Tutkin keväällä valmistuneessa gradussani
kahden erilaisen karttapohjaisen palautejärjestelmän, Turun kaupungin käyttämän
Paikalla-palautepalvelun sekä Harava-kyselypalvelun käytettävyyttä kansalaisten
näkökulmasta. Turun Paikalla-järjestelmän analysointi perustui järjestelmän
koekäyttöihin pohjautuvaan aineistoon, kun taas Haravan käytettävyyttä
analysoin Sipoon kunnan keräämän Kysymys Nikkilästä –kyselyn vastausten
perusteella.
Vuorovaikutteisten paikkatietojärjestelmien,
kuten karttapohjaisten palautejärjestelmien, etuja osallistamisvälineinä
perinteisiin keskustelu- ja tiedotustilaisuuksiin verrattuna ovat niiden
riippumattomuus ajasta ja paikasta. Samalla järjestelmät tarjoavat kaikille
osallistujille tasaveroiset mahdollisuudet osallistua, kun vältytään julkisten
tilaisuuksien perinteiseltä ongelmalta, jossa yksi tai muutama aktiivinen
henkilö dominoi keskustelua. Lisäksi aineiston kerääjien, kuten kuntien,
näkökulmasta menetelmä mahdollistaa laajan ja monipuolisen aineiston keräämisen
ja aineiston analysoinnin helppouden.
Toisaalta vuorovaikutteisten
paikkatietojärjestelmien yleisemmän käytön esteinä ovat erityisesti
teknologian, siis tietokoneiden ja internetin, saavutettavuus sekä puutteet
kansalaisten tietoteknisissä valmiuksissa. Kansainvälisessä kirjallisuudessa
erityisesti köyhien ja vanhusten on katsottu jäävän tietoteknisen kehityksen
ulkopuolelle ja siten kärsivän osallistumismenetelmien siirtymisestä
internetiin. Tästä syystä järjestelmien avulla pyritään laajentamaan
kansalaisosallistumisen menetelmien kenttää sen sijaan, että niillä
korvattaisiin perinteiset tavat osallistua.
Tutkimukseni perusteella kansalaiset ovat
tyytyväisiä heille tarjotusta mahdollisuudesta ilmaista mielipiteensä ja
osallistua suunnitteluun, vaikka osallistumisen vaikuttavuuteen monet
suhtautuivatkin varauksellisesti. Mahdollisuudesta osallistua kyseisten
järjestelmien kautta toivottiin kuitenkin tiedotettavan näkyvämmin. Lisäksi
useat vastaajat kokivat itse Harava-palvelun vaikeakäyttöiseksi; yksittäisistä
toiminnoista piirtotyökalujen kehittämistarve entistä helppokäyttöisemmiksi
nousi palautteissa useimmiten esille. Kyseisen työkalun käyttö tuotti
vaikeuksia myös Turun karttapalvelun käyttäjille. Sen sijaan kartan
liikuttaminen sekä kartalla lähentäminen ja loitontaminen onnistuivat molempien
tutkittavien järjestelmien käyttäjiltä hyvin.
Tutkimuksesta myös selvisi, että nuoret ovat
taitavimpia karttapohjaisten palautejärjestelmien käyttäjiä, mutta samalla he
ovat käyttäjistä kriittisimpiä vaatien järjestelmiltä erinomaista
käytettävyyttä. Turussa toteutetussa aineistonkeruussa taas kävi ilmi, että
yli 65-vuotiaat tarvitsivat poikkeuksetta apua kyseisiä järjestelmiä
käyttäessään. Lisäksi iäkkäiden ja työttömien osuus vastaajista jäi melko
alhaiseksi, mikä herättää kysymyksen vuorovaikutteisten paikkatietomenetelmien
tarjoamista tasavertaisista mahdollisuuksista osallistua.
Aineistonkeruumenetelmänä karttapohjaiset sovellukset eivät siis voi ainakaan
vielä lähitulevaisuudessa täysin korvata perinteisiä osallistumismenetelmiä.
Kirjoittaja on juuri valmistunut Turun yliopistosta maantieteen laitokselta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti