tiistai 24. toukokuuta 2016

Tampereen elävöittämishanke ja osallistuminen kaupunkitilan neuvotteluihin verkkoympäristössä


Samu Paananen

Tampereen keskusta-alueen kehittämistä on viime vuosina lähestytty elävöittämisdiskurssin kautta. Kesäkuussa 2014 aloitettu Hämeenkadun itäpään joukkoliikennekokeilu ja heinäkuussa 2015 aloitettu samaisen alueen elävöittämiskokeilu ovat katukuvaan konkretisoituneita esimerkkejä Tampereen elävöittämishankkeesta. Elävöittäminen ei itsessään ole uusi asia tai tamperelainen erikoisuus, vaan keskustan vetovoimaa ja viihtyisyyttä edistäviä hankkeita on toteutettu aiemmin muun muassa Jyväskylässä ja Oulussa. Tällaiset kehittämishankkeet ovat kuitenkin omat erityispiirteensä omaavia tilasidonnaisia tapauksia. Kun muutos kohdistuu kaupungin keskeisiin ja merkityksellisiin paikkoihin, herättää se runsaasti tunteita ja vaihtelevia mielipiteitä.

Tampereen elävöittämishanke onkin herättänyt valtavan määrän keskustelua - erityisesti verkkoympäristössä. Näiden verkkokeskustelujen sisältöjä olen avannut pro gradu -tutkielmassani Kerroksia kaupunkitilassa – tapaustutkimus Tampereen keskusta-alueen tilankäytön narratiiveista. Vertaan kaupunkilaisten verkossa tuottamia merkityksiä viranomaisnäkökulmaan, joka näyttäytyy työssäni Tampereen kaupungin kehittämisohjelman ja Tampereen keskustan strategisen osayleiskaavan pohjalta. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on tarjota näkökulmia kaupungin tilallisuuteen elävöittämishankkeen tuottaman muutoksen yhteydessä sekä avata syitä siihen, miksi elävöittämiseen suhtaudutaan niin vaihtelevasti.

Elävöittämishankkeen aiheuttamat konkreettiset sekä suunnitteluasteella olevat muutokset ovat saaneet kaupunkilaiset tarkastelemaan suhdettaan kaupunkitilaan ja sen merkityksellisiin paikkoihin. Suhtautuminen elävöittämiseen jäsentyy sen perusteella, millaisia totuttuja käytänteitä, merkityksiä ja odotuksia tilaan liitetään. Omien representaatioiden ja tilasidonnaisten käytänteiden kohtaamattomuus suunnitelmien tavoitteiden kanssa näyttäytyy kielteisenä suhtautumisena hankkeeseen. Hämeenkatu ja sen liikenne asettuvat verkkokeskustelujen keskiöön, ja aineistossa käydään kiivaita tilallisia neuvotteluja myös Keskustorin eteläisen osan Jugendtorista, joka näyttäytyy epäkohtien ja turvattomuuden tilana.

Verkkokeskusteluissa kaupungin tilankäytöltä vaaditaan samanaikaisesti sekä suunnitelmallisuutta että luovan tilankäytön mahdollistavaa vapautta. Kaupunkisuunnittelun tehtävänä on tällöin tuottaa puitteita, jotka kaupunkilaiset kokevat omakseen ja joita voidaan hyödyntää eri tavoin. Elävöittämishanke nähdäänkin mahdollisuutena siirtyä arkipäiväisistä tiloista kohti merkityksellistä ja viihtyisää kaupunkitilaa, jossa pienimuotoiset kaupunkitapahtumat ja tempaukset luovat elävän kaupungin.



Kansainvälinen ruokatori Tampereen Hämeenpuistossa.
© Tampereen kaupunki/Ari Järvelä 2013

Kaupunkilaisten näkökulmasta elävöittämistä ja kaupungin tilallisuutta tarkastellaan ikään kuin kaupungin sisältä käsin, jolloin kokemukset ja paikkoihin liitetyt merkitykset korostuvat. Viranomaisnäkökulmasta tulevaisuuden Tampere taas näyttäytyy ulkoapäin tarkasteltuna kokonaisuutena, jota määrittävät kävelypainotteisuus, vetovoimaisuus, viihtyisyys, kaupallisuus ja edustuksellisuus. Tulevalle kaupungille tuotetaan suunnitelmien avulla merkityksiä, joiden kohtaamattomuus kaupunkilaisten antamien merkitysten kanssa näkyy ristiriitaisena suhtautumisena elävöittämiseen. Tilallisia konflikteja syntyy vääjäämättä uutta tehtäessä, mutta juuri kaupunkilaisten näkemysten kokonaisvaltaisempi ymmärtäminen on askel kohti kestävämpää kaupunkisuunnittelua.

Verkkoympäristössä on runsaasti tarjolla kaupunkilaisten kokemuksellista tietoa, ja verkko tarjoaa myös vaihtoehtoisen osallistumisväylän niille, jotka eivät saa ääntään muutoin kuuluviin. Alati muuttuva, vähäisesti kontrolloitu virtuaaliympäristö asettaa toki omat rajoitteensa, mutta huomioitaessa sen lähtökohdat sekä sen vaatiman kriittisen tulkinnan, ovat moninaiset verkkokeskustelut mielenkiintoinen kaupunkitutkimuksen kohde.

Kirjoittaja viimeistelee maantieteen opintojaan Itä-Suomen yliopistossa.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti