Jari Lyytimäki
Kysyimme syys–lokakuun vaihteessa
kansalaisilta näkemyksiä siitä, millaiset ympäristönsuojeluun liittyvät
säädökset ovat ongelmallisia. Sivuvaikutukset hallintaan –hankkeen osana
tehtyyn kyselyyn tuli yli 400 vastausta kahden viikon aikana.
Kysely osui sattumalta samaan ajankohtaan,
jolloin ympäristöministeri vaihtui vihreiden Ville Niinistöstä kokoomuksen
Sanni Grahn-Laasoseen. Ministerivaihdoksen yhteydessä julkisuudessa
keskusteltiin samoista aihepiireistä kuin kyselyssämme.
Tämä herätti pohtimaan verkkopohjaisiin
kyselyihin liittyviä riskejä. Aiheuttaako mediakeskustelu verkkokyselyjen
vastauksiin enemmän vääristymiä kuin perinteisten kyselyjen vastauksiin?
Nousevatko tunteet liikaa pintaan, jos ihmiset ärsyyntyvät ajankohtaisesta
keskustelusta ja vastaavat sitten kyselyyn?
Myös kyselyvastausten manipulointi on
todellinen riski. Erilaiset eturyhmät voivat esimerkiksi pyrkiä vaikuttamaan
tuloksiin haalimalla kyselyyn mahdollisimman paljon vastaajia omista joukoista.
Jos tämä onnistuu, saadaan ulkopuolisen tahon tekemän kyselyn tulokset
näyttämään itselle mieluisalta. Tällaisia tuloksia voidaan sitten käyttää
tehokkaina argumentteina jatkokeskustelussa.
Kyse ei ole pelkästään vaikuttamisesta
vastaajien valikoitumiseen, vaan myös vastausten sisältöön. Jos kysely on
avoimesti kenen tahansa vastattavissa ja kutsu on levinnyt eri kanavia pitkin,
ei voida tietää esimerkiksi sitä, onko vastaajia ohjeistettu vastaamaan
tietyllä tavalla.
Myös kyselyalustan tekninen toteutus voi
ohjata vastaamaan tietyllä tavalla, sillä tekniikka ei ole neutraalia.
Runsaasti käytetyt nettiäänestykset ja ”tykkää”-napin eri variaatiot on
tarkoitettu nopeiden ja tunneperäisten reaktioiden välittämiseen. Ne soveltuvat
huonosti tiedonkeruuseen, jonka tarkoituksena ensireaktioiden tuottamisen
sijaan saada tietoa vastaajien harkituista näkemyksistä.
Pahimmillaan yksinkertainen verkkoäänestys
voi lietsoa tunneperäisiä reaktioita entistä kärjistetyimmiksi ja vaikeuttaa
siten yhteiskunnallista keskustelua ja yhteisymmärryksen tavoittelua.
Parhaimmillaan tunnepohjaiset kyselyt
herättävät kiinnostusta, avaavat uusia näkökulmia tai antavat purkautumisreitin
patoutuneille tunteille, jonka jälkeen pohdintaa voidaan jatkaa puhtaammalta
pöydältä. Tärkeää on, että jatkopohdinnalle tarjotaan mielekäs paikka. Juuri
tässä voi olla verkkokyselyjen suurin vahvuus.
Oma kyselymme yhdisti tunne- ja asiapohjaisen
lähestymistavan. Pyrimme herättämään tunteita tiedottamalla kyselystä
railakkaasti otsikolla: ”Kerro, mikä mättää ympäristönsuojelun säädöksissä?”
Hyvin lyhyessä kyselyssä olimme asialinjoilla. Kysyimme vastaajan taustatiedot
ja kysymyksen: ”Mikä on mielestäsi ongelmallisin ympäristönsuojelun säädös?”
Tämän jälkeen pyysimme vastaajaa kertomaan perusteluja näkemyksilleen.
Vastaukset olivat lupaavia, sillä vaikka osa
vastauksista oli hyvinkin tunnepitoisia, 96 % vastaajista perusteli
näkemyksiään. Nämä perustelut antavat yhteiskunnallisen ohjauksen
kehittämisessä hyödyllistä tietoa kansalaisten näkemysten muodostumisesta ja
viestinnän ja vuorovaikutuksen kehittämistarpeista.
Kyselyn tulokset esittelevä raportti
”Ympäristönsuojelun vaikutukset esiin” löytyy Helda-arkistosta.
Kirjoittaja on vanhempi tutkija Suomen
ympäristökeskuksessa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti