maanantai 27. elokuuta 2012

Tiedon padot murtuvat − muuttuuko mikään?

Antti Rainio

Julkisen tiedon avaaminen etenee. Ympäristötiedot avattiin jo vuosia sitten. Maastotiedot on avattu keväällä. Kesällä aukesi muinaismuistot ja kulttuuriperinnön tietoaineistoja. Tilastokeskus muutti vuoden alussa maksuttomien tietojen käyttöehdot salliviksi ja aikoo avata lisää - toivottavasti pian myös ruututietokannan. Ilmatieteen laitoksen mukaan sää- ja ilmastohavainnot sekä sääennustemallin tiedot tulevat maksutta saataville ensi keväänä.

On siirrytty periaatepäätöksistä, strategioista ja juhlapuheista toimintaan. Budjettiehdotuksen yhteydessä valtiovarainministeriö pyytää selvittämään, millä aikataululla ja tavoin ministeriöt hallinnonaloillaan aikovat avata tietovarantojaan. Hallitus linjasi viime maaliskuussa, että julkisen sektorin tiedot avataan systemaattisesti ja nopeasti.

Vanhoja toimintamalleja ravistellaan, kun avoin tietoinfrastruktuuri toteutuu. Padot murtuvat, siiloista tihkuu, vuotaa ja tulvii dataa. Pienet ketterät yritykset löytävät uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia. Datatulva syö pohjaa vanhojen rakenteiden alta. Avoin tietoinfrastruktuuri on uusi rakenne, jonka varaan kasvaa uusi ekosysteemi.

Nyt on osaajan markkinat. Tieto on taottava tuotteeksi. Datan visualisoijille on kysyntää. Datajournalistit selittävät ja auttavat ymmärtämään, mitä ympärillämme tapahtuu. Uudet sovellukset ja palvelut tuovat tiedon käyttöön kansalaisten arjessa. Julkisten palvelujen rinnalle syntyy julkiseen dataan perustuvia palveluja.

Demokratia juurtuu yhä tiukemmin tietoinfrastruktuuriin. Suunnitelmien ja päätösten perusteet tulevat aiempaa paremmin näkyviin ja saataville. Virallisen suunnitelman rinnalle on aiempaa helpompi tuottaa perusteltuja vaihtoehtoja. Hallituksella, oppositiolla ja kansalaisilla on samat tiedot. Valtaa on yhä enemmän sillä, joka osaa tietoa taitavasti käyttää.

Kaikkea tietoa ei pidä avata. On huolehdittava yksityisyydestä, liikesalaisuuksista, uhanalaisista eliölajeista sekä kansalaisten ja valtakunnan turvallisuudesta. Rajankäynti ei ole ongelmatonta. Yhtäältä julkisen sektorin data pitäisi hyödyntää kattavasti ja toisaalta luottamusyhteiskunnassa on loukkaamattomia arvoja. Pahin skenaario olisi, että vallanpitäjät tai virkamiehet käyttäisivät dataa omia kansalaisiaan vastaan.

Ehkä innokkaimmat yliarvioivat julkisen tiedon avaamisen vaikutuksia. Toisaalta monet aliarvioivat muutoksen ainakin pidemmällä aikavälillä. Ja kukapa meistä voisi väittää ymmärtävänsä muutosta - puhumattakaan sen hallitsemisesta.

Maailma on tällä vuosikymmenellä kovin erilainen kuin ennen. Ihminen ei liene juuri muuttunut, mutta välineet ovat. Joukkoja mobilisoidaan ja johdetaan nyt sosiaalisessa mediassa - jopa mobiilisti. Jos kirjapaino ja lukutaito ovat muuttaneet maailmaa satojen vuosien aikana, uuslukutaito ja internet muuttavat maailmaa joka vuosi.

Kirjoittaja on johtava asiantuntija Maanmittauslaitoksessa

torstai 23. elokuuta 2012

Haravan pilotointi käynnistyy – osallistujille palvelu käyttöön maksutta!

Pilotointi on tärkeä seikka, johon juuri tällä hetkellä elinympäristön tietopalvelujen suunnittelussa kiinnitetään erityistä huomiota. Pilotit voivat olla kuntia, asukasyhdistyksiä tai muita organisaatiota, jotka hyödyntävät kehitteillä olevaa palvelua tositilanteessa todellisilla ihmisillä. Tuomalla palvelu ulos laboratoriosta, ja ottamalla palvelun tulevat käyttäjät mukaan ideointiin, saadaan lopputuote hiottua todellisiin tarpeisiin käyttöä varten.

Tuotteen vieminen markkinoille kokeiluttamatta sitä ensin asiakkailla olisi uhkarohkeaa peliä ­­- etenkin, kun ollaan luomassa palvelua, jonka käyttömahdollisuuksien listaamiseen ei pelkästään tutkijoiden mielikuvitus riitä! Karttapohjaisen kyselyn hyödyntämistavat kun ovat kartoittamattomat. Tässä tehtävässä avuksi tarvitaan pilottihankkeiden laaja kirjo.

Tämän vuoksi pilottiorganisaatioilla on palveluiden kehittämisessä suuri vastuu. Jotta projekti saadaan onnistuneesti vietyä läpi, edellyttää se piloteilta aitoa sitoutumista, kiinnostusta ja työpanosta kehitystyöhön. Kyselypalvelu Haravan pilotoinnissa mukana olevat organisaatiot saavat veloituksetta palvelun käyttöönsä vuoteen 2015 saakka, mikä kannustanee jouhevaan yhteistyöhön pilotoinnin aikana.

Haravan pilotointia ollaan nyt käynnistämässä täydellä teholla. Pilottiorganisaatioehdokkaat tuodaan mukaan suunnitteluun syyskuussa, jolloin järjestetään ensimmäinen työpaja kysymyspatteristojen ideointia varten. Workshop-työskentelyssä pilottien ideat ja tiedonkeruutarpeet sekä asiantuntijoiden tietämys kyselypalvelu Haravan mahdollisuuksista kohtaavat. Lopputuotteena syntyy epäilyksettä päteviä kyselymoduuleita ja inventointipohjia.

Suunnitelmana on jakaa pilotit kolmeen ryhmään siten, että varsinaiset kyselyt toteutetaan kolmessa ryhmässä; syksyllä 2012, alkuvuodesta 2013 ja keväällä 2013. Pilottien kuulumisia ja kokemuksia Harava-palvelusta voi tulevaisuudessa lukea Sateen varjolla- blogista!

Onko mielessäsi hanke, jossa haluaisitte hyödyntää karttapohjaista kyselypalvelua? Ensimmäiseen, keskiviikkona 19.9.2012 järjestettävään workshopiin ehtii vielä ilmoittautua! Lopullinen päätös piloteista tehdään ensimmäisen workshopin jälkeen.

Ilmoittautumiset 7.9.2012 mennessä osoitteeseen: tiia.tanskanen[at]ymparisto.fi

tiistai 21. elokuuta 2012

Kansalaisdata ja sen luotettavuus

Kari A. Hintikka

Joukkoistaminen (crowdsourcing) alkaa nousta yleiseen tietoisuuteen. Suomessa joukkoistamisella, tai pikemminkin talkoilla, on kuitenkin pidempi perinne kuin amerikkalaismallisella ajattelulla. Siinä ulkoistetaan (outsourcing) kaupallisia toimeksiantoja etukäteen nimeämättömälle joukolle (crowd) avoimeen internetiin. Luontoharrastajien välittämä havainnot ovat jo pitkään auttaneet kotimaista ympäristöhallintoa joidenkin arvioiden mukaan kymmenien henkilötyövuosien verran.

Vuosina 2009-2010 järjestimme Suomen Akatemian rahoittamassa Somus-konsortiohankkeessa hallinnolle useita työpajoja, joissa pohdittiin avoimen datan vaikutusta julkishallinnon arkeen. Yksi merkittävä kysymys oli: voiko kansalaisten havaintoihin luottaa ja kuka niistä on vastuussa julkisuuslain myötä?

Esimerkiksi USA:ssa lintubongarit ovat tehneet lajihavaintoja useita vuosia ennen alan tutkijoita. NASA antoi internetin arvioitavaksi kymmeniä tuhansia kuvia Marsista, onko kuvassa kraateri vai ei, ja havainnot olivat pääosin oikein. Hallinnon avoimen datan myötä ihmiset huomaavat niissä virheet ja ilmoittavat niistä. Miten tämä toimisi toisin päin?

Yhden esimerkin tarjoaa USA:n tartuntatautien ehkäisykeskus FEMA, jota tutkimme Somus-hankkeessa. Se ilmoitti validit H1N1- eli sikainfluenssatapaukset Twitterissä. Twitteristä tiedot tavoittivat Punaisen Ristin yksiköitä ympäri maailmaa, jotka ryhtyivät toimeen paikan päällä. Vastaavasti ihmiset saivat lähettää havaintojaan erityiseen FluTracker-karttaan.

Tässä kohdassa yhteistyö muuttuu mielestäni erityisen kiinnostavaksi. Ei ollut oikeastaan väliä, ilmoittiko joku aidon havainnon, mahdollisen vai ehkä naapurinsa jonka grilli käryttää liikaa tai puunoksa ulottuu omalle puolelle. Ammattilaiset perkasivat ja validoivat FluTrackerin havainnot, jotka FEMA taas ilmoitti Twitterissä. Koko prosessi muodostui ns. itseorganisoituvasti. Nettiyhteistyö löytyi samalla asenteella operoivista toimijoista valtioiden rajoista riippumatta.

Fukushiman ydinturmassa nähtiin esimerkki kehityksen seuraavasta vaiheesta. Sadat japanilaiset tunsivat epäluottamusta virallista viestintää kohtaan. He ostivat geiger-mittareita, lähtivät riskialueelle ja lähettivät säteilyarvoja suoraan internetiin reaaliaikaisesti kenen tahansa tulkittavaksi. Myös Säteilyturvakeskus antoi Suomessa ymmärtää, että siellä pystytään tulkitsemaan tilannetta jopa Japania paremmin.

Hieman kärjistettynä olemme siirtymässä joiltain osin tilanteeseen, jossa periaatteessa kuka tahansa kiinnostunut voi tuottaa ja analysoida dataa, joka aiemmin oli julkishallinnon monopoli. Ympäristö- ja terveysdata on luonnollisesti kehityksen kärjessä, koska kuka tahansa pääsee siihen käsiksi mittauslaitteiden hinnanlaskun myötä. Älypuhelimissä on kohta enemmän tunnistimia ja jäljittimiä kuin ammattilaislaitteessa.

Suomen ympäristöhallinto on edelläkävijä tietotekniikan hyödyntämisessä. Kehitys tarjoaa valtavia mahdollisuuksia datankeruuseen sekä toisaalta aktiivisia kansalaisia, jotka osallistuvat pyytämättä ja hallinnon ohi.

Kirjoittaja on verkkotutkija Jyväskylän yliopiston Sosiologian yksikössä