua keväällä 2012 SYKE:nja Kuluttajatutkimuskeskuksen yhteishankkeessa. Pilotin teemana oli Ilmasto, ruoka ja politiikka. Kysyimme siinä, kuinka osallistumisympäristön ensimmäiset versiot tukivat kansalaisten osallistumista ympäristöpoliittiseen keskusteluun ja kuinka palvelua voitaisiin kehittää niin, että verkkokeskustelun tuloksia voitaisiin hyödyntää paremmin erilaisissa tutkimus- ja kehityshankkeissa. Kokeiluun osallistuneet kansalaiset valittiin Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapaneelista. Verkkokeskustelua ohjasi SYKEn tutkija, joka teemoitti keskustelua ja aktivoi osallistujia kysymyksin ja kommentein.

Huomasimme, että keskustelun ohjaajan innostava läsnäolo voi ratkaisevasti tukea kodikkaan keskusteluympäristön ja vuorovaikutteisen keskusteluilmapiirin rakentumista. Toisaalta nopeatempoisen ja dialogisen verkkokeskustelun edistämiseksi palvelusta tulisi kehittää aiempaa notkeampi ja vuorovaikutteisempi. Tulkintamme mukaan osallistujat oppivat keskustelun edetessä keskustelemaan keskenään, eivätkä vain kirjaamaan ylös irrallisia mielipiteitään. Tällaista vuorovaikutusta hyvä kansalaiskeskustelu kaipaa. Toisaalta huomasimme, että pilottiin osallistuneiden oli helpompi keskustella vaikeistakin teemoista silloin kun heillä oli niihin omakohtainen tulokulma. Tätä henkilökohtaisen ulottuvuuden voimaa pitäisi pystyä kanavoimaan vielä paremmin osaksi yhteiskunnallista keskustelua.

Jotta verkkokeskustelu ei jäisi vain sanoiksi bittiavaruuteen, on tärkeää, että keskustelu kohdentuu konkreettisesti johonkin yhteiskunnalliseen päätöksentekoprosessiin ja että se vaikuttaa asioiden kulkuun. Tämä on ensiarvoisen tärkeää kansalaisten osallistumismotivaation kannalta. Siksi ehdotimmekin pilotin kehityshaasteena, että osallistumisen vaikuttavuus tehtäisiin palvelussa mahdollisimman näkyväksi, esimerkiksi "kirjekuorityökalulla". Sen avulla käyttäjä voisi seurata, mihin aikaisempien keskustelujen viestit ja johtopäätökset ovat kulkeutuneet ja kuinka ne ovat asioihin (poliittisiin, tutkimuksellisiin, käytännöllisiin) mahdollisesti vaikuttaneet.

Otakantaa.fi -palvelu pyrkii edistämään demokraattista keskustelua ja sähköistä viestintää. Palvelu voi olla yksi kanava, jolla kansalaiset voivat tuoda omakohtaista näkökulmaa esiin tutkijoille, poliitikoille ja hallinnon virkamiehille ja siten vaikuttaa yhteiskunnan kehityssuuntiin. Vastaavasti tutkijoille, poliitikoille ja hallinnon virkamiehille palvelu voi olla keino viestiä työstään kansalaisille aiempaa vuorovaikutteisemmin ja avoimemmin. Toisaalta sähköinen osallistumisympäristö asettaa paljon vaatimuksia näille sitä mahdollisesti käyttäville toimijoille. Otakantaa.fi-palvelun käyttäjien tulee esimerkiksi tukea palvelussa käytävää keskustelua aktiivisesti, sillä ainakin kokeilumme mukaan monet kansalaiset kokevat eri syistä julkisen sähköisen keskustelun haasteelliseksi. Ilman taitavaa keskustelun osallistajaa keskustelu voi ajautua yksipuoliseksi tai tyrehtyä kokonaan. Hankkeiden koordinaattoreiden tulee vetää mahdollisesti monipolvinen keskustelu yhteen ja kytkeä se osaksi yhteiskunnallista, tieteellistä ja/tai poliittista keskustelua. Vasta sitten palvelu edistää moniäänistä ja demokraattista päätöksenteko- ja toimintakulttuuria.

Kirjoittaja on Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija, joka tutkii ympäristöpolitiikan uudistumista ja uudistamista etenkin osallistumisen, oppimisen ja oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Paloniemi pilotoi Otakanta.fi palvelun kokeiluversiota SYKEn ja Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijoiden kanssa.

torstai 8. elokuuta 2013

Kaupunkisuunnittelua telttaleirillä – riemukas ensiaskel kohti osallistuvan kansalaisen uraa


Mirva Talusén

Lasten osallistamiseen elinympäristön suunnitteluun heräillään vaivihkaa ympäri maailmaa. Useat tutkimukset peräänkuuluttavat lasten ja nuorten osallistamista elinympäristön suunnitteluun, sillä ympäristö vaikuttaa heidän kehitykseensä monilla tavoin. Vaikutukset ulottuvat aina sosiaalisten taitojen kehittymisestä identiteetin muodostamiseen.

Lasten osallistaminen on varmasti helpompaa, jos heillä on ennestään osallistumisesta ja suunnittelusta positiivisia kokemuksia. Sellaisia voi luontevasti saada leikin kautta, jolloin merkittävässä asemassa osallistumiseen kannustamisessa ovat paitsi päiväkodit, koulut ja kodit, myös vapaa-ajan aktiviteetteja tarjoavat tahot. Olen työskennellyt useina kesinä Leirikesä ry:n leireillä, missä suunnitteluun ja osallistumiseen läheisesti liittyvät puuhat ovat suosittua ohjelmaa. Niihin kuuluvat esimerkiksi kaupunkimarkkinat sekä yhdyskuntien rakentelu. Lisäksi leirialueen kehittäminen lapsien haluamaan suuntaan on vuodesta toiseen menestyksekäs ”ohjelmaformaatti”.

Yhdyskuntia on leireillä perustettu monilla tavoilla. On esimerkiksi rakennettu majoja ulkoavaruuden asukkaille, avustettu innokasta kaavoittajaa asutusalueen suunnittelussa rakentamalla jättiläiskartalle pienoismalleja sekä suunniteltu käpylehmille koteja. Kierrätysrojusta ja luonnonantimista on syntynyt mitä villeimpiä ja nerokkaimpia ratkaisuja.

Työvoimatoimiston virkailija.
Kuva: Leirikesä ry
Kaupunkimarkkinoiden idea puolestaan on pystyttää pieni kaupunki tarjoamalla palveluita ja ostamalla niitä. Leiriläiset saavat ideoida oman tapansa tienata leirin omaa valuuttaa, jolla voivat myöhemmin hankkia hyödykkeitä muilta kaupungin asukkailta. Tukena ovat leiriohjaajien pyörittämät kaupungin palvelut: avoimia työpaikkoja välittää työvoimatoimisto, ideoiden kehittelyssä auttaa konsulttifirma, tykötarpeita voi ostaa tai vuokrata kauppiaalta ja starttirahaa hakea pankista.

Leiriläiset ovat kehitelleet upeita liikeideoita: on nähty muun muassa kukkakauppoja, oman lehden toimitus, logistiikka-alan yritys, kauneushoitola, mainostoimisto ja infokioski. Kun ideat on pantu käytäntöön, seuraa vaihe, jossa ideat esitellään koko kaupungille, jotta palveluita tarvitsevat löytävät haluamansa. Talouden vauhdittamiseksi leiriohjaajat toisinaan muuntautuvat upporikkaiksi turisteiksi, jotka lähtevät tutustumaan kaupungin tarjontaan. Kaupungilla on luonnollisesti myös oma pormestari, joka kiertelee innostamassa lapsia kaupunkinsa kehittämiseen.

Lasten mielikuvitusta ruokkii ajatus kaupungin luomisesta keskelle metsää, joka nähdään vastakohtana kaupungille. Kaupungin ja metsän kontrastista irtoaa myös mehevää huumoria, kuten kaupungin liikennöitsijän operoiminen maitokärryillä ehdan rekan puuttuessa metsäiseltä saarelta. Hyvät muistot leireiltä voivat olla avainasemassa oman asenteen kehittymiselle ja saada aikaan kiinnostuksen elinympäristön kehittämistä kohtaan. Tältä pohjalta osallistuminen lienee todennäköisempää aikuisellakin iällä.

Pormestari parturissa. Kuva: Leirikesä ry.
Tärkeä viesti, jota leiriohjelmat välittävät, on se, että lapsilla on oikeus vaikuttaa. Leiriläisten ideat otetaan innolla vastaan ja aikuiset tukevat niiden kehittämisessä eteenpäin. Positiivisia kokemuksia vaikuttamisesta omaan ympäristöön voi siis saada ainakin leireillä, jollei omalla kotiseudullaan. Tilannetta parantamaan kehitetään jatkuvasti hyviä juttuja (ks. esim. Satakielen päiväkodin kaupunkisuunnittelutyöpaja, Lasten kaupunki, Lasten arkkitehtuurikoulu Arkin ideat kartalla).

Leikin kautta oppiminen jää helposti lasten yksityisoikeudeksi, sillä harva muksu viihtyisi tuntitolkulla kalvosulkeisten ja keskustelun äärellä. Itseäni ainakin harmittaa, ettei aikuistenkin osallistumista lähtökohtaisesti ajatella hauskana prosessina. Missä on osallistava kaupunkisuunnitteluteatteri? Yhteiskuntakritiikkiin keskittyvät luovan kirjoittamisen kurssit? Arkkitehtuuripajat, joissa luodaan varjokaavoja kiistellylle asuinalueelle? Lapsille  tämän kaltaisia mahdollisuuksia kehitellään kaiken aikaa, mutta tilaisuus täytyy antaa myös riemukkaille aikuisille. Luovuus ja hauskanpito ovat sukupolvesta huolimatta vahvuuksia, jotka voivat viedä osallistumisen täysin uusiin sfääreihin.

Kirjoittaja toimii harjoittelijana Suomen ympäristökeskuksessa SADe-tiimissä ja on useina kesinä työskennellyt Leirikesä ry:ssä.