Kaupunginosavisioiden
laatiminen on yleistynyt 2000-luvun aikana. Ilmiö näkyy erityisesti
pääkaupunkiseudulla, jossa jokainen isompi uudisalue – kuten Jätkäsaari, Kivistö, Finnoo – rakentuu omien
erityisten strategioidensa pohjalta. Osittain visioinnissa on kyse alueen
imagon rakentamisesta, mutta lähtökohtaisesti visiointivaiheessa määritellyillä
strategisen tason tavoitteilla pyritään vaikuttamaan siihen, millaista
fyysistä, toiminnallista ja sosiaalista ympäristöä alueelle tavoitellaan.
Kuitenkaan vision todellinen merkitys ei ole kovin selkeä, eivätkä visiot kovin
usein yllä toteutukseen saati käytäntöön asti.
Tutkin
pro gradu –työssäni vision vaikutuksia alueen kehittämiseen. Tutkielmani
tapauksena on Espoon Suurpelto, jonka visio luotiin 2000-luvun alussa.
Tutkimukseeni haastattelin eri sidosryhmien toimijoita, jotka olivat olleet
mukana prosessin eri vaiheissa visioinnista nykyhetkeen. Tavoitteena oli
selvittää, miten visio on luotu, millaisin keinoin sen toteutumista on pyritty
edistämään sekä millaisin tavoin vision voidaan nähdä ulottuneen käytännön
toteutukseen.
Havaitsin
tutkimuksessani, että visiolla voidaan jossain määrin vaikuttaa siihen,
millaiset fyysiset puitteet alueelle muodostuvat. Vision ohjausvaikutus on
kuitenkin nolla, jos tavoitteita ei saada siirrettyä kaavamääräyksiksi tai
muihin toimijoita sitoviin asiakirjoihin. Ketju koko alueen visiosta
yksittäiseen rakennushankkeeseen on niin pitkä sekä ajallisesti että
toimijoiden lukumäärän osalta, että uhka vision hukkumiseen matkan varrelle on
suuri. Kuten Suurpellonkin tapauksessa ilmeni, toteuttamisvaiheessa vain
määräykset merkitsevät. Näin ollen kaavan lisäksi
kehittämissuunnitelmamenettely sekä maankäyttösopimuksen liitteeksi asetettu
kortteli- ja lähiympäristösuunnitelma ohjasivat toteuttamista kohti visiota.
Visioinnin
hyötynä pidetään sitä, että visioitavaa aluetta tarkastellaan maankäytön
suunnitelmaa laajempana kokonaisuutena. Visioitaessa tavoitteet on hyvä asettaa
korkealle. Konservatiivisella rakennusalalla visioita tarvitaan ennen kaikkea
uuden synnyttämiseksi ja kehittämiseksi –visiot voivat siis olla keino
aiheuttaa painetta tehdä kokeiluja, joista voi syntyä uusia toimintamalleja.
Lisäksi visiota voidaan oleellisesti hyödyntää markkinoinnissa ja alueen
brändäyksessä, mutta näiden onnistumiseksi vision tulee olla vahva ja lupaukset
tulee myös lunastaa. Pitkäaikaisia visioita tehtäessä ongelmana voi kuitenkin
olla kriteerien ja toiveiden muuttuminen ajan kuluessa. Vielä suurempi haaste
voi syntyä toimintaympäristön muutoksista, jotka voivat tehdä tavoitteista
mahdottomia saavuttaa. Jos lupauksia ei pystytä lunastamaan, vision uskottavuus
kärsii.
Vasta
alueen käyttöönotto, eli asukkaiden muuttaminen ja muiden toimijoiden tulo
alueelle paljastaa, kuinka hyvin visiointivaiheessa luodut tavoitteet
toteutuvat. Visioissa yleensä tarkastellaan kokonaisuutta myös toiminnalliselta
kannalta, mutta painotus on kuitenkin fyysisen ympäristön luomisessa, jolla
pyritään mahdollistamaan käyttäjien erilaiset toiminnot. Jos elinikäisen
oppimisen tavoitetta toteutetaan rakentamalla koulu, on kyse vasta siitä, että
alueelle luodaan sellaiset fyysiset puitteet, jossa elinikäinen oppiminen voi
mahdollisesti toteutua. Koulurakennus ei suinkaan määrää sitä, millaisia
toimintoja kouluun tulee eikä myöskään sitä, ovatko koulun käyttäjät
kiinnostuneet omassa toiminnassaan elinikäisestä oppimisesta. Suurpellossa
kouluhanke on viety läpi useiden sidosryhmien yhteistyönä, jonka kautta on
kehitetty uudenlaista yhteisöllistä koulukonseptia. Näin vision tavoitteiden
sisällön toteutumista on pyritty edistämään.
Kouluprojektin
lisäksi mielenkiintoista on ollut alueen sosiaalisen ympäristön kehittyminen.
Sosiaalisen toiminnan moottoreina ovat aluksi toimineet Suurpelto-projekti,
alueen markkinointiyhtiö sekä erilaiset hankkeet. Pitkäjänteisen
käyttöönottovaiheen osallistamisen kautta asukkaisiin on saatu luotua
kontakteja, ja muutamat asukkaat ovat aktivoituneet kokeilemaan alueella
erilaisia pienimuotoisia palveluja, kuten pop up –kahvilaa ja ryhmäliikuntaa.
Asukkaat ovat perustaneet asukasyhdistyksen, joka järjestää tapahtumia ja
osallistuu nykyisin silloin tällöin mm. markkinointiryhmän kokouksiin. Yhteisön
muodostumisen tukemista voidaan toki kritisoida sen ylhäältä ohjaavuudesta,
mutta kuitenkin se voi ajan kuluessa muodostua aidosti asukaslähtöiseksi, kuten
Suurpellossa vaikuttaa tapahtuneen. Asukasyhdistys on määritellyt alueelle
kehittämistavoitteet – itselleen tärkeät arvot – ja näin ollen sen voidaan
sanoa ottaneen roolin myös alueen visioprosessissa.
Visiot
voivat siis vaikuttaa rakennetun ympäristön toteuttamiseen ohjaamalla ja
sitouttamalla toteuttajia. Lisäksi ne voivat olla markkinointikeinoja, joilla
pyritään houkuttelemaan alueelle sopivaa toimintaa ja ihmisiä, jotka
mahdollisesti jakavat vision arvot. Visio, kuten ei myöskään kaava, synnytä
itsestään alueelle palveluita tai visiossa mainittuja arvoja. Visio voi
kuitenkin olla työkalu, jonka avulla tavoitteiden toteuttaminen voidaan ulottaa
alueen asuttamisvaiheeseen saakka. Tässä oleellista on asukkaiden osallistuminen,
jota voidaan edistää rohkaisemalla asukkaita heti alusta alkaen kehittämään
aluettaan. Vision luominen vie paljon resursseja, ja jottei se olisi turhaa,
visioprosessin ei tulisi päättyä siinä vaiheessa, kun alueen toteuttaminen
alkaa. Visio voidaan – ja on oikeastaan tärkeäkin – nähdä sekä ylhäältä
ohjaavana tulevaisuuskuvana että prosessina, joka kehittyy ja muotoutuu matkan
varrella.
Kirjoittaja
viimeistelee ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintojaan Tampereen
yliopistossa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti