Haravalla paikallista tietoa Metsähallituksen suunnittelun tueksi

Annakaisa Heikkonen

Paikallisen tiedon sekä eri käyttäjäryhmien tarpeiden ja näkemysten huomioiminen ovat tärkeä osa Metsähallituksen suunnittelua. Metsähallituksen hallinnoimat valtion metsät ovat todellisia monikäyttömetsiä, joissa ulkoillaan, marjastetaan, metsästetään sekä nautitaan luonnon monimuotoisuudesta puuntuotannon rinnalla. Jotta erilaiset tarpeet, tiedot ja näkemykset saadaan mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon, tarvitaan toimivat vuorovaikutuksen kanavat. Osallistamisessa yhtenä tavoitteena on jatkuvasti parantaa kansalaisten ja sidosryhmien vaikutusmahdollisuuksia.

Retkeilijöitä Otsamotunturilla. Kuva: Kirsi Ukkonen

Yksi Metsähallituksen ottama käytännön askel tällä polulla on karttapohjaisten kyselyiden käyttö suunnittelun tukena. Suomessa kaupunkisuunnittelussa ja kaavoitustyössä erilaisten pehmoGIS-menetelmien käytöstä on saatu hyviä kokemuksia, ja kiinnostavia esimerkkejä löytyy myös maailmalta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sikäläinen metsähallinto on jo useamman vuoden osallistunut osallistavien paikkatietojärjestelmien (PPGIS) kehittämistyöhön osana luonnonvara- ja metsäsuunnittelua.

Haravointi Metsähallituksessa alkoi jo kyselypalvelun pilotoinnin aikana Saaristomerellä ja siirtyi siitä pitkän harppauksen pohjoisemmaksi Tunturi-Lappiin. Siellä Haravaa testattiin järjestäytyneille sidosryhmille kohdennetussa kyselyssä, jolla kerättiin paikkasidonnaista tietoa mm. matkailu- ja ohjelmapalveluyrittäjien ja paikallisten yhdistysten tärkeimmistä toiminta-alueista. Tuloksia hyödynnettiin heti tuoreeltaan Ylimuonion käyttösuunnitelman laadinnassa keväällä 2014.                            

Metsähallituksen maat ja vedet
Vihr.= monikäyttömetsätalouden alueet
Kelt.= suot, lakimetsät + muut metsätaloustoim. ulkop.
Pun.= suojelualueet, erämaat + muut alueet
Vaal. kelt.= muut maanomistajat

Kyselyssä kertyneen paikkatiedon ja palautteen lisäksi Metsähallitus on saanut aimo annoksen käytännön kokemusta. Haasteiksi on havaittu aineiston edustavuus ja se, miten sujuvaa vastaaminen on Internet-yhteydestä ja päätelaitteesta riippuen. Ja miten välttää harmillisen yleinen ”osallistamisähky” niin vastaajien kuin suunnittelijoidenkin osalta? Osallistamisen kannalta uusien menetelmien eduiksi voidaan lukea muun muassa Internet-osallistumisen helppous, osallistujajoukon laajeneminen, hiljaisen enemmistön mukaan saaminen suunnitteluun ja paikkatietomuotoisen aineiston hyödyntämisen monet mahdollisuudet. Kertynyt paikkatieto laajentaa tietopohjaa, ja sitä on helppo yhdistää muuhun suunnitteluaineistoon. Paikkaan sidottuna ja kartoilla esitettynä kansalaisten tuottama tieto konkretisoituu ja saa myös vahvemman statuksen ns. asiantuntijatiedon rinnalla.

Uudet vuorovaikutuksen ja tiedon keruun menetelmät ovat kiinnostavia, mutta osallistaminen niiden avulla ei ole itsetarkoitus. On ilmeistä, että paikkatietomuotoisen vastaamisen myötä odotukset kasvavat sitä kohtaan, että vastaajien antama tieto todella hyödynnetään suunnittelussa ja päätöksenteossa.  Vastaajan kannalta kun osallistuminen ilman todellista vaikuttamisen mahdollisuutta on turhaa. Jotta osallistamisen vaikuttavuus ja uskottavuus säilyy, tulee panostaa vastausaineiston läpi käymiseen, raportointiin ja ohjaamiseen edelleen osaksi suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseja. 

Suunnittelijat jalkautuneina maastoon. Kuva: Keijo Kallunki

Esimerkiksi Ylimuonion käyttösuunnitelman laadinnassa kyselyiden tuloksena esille nousseet paikallisten toiveet ja näkemykset käsiteltiin suunnittelua varten perustetussa työryhmässä ja huomioitiin alueen maankäyttöratkaisujen ja metsänkäsittelyn periaatteiden laadinnassa. Osa tiedoista, kuten paikannetut metsonsoitimet, kulttuurihistorialliset kohteet ja maisemakohteet, tallennettiin myös Metsähallituksen paikkatietojärjestelmää täydentämään, jotta tällainen arvokas tieto välittyisi myös myöhemmin alueella tehtävään suunnitteluun.

Ylimuonion suunnitteluryhmä Muoniossa. Kuva: Annakaisa Heikkonen

Karttapohjaiset kyselypalvelut sopivat hyvin muiden osallistamismenetelmien täydentäjiksi. Vaikka niillä ei voi korvata esimerkiksi kasvokkaista kanssakäymistä, ansaitsevat ne paikkansa uutena keinona saada paikallinen ja paikkaan sidottu tieto mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon entistä jouhevammin.

Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Metsähallituksessa.