keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Osallistavien työkalujen käytettävyys kansalaisten näkökulmasta


Riikka Elo

Tutkin keväällä valmistuneessa gradussani kahden erilaisen karttapohjaisen palautejärjestelmän, Turun kaupungin käyttämän Paikalla-palautepalvelun sekä Harava-kyselypalvelun käytettävyyttä kansalaisten näkökulmasta. Turun Paikalla-järjestelmän analysointi perustui järjestelmän koekäyttöihin pohjautuvaan aineistoon, kun taas Haravan käytettävyyttä analysoin Sipoon kunnan keräämän Kysymys Nikkilästä –kyselyn vastausten perusteella.

Vuorovaikutteisten paikkatietojärjestelmien, kuten karttapohjaisten palautejärjestelmien, etuja osallistamisvälineinä perinteisiin keskustelu- ja tiedotustilaisuuksiin verrattuna ovat niiden riippumattomuus ajasta ja paikasta. Samalla järjestelmät tarjoavat kaikille osallistujille tasaveroiset mahdollisuudet osallistua, kun vältytään julkisten tilaisuuksien perinteiseltä ongelmalta, jossa yksi tai muutama aktiivinen henkilö dominoi keskustelua. Lisäksi aineiston kerääjien, kuten kuntien, näkökulmasta menetelmä mahdollistaa laajan ja monipuolisen aineiston keräämisen ja aineiston analysoinnin helppouden. 

Toisaalta vuorovaikutteisten paikkatietojärjestelmien yleisemmän käytön esteinä ovat erityisesti teknologian, siis tietokoneiden ja internetin, saavutettavuus sekä puutteet kansalaisten tietoteknisissä valmiuksissa. Kansainvälisessä kirjallisuudessa erityisesti köyhien ja vanhusten on katsottu jäävän tietoteknisen kehityksen ulkopuolelle ja siten kärsivän osallistumismenetelmien siirtymisestä internetiin. Tästä syystä järjestelmien avulla pyritään laajentamaan kansalaisosallistumisen menetelmien kenttää sen sijaan, että niillä korvattaisiin perinteiset tavat osallistua.

Tutkimukseni perusteella kansalaiset ovat tyytyväisiä heille tarjotusta mahdollisuudesta ilmaista mielipiteensä ja osallistua suunnitteluun, vaikka osallistumisen vaikuttavuuteen monet suhtautuivatkin varauksellisesti. Mahdollisuudesta osallistua kyseisten järjestelmien kautta toivottiin kuitenkin tiedotettavan näkyvämmin. Lisäksi useat vastaajat kokivat itse Harava-palvelun vaikeakäyttöiseksi; yksittäisistä toiminnoista piirtotyökalujen kehittämistarve entistä helppokäyttöisemmiksi nousi palautteissa useimmiten esille. Kyseisen työkalun käyttö tuotti vaikeuksia myös Turun karttapalvelun käyttäjille. Sen sijaan kartan liikuttaminen sekä kartalla lähentäminen ja loitontaminen onnistuivat molempien tutkittavien järjestelmien käyttäjiltä hyvin.

Tutkimuksesta myös selvisi, että nuoret ovat taitavimpia karttapohjaisten palautejärjestelmien käyttäjiä, mutta samalla he ovat käyttäjistä kriittisimpiä vaatien järjestelmiltä erinomaista käytettävyyttä. Turussa toteutetussa aineistonkeruussa taas kävi ilmi, että yli 65-vuotiaat tarvitsivat poikkeuksetta apua kyseisiä järjestelmiä käyttäessään. Lisäksi iäkkäiden ja työttömien osuus vastaajista jäi melko alhaiseksi, mikä herättää kysymyksen vuorovaikutteisten paikkatietomenetelmien tarjoamista tasavertaisista mahdollisuuksista osallistua. Aineistonkeruumenetelmänä karttapohjaiset sovellukset eivät siis voi ainakaan vielä lähitulevaisuudessa täysin korvata perinteisiä osallistumismenetelmiä.

Kirjoittaja on juuri valmistunut Turun yliopistosta maantieteen laitokselta.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti