keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Käytettävyys ja saatavuus avaimina tiedon hyödyntämiseen - RASTI-seminaarin antia


Mirva Talusén

Mikä merkitys on vuorovaikutuksella tiedontuottajien ja käyttäjien välillä? Miten kerättyä tietoa voitaisiin hyödyntää paremmin? Muun muassa näitä perustavanlaatuisia kysymyksiä puitiin aktiivisesti Suomen ympäristökeskuksessa tiistaina 23.9. Rakennetun ympäristön ja asumisen tietoaineistojen RASTI-seminaarissa.  ”Tiedon hyödyntäminen kestävyyden saavuttamiseksi on suuri haaste, jota meidän on oltava ratkaisemassa”, totesi tilaisuuden avannut SYKEn tutkimusjohtaja Per Mickwitz.

Konkreettisia ratkaisuja tiedon hyödyntämisen edistämiseen tarjoavat esimerkiksi elinympäristön tietopalvelut Harava ja Liiteri, joista seminaarissa keskusteltiin useaan otteeseen. ”Liiterin toimiessa porttina rakennetun ympäristön tietopalveluiden maailmaan nopeutuu uusien menetelmien ja aineistojen käyttöönotto jopa useilla vuosilla”, arvioi esityksessään ryhmäpäällikkö Kari Oinonen Suomen ympäristökeskuksesta. Liiteri on omiaan edistämään tietojen hyödyntämistä, sillä kaikki sen tarjoamat tiedot ovat keskenään yhdisteltävissä ja saatavilla on eri käyttäjäryhmille muotoiltuja palvelupaketteja, joista relevantit tiedot löytyvät helposti. Siten kynnys tietoon tarttumiseksi madaltuu.


Liiterin proto-version tutkailu herätti ajatuksia auditorion lämpiössä.

Kansalaisten tuottaman tiedon roolista suhteessa viranomaistietoon heräsi innokasta keskustelua. Kyselypalvelu Haravalla kerätty kansalaistieto saadaan Liiteriin talteen, mutta kuinka se integroitaisiin käyttöön muun datan rinnalle? Miten varmistetaan, etteivät kansalaishavainnot jää erilliseksi kokonaisuudekseen, vaan ne vaikuttaisivat myös viranomaistietoon? Ratkaisun pohtiminen tälle haasteelle lienee edessä Liiterin vakiinnuttaessa paikkansa käyttäjien sydämissä.


Jouko Järnefelt esitteli paljon materiaalia, jota on Tampereen keskustan osayleiskaavan Harava-kyselystä työstetty.

Tiedonkeruun ohella Haravaa on hyödynnetty toisellakin tapaa: aineistojen päivitystarkoituksissa. Tästä esimerkkinä kuultiin RASTI-seminaarissa kokemuksia Porot-hankkeen niin sanotusta Poro-Haravasta, joka toimii kyselyn tavoin, mutta tarkoituksena on, että paliskunnista voidaan helposti päivittää uusinta tietoa esimerkiksi porokämpistä tai laidunaidoista. ”Koko ajan kannattaa kiinnittää huomiota myös aineistojen keräämiseen ja jalostamiseen erilaisia käyttäjiä paremmin palveleviksi.  Toivon, että koko ajan syntyisi oivalluksia tietoaineistojen kokoamisen, jalostamisen ja hyödyntämisen parantamiseksi. RASTI- tilaisuudet ovat tärkeitä eri toimijoiden saattamiseksi yhteen ja ideoiden synnyttämiseksi,” huomautti seminaarin toinen puheenjohtaja, SYKEn palvelujohtaja Harri Juvonen. Poro-Haravaa esitellyt SYKEn vanhempi tutkija Panu Kontio kannustikin kuulijoita testaamaan Poro-Haravaa seminaarin tauoilla ja ideoimaan millaisten aineistojen päivitykseen sama menetelmä sopisi.


Porot-hankkeesta kuuleminen villitsi yleisön.

Kommenttipuheenvuorossaan Sipoon kunnan yleiskaavapäällikkö Kaisa Yli-Jama kertoi oman vastauksensa kysymykseen, mitä hyötyä on tiedon jatkuvasta keräämisestä ja ponnistuksista vuorovaikutuksen eteen. Sipoon tapauksessa hyviä tuloksia on syntynyt, kun on ryhdytty rohkeasti luomaan vuorovaikutteista päätöksentekokulttuuria. Koska kokeilussa on ollut kunnalle uudenlaisia toimintatapoja, ovat asukkaat suhtautuneet avoimin ja innokkain mielin kunnan aloitteisiin vuorovaikutuksen viemisestä uudelle tasolle. Epäluuloa siitä, että ”ei kukaan kuitenkaan kuuntele” ei asukkaiden parissa ole siksi esiintynyt.

Yhteinen lopputulema seminaarin keskustelussa olikin, että tietojen hyödyt syntyvät silloin, kun ne luovat vuorovaikutusta. ”Maankäyttöön, rakentamiseen ja asumiseen liittyvien tietoaineistojen käytettävyyden ja saatavuuden parantamisella on lukuisia hyötyjä”, korosti Harri Juvonen.  ”Keskeisin on ehkä se, että yksityiset kansalaiset, yhteisöt sekä julkiset ja yksityiset toimijat voivat hyödyntää samaa tietoa. Tämä luo edellytyksiä aidosti vuorovaikutteiselle päätöksenteolle.”

Kirjoittaja työskentelee tutkimussihteerinä Suomen ympäristökeskuksessa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti