maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kaavoittajan odotuksia SADe-työkaluille

Pilvi Nummi-Sund

Sipoossa järjestämme merkittävissä asemakaavahankkeissa jo kaavan aloitusvaiheessa vuorovaikutustilaisuuden, jossa osallistujat voivat tuoda esiin omia tavoitteitaan ja näkökulmiaan. Usein tilaisuudet järjestetään työpajoina, joissa osallistujat keskustelevat pienryhmissä ja merkitsevät kartalle tärkeitä paikkoja ja ideoita. Kuntalaisten keskustellessa keskenään, näkökulmat ja ideat jalostuvat, ja niille löydetään myös perusteluja. Samalla osallistujat oppivat toisiltaan ja kuulevat erilaisia näkökulmia ja ajatuksia. 

Kuva:  Sipoon Kartanonrinteen asemakaavan aloitusvaiheen työpajan karttatyöskentelyä. Asemakaavan lähtökohtana on alueelle laadittu alustava kaavarunko, jonka havainnekuva näkyy kuvassa. Kaavarunko ei kuitenkaan sido suunnittelua.





Kasvokkaisen vuorovaikutuksen menetelmiä ei sellaisenaan tule siirtää verkkoon, mutta tavoitteena tulee olla samantasoinen vuorovaikutus. Työpajatyöskentelyssä tärkeää on ajoitus eli osallistuminen suunnittelun varhaisessa vaiheessa, lähtötietojen havainnollinen kuvaaminen sekä ideoiden ja näkökulmien jakaminen monensuuntaisesti kuntalaisten ja suunnittelijoiden kesken.

SADe-ohjelman Harava-työkalu tarjoaa mahdollisuuden karttapohjaiseen tiedonkeruuseen. Näkökulmien ja ideoiden jalostumisen kannalta on myös tärkeää, että kerätyistä kommenteista voidaan jatkaa keskustelua. Nykyisin on olemassa monipuolinen valikoima sosiaalisen median työkaluja, joita voisi yhdistää SADe-työkaluihin. Esimerkiksi Facebookin kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty osallistamisessa.

Toivottavasti SADe-ohjelman työkalut tulevat olemaan niin helppokäyttöisiä, että kaavoittaja pystyy halutessaan itse käynnistämään hankkeeseen liittyvän tiedon keruun.  Käyttöönoton vaivattomuus on ehdoton edellytys aloitusvaiheen osallistumisen järjestämiselle. Kaavan aloitusvaiheessa työtä on muutoinkin paljon ja aikataulu usein tiukka.

Suunnitteluhankkeiden lähtötiedot ovat yleensä karttamuodossa. Tiedon havainnollistamista ja jakelua helpottaisi kaavahankkeen sivulle upotettava karttaikkuna. Kaavasivuilla on tietysti esitettävä suunnittelualueen sijainti, mutta karttaikkunaan voisi tuoda myös muita lähtötietoja. Tietojen tarkastelu yhdessä näkymässä erillisten pdf-dokumenttien sijaan olisi havainnollisempaa. 

Työpajamenetelmän yhtenä haasteena on kerätyn tiedon jakaminen edelleen muille kuntalaisille (kts. Kartanonrinteen työpajan yhteenveto). Materiaali vaatii usein paljonkin työstämistä. SADe-työkalut voivat tehostaa tätä työvaihetta. Kartalle kertyneet kommentit ovat suoraan julkaistavissa Liiteri-sovelluksen kautta. Mikäli on tarpeen tehdä tarkempaa analyysiä, voi aineiston siirtää omaan paikkatieto-ohjelmistoon. Lopullinen analyysi voidaan siirtää jälleen Liiteriin kuntalaisten saataville.

Sähköisiä osallistumispalveluita tarvitaan, jotta entistä laajempi joukko kuntalaisia pääsee vaikuttamaan suunnitteluun. Toivon, että SADe-ohjelman sähköiset työkalut tuovat myös tehokkuutta kaavoituskäytäntöihin ja innostavat kaavoittajia osallistamaan.

Kirjoittaja toimii kaavoittajana Sipoon kunnassa ja on tekemässä jatko-opintoja kaavoitukseen liittyvästä verkko osallistumisesta

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Haettava ja jaettava voittaa

Päivi Litmanen-Peitsala

Onko tieto avointa, jos se ei löydy?

Kun hallinto haluaa tarjota kansalaisille vapaan pääsyn tietoihin ja helpomman tavan asioida, tavallista on perustaa uusi sivusto tai julkaista omilla sivuilla lisää asiakirjoja. Näin on tehty jo ainakin kymmenen vuotta esimerkiksi kaavoituksessa ja rakentamisessa. Siltikin kansalaiset syyttävät virkamiehiä tiedon pimittämisestä. Mikseivät tieto ja tarvitsija kohtaa?

Kuinka suomalainen etsii tietoa? Vuonna 2011 Googlen avulla tehtiin Suomessa noin 20 miljoonaa hakua päivässä. Suosituimmat hakutermit olivat – Gmail ja Facebook! Mistä tämä kertoo? Hakukenttää käytetään ensisijaisena tapana etsiä toimintoja silloinkin kun taatusti tiedetään url-osoite. Googlen dominointi tiedonhaussa tekee siitä normin. Tietoa ei käytännössä ole olemassa jollei Google sitä löydä.

Tässä piilee haaste: miten viranomaistieto on haettavissa hakukoneella? Millaista kieltä sivustoilla käytetään, kuinka hyvin optimoidaan arkikielen sanoja mukaan?


Googlen oheinen hakutapamainos kertoo vain osan keinoista, joita voisi ottaa käyttöön: rakentamisalueen kuvat, otsikkojen optimoinnit, arkikieliset nimitykset, videot – ne kaikki ovat oikeastaan tasavertaisia hakutermejä jo nyt. Kymmenen vuoden päästä kenties myös puheen avulla tehty haku – tai miksei omalla valokuvalla? Kännykkä käteen, tontista kuva ja haku päälle: mitä tähän on suunnitteilla?



Tämän luennon lopussa on mielenkiintoisia visioita muun muassa kuvahausta. Nyt ne ovat jo mahdollisia, kymmenen vuoden päästä tavallisia?

Tiedonhaku lähestyy arkea

Viranomaistiedon jäsentämisen tavat ovat historian tulosta, diariointia, päätösnumeroita, korttelikoodeja ja poikkeuslupia. Todellisuutta lohkotaan käsitteillä, jotka hallinnon ympäristössä ovat kotoisin hallinnon diskurssista. Noiden käsitteiden käytön tulokset realisoituvat tavallisessa arkielämässä. Siellä asioille on toisenlaiset nimet, ihan tavallisen mattimeikäläisen käyttämät termit.

Hakukoneiden ylivalta ulottuu kieleen. Googletus luo illuusion, että tieto on Googlessa, ei asiakirjoissa. Kirjoittipa Googleen mitä tahansa, saa aina tuloksen. Avointa tietoa jakavan huolena tuleekin olla, ei vain tiedon avaaminen verkkoon, vaan myös käsitteiden avaaminen haettaviksi. Tämä on todellinen haaste: kuinka tuoda arkikieli mukaan hallinnon puheeseen.

Hakuominaisuuksien lisäksi jako-ominaisuudet ovat avoimen tiedon rakennuspalikoita. Miten tieto saadaan liikkeelle niihin piireihin, jotka siitä voisivat olla kiinnostuneita. Facebook, Twitter, Google+ ovat vasta höyrykonevaiheessa. Kymmenen vuotta sitten kukaan ei osannut kuvitella niiden voimaa vuorovaikutuksessa. Mitä me nyt emme osaa kuvitella? Se on jo tulossa.

On juostava, jotta pysyisi edes paikallaan.

Kirjoittaja on Kirjastot.fi -palvelun viestinnänsuunnittelija