Tietoa ja taitoa maaseudun palveluihin

Antti Rehunen, Anu Kotilainen ja Arto Viinikka

Maaseudulla pitkät etäisyydet palveluihin tuovat haasteita arjen järjestämiselle. Tulevaisuudessa ikääntyminen lisää palvelutarpeita samaan aikaan, kun monet toiminnot keskittyvät kaupunkeihin. Palveluja voidaan kuitenkin tuoda lähelle uusilla digitaalisilla ratkaisuilla, joiden avulla säästetään kustannuksissa ja parannetaan maaseudulla asumisen edellytyksiä.

Smart Countryside -nimisessä valtioneuvoston tutkimus- ja selvityshankkeessa pureuduttiin siihen, miten maaseudun palveluja on mahdollista kehittää ja monipuolistaa digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä. Sähköisten palvelujen käyttökohteita tunnistettiin esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla, koulutuksessa, liikenteessä ja kuljetuksissa. Monilta asukkailta ja yrityksiltä näytti kuitenkin puuttuvan taitoa ja tahtoa tarttua digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin, vaikka suurin hyöty digipalveluista voisi olla juuri niille, jotka eivät niitä vielä ole käyttäneet.

Maaseudulla tarvitaan luovia ratkaisuja palveluiden järjestämiseksi. Itsepalvelukioski ja -kirjasto toimivat Taipalsaaren Suuressa Jänkäsalossa. ©Antti Rehunen, SYKE

Tietoja ja palveluja yhteen

Suomen ympäristökeskus keskittyi hankkeessa erityisesti palvelujen kehittämisen tietoperustaan. Kysynnän ja tarjonnan selvittämiseen tarvitaan tietoa muun muassa asukkaiden palvelutarpeista sekä palveluiden sijainnista ja käytöstä. Asukkaiden tavoittamisessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että näkemyksiä saadaan myös niiltä, joiden digitaidot ovat heikkoja. Digitaaliset sovellukset voivat suoraan koota hyödyllistä tietoa palvelujen käyttötavoista, mutta tällaisen tiedon käyttö on usein koettu tietosuojan kannalta ongelmalliseksi. Tiedonkeruun tulisikin olla turvallista ja vapaaehtoista ja tiedon jakamisen pitäisi selvästi hyödyttää käyttäjiä, kuten asukkaita.

Kattavaa tietopohjaa varten myös valtakunnallisia tietoaineistoja on tärkeää saada nykyistä laajempaan käyttöön erilaisiin tietoportaaleihin ja rajapintoihin. Ajantasaisten tietojen kokoamisessa voivat toimia apuna myös kunnat ja erilaiset joukkoistetut tiedonkeruutavat.

Lisäksi palvelujen yhdistäminen samaan toimipaikkaan tai käyntikertaan on yksi tapa ylläpitää ja parantaa palvelutasoa. Esimerkiksi kirjastot ja kylätalot voivat toimia yhteispalvelupisteinä, jotka tarjoavat väylän eri palvelujen käyttöön ja tarvittaessa myös digineuvontaa. Yhtenäisen tunnistautumisjärjestelmän, kuten sähköisen henkilökortin, käyttöönotto helpottaisi uusien palveluntarjoajien toimintaa ja palvelujen yhdistämistä.

Arkimatkojen virrat pohjaksi liikennepalveluille

Paikkatietojen perusteella on mahdollista analysoida palvelujen saavutettavuutta ja mallintaa sen perusteella asiointimatkoja lähimpään palveluun. Tätä kautta saadaan suuntaa antava käsitys esimerkiksi kauppa- ja koulumatkojen suuntautumisesta. Työmatkavirroista voidaan myös tehdä arvioita, kun tiedetään asuin- ja työpaikan sijainti ja määritetään nopein yhteys niiden välillä.

Maaseudulla kuljetusten yhdistäminen tarjoaa mahdollisuuden parantaa arjen sujuvuutta. Yhteen lasketut arkimatkojen virrat antavat käsityksen siitä, millaisille liikennepalveluille on kysyntää. Monilla alueilla toimivimpia ovat pienen mittakaavan joustavat liikkumisratkaisut, jotka perustuvat henkilöautokyytien jakamiseen ja pikkubussien käyttöön. Lisäksi autollisten ja autottomien asuntokuntien erottelu auttaa tunnistamaan, miten paljon autokyytejä voisi olla tarjolla ja kuinka paljon matkoilla olisi mahdollista hyödyntää kimppakyytejä. Erilaisten kuljetusten yhdistäminen toimii sitä paremmin, mitä useammanlaisia matkoja voidaan linkittää yhteen samassa sovelluksessa.

Mallinnetut työ- ja koulumatkat kuvaavat maaseudun liikennevirtojen kokoa eri reiteillä

Kylät kartalle ja nettiin

Kylää voidaan pitää maaseutuasutuksen perusyksikkönä, mutta kyläalueille ei laadittu aluerajauksia, jotka kattaisivat kylän koko vaikutusalueen. Yhdyskuntarakenteen seurantatiedoissa on tunnistettu kyläalueiksi haja-asutusalueen rakennus- ja asutustihentymät. Toiminnalliset kylät voivat kuitenkin koostua useista asutusryppäistä ja harvasta haja-asutuksesta, joita yhdistävät esimerkiksi yhteinen kylätalo, koulu, kauppa tai yhdistys. Kyläyhdistyksillä on omat toiminta-alueensa, mutta niitä ei ole piirretty kartoille. Tilanne on osittain muuttumassa, sillä esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakunnallinen kyläyhdistys on valmistelemassa kylien paikkatietopohjaista aluerajausta lähitulevaisuudessa. Kylien rajaaminen mahdollistaa kyläkohtaisen tiedontuotannon ja parantaa kylien näkyvyyttä alueellisessa suunnittelussa.

Kylää voidaan pitää maaseudun perusyksikkönä. Hankkeessa luotiin pohjaa kylien ja niiden vaikutusalueiden tarkastelulle.

Fyysisen maantieteen lisäksi oleellista on kylien näkyvyys verkossa, kuten omat verkkosivut tai Facebook-ryhmät. Kylien kytkeytyminen verkkoon nopeilla valokuituyhteyksillä on edellytyksenä digitalisaation tuomien mahdollisuuksien täysimääräiselle hyödyntämiselle, kuten kaikkina ajankohtina toimivalle verkkoasioinnille, suurten tietomäärien siirtoa edellyttävälle elinkeinotoiminnalle tai ikääntyneiden asukkaiden kuvapuheluille ja virtuaalisille hoivapalveluille.

Kohti kokeiluja

Smart countryside -hanke suosittelee maaseudun palvelujen kehittämiseksi ja monipuolistamiseksi digiosaamisen parantamista, tietojen parempaa hyödyntämistä ja uusien toimintatapojen kokeilemista. Käytännön kokeiluiksi ehdotetaan mm. kirjastojen ja järjestöjen digineuvontaa, julkisen sektorin digilähettiläitä, naapuriavun sähköisiä sovelluksia, hyvinvointipalvelujen yhdistämistä kouluihin digivälineillä sekä yritysten digipääoman kehittämistä eri oppilaitoksissa opiskelevien nuorten digiosaajien kanssa. Liikennepalvelujen osalta korostetaan meneillään olevien kokeilujen arviointia maaseudun näkökulmasta ja hyvien ratkaisujen levittämistä. Osa kokeiluista voisi ponnistaa nimenomaan kylätasolta asukkaiden ja eri toimijoiden yhteistyönä. Tällöin digipalvelut saataisiin räätälöityä paikallisiin tarpeisiin. 

Smart countryside-hankkeen loppuraportti

Kirjoittajat työskentelevät Suomen ympäristökeskuksen ympäristöpolitiikkakeskuksessa ja osallistuivat tutkijoina Smart Countryside -hankkeeseen.