Samu Paananen
Tampereen
keskusta-alueen kehittämistä on viime vuosina lähestytty elävöittämisdiskurssin
kautta. Kesäkuussa 2014 aloitettu Hämeenkadun itäpään joukkoliikennekokeilu ja
heinäkuussa 2015 aloitettu samaisen alueen elävöittämiskokeilu ovat katukuvaan
konkretisoituneita esimerkkejä Tampereen elävöittämishankkeesta. Elävöittäminen
ei itsessään ole uusi asia tai tamperelainen erikoisuus, vaan keskustan
vetovoimaa ja viihtyisyyttä edistäviä hankkeita on toteutettu aiemmin muun
muassa Jyväskylässä ja Oulussa. Tällaiset kehittämishankkeet ovat kuitenkin
omat erityispiirteensä omaavia tilasidonnaisia tapauksia. Kun muutos kohdistuu
kaupungin keskeisiin ja merkityksellisiin paikkoihin, herättää se runsaasti
tunteita ja vaihtelevia mielipiteitä.
Tampereen
elävöittämishanke onkin herättänyt valtavan määrän keskustelua - erityisesti
verkkoympäristössä. Näiden verkkokeskustelujen sisältöjä olen avannut pro gradu
-tutkielmassani Kerroksia kaupunkitilassa – tapaustutkimus Tampereen
keskusta-alueen tilankäytön narratiiveista. Vertaan kaupunkilaisten verkossa
tuottamia merkityksiä viranomaisnäkökulmaan, joka näyttäytyy työssäni Tampereen
kaupungin kehittämisohjelman ja Tampereen keskustan strategisen osayleiskaavan
pohjalta. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on tarjota näkökulmia kaupungin
tilallisuuteen elävöittämishankkeen tuottaman muutoksen yhteydessä sekä avata
syitä siihen, miksi elävöittämiseen suhtaudutaan niin vaihtelevasti.
Elävöittämishankkeen
aiheuttamat konkreettiset sekä suunnitteluasteella olevat muutokset ovat
saaneet kaupunkilaiset tarkastelemaan suhdettaan kaupunkitilaan ja sen
merkityksellisiin paikkoihin. Suhtautuminen elävöittämiseen jäsentyy sen
perusteella, millaisia totuttuja käytänteitä, merkityksiä ja odotuksia tilaan
liitetään. Omien representaatioiden ja tilasidonnaisten käytänteiden
kohtaamattomuus suunnitelmien tavoitteiden kanssa näyttäytyy kielteisenä
suhtautumisena hankkeeseen. Hämeenkatu ja sen liikenne asettuvat
verkkokeskustelujen keskiöön, ja aineistossa käydään kiivaita tilallisia
neuvotteluja myös Keskustorin eteläisen osan Jugendtorista, joka näyttäytyy
epäkohtien ja turvattomuuden tilana.
Verkkokeskusteluissa
kaupungin tilankäytöltä vaaditaan samanaikaisesti sekä suunnitelmallisuutta
että luovan tilankäytön mahdollistavaa vapautta. Kaupunkisuunnittelun tehtävänä
on tällöin tuottaa puitteita, jotka kaupunkilaiset kokevat omakseen ja joita voidaan
hyödyntää eri tavoin. Elävöittämishanke nähdäänkin mahdollisuutena siirtyä
arkipäiväisistä tiloista kohti merkityksellistä ja viihtyisää kaupunkitilaa,
jossa pienimuotoiset kaupunkitapahtumat ja tempaukset luovat elävän kaupungin.
Kaupunkilaisten
näkökulmasta elävöittämistä ja kaupungin tilallisuutta tarkastellaan ikään kuin
kaupungin sisältä käsin, jolloin kokemukset ja paikkoihin liitetyt merkitykset
korostuvat. Viranomaisnäkökulmasta tulevaisuuden Tampere taas näyttäytyy
ulkoapäin tarkasteltuna kokonaisuutena, jota määrittävät kävelypainotteisuus,
vetovoimaisuus, viihtyisyys, kaupallisuus ja edustuksellisuus. Tulevalle
kaupungille tuotetaan suunnitelmien avulla merkityksiä, joiden kohtaamattomuus
kaupunkilaisten antamien merkitysten kanssa näkyy ristiriitaisena
suhtautumisena elävöittämiseen. Tilallisia konflikteja syntyy vääjäämättä uutta
tehtäessä, mutta juuri kaupunkilaisten näkemysten kokonaisvaltaisempi
ymmärtäminen on askel kohti kestävämpää kaupunkisuunnittelua.
Verkkoympäristössä
on runsaasti tarjolla kaupunkilaisten kokemuksellista tietoa, ja verkko tarjoaa
myös vaihtoehtoisen osallistumisväylän niille, jotka eivät saa ääntään muutoin
kuuluviin. Alati muuttuva, vähäisesti kontrolloitu virtuaaliympäristö asettaa
toki omat rajoitteensa, mutta huomioitaessa sen lähtökohdat sekä sen vaatiman
kriittisen tulkinnan, ovat moninaiset verkkokeskustelut mielenkiintoinen
kaupunkitutkimuksen kohde.
Kirjoittaja
viimeistelee maantieteen opintojaan Itä-Suomen yliopistossa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti