Täydentävä työkalu kansalaisosallistumiseen

Tiia Tanskanen

Harava-palvelu on nyt valmistunut ja kaikkien hyödynnettävissä. Palvelun viimeistelemiseksi kyselyitä on helmikuusta lähtien testattu pilottihankkeiden avulla. Haluankin palata ajassa hieman taaksepäin pohtimaan syitä sille, miksi organisaatioissa on hakeuduttu pilotoimaan Haravaa. Osallistavan suunnittelukulttuurin edistämisen kannalta on kiinnostavaa, miksi eritoten kunnissa halutaan ottaa käyttöön Haravan kaltainen uusi osallistumisen menetelmä. Opinnäytetyössäni tutkin millaisia odotuksia Haravan pilottikunnilla on karttapohjaisen kyselyn hyödyntämiselle maankäytön suunnitteluun liittyvissä hankkeissa. Haastattelin viiden eri pilottikunnan maankäytön suunnittelun ammattilaista syksyllä 2012. Seuraavassa esittelen lyhyesti suunnittelijoiden näkemyksiä työni pohjalta.

Haravan koetut hyödyt kiteytyivät pilottikunnissa palvelun kolmeen ominaisuuteen, jotka ovat verkkopohjaisuus, kartta vastausalustana sekä kerätyn tiedon muoto. Kokemukset hyödyistä painottuivat eri kunnissa hieman eri tavoin. Ensinnäkin, haastateltavat näkivät Haravan karttapohjaisuuden yhtenä palvelun keskeisimpänä seikkana suunnittelutarpeiden paikantamisessa. Maankäytön suunnittelu kiinnittyy tiivisti ympäristöönsä, minkä vuoksi suunnittelijoiden on tärkeää olla perillä siitä, mihin kuntalaisten kokemukset elinympäristössä kohdistuvat. Paikkamerkinnän ja kommentin nähtiin täydentävän toisiaan, mikä helpottaa tiedon tulkittavuutta.

Toiseksi, kyselyjen verkkopohjaisuuden avulla suunnitteluprosesseihin saadaan aktivoitua suurempi joukko kuntalaisia. Nettiosallistumisessa kynnys vastaamiseen on matala, kun osallistuminen ei ole aikaan tai paikkaan sidottua. Verkossa tapahtuvan osallistumisen uskotaan tuovan keskusteluun sellaisten kuntalaisten äänen, joita on hankala tavoittaa esimerkiksi asukastyöpajojen avulla. Suunnittelun tietopohjan laajentuessa ja moninaistuessa päätöksiä voidaan tehdä perustellummin. Lisäksi konfliktin vaara vähenee, kun kuntalaiset sitoutuvat elinympäristönsä kehittämiseen.

Toisaalta kasvava tietomäärä asettaa suunnittelijat haasteiden eteen, sillä tiedon tulisi välittyä suunnittelun käytäntöihin ja päätöksentekoon. Etenkin kun vastauksia kuntalaisilta odotettiin runsaasti, nähtiin Haravalla kerätyn tiedon strukturoidun ja sähköisen muodon helpottavan tiedon analysointia. Suunnittelijoiden työ helpottuu, kun suuri määrä tietoa voidaan siirtää tilasto- ja paikkatieto-ohjelmiin käsiteltäväksi. Suunnittelijat arvelivat myös, että muokkaamalla tietoa helposti omaksuttavaan muotoon sitä voidaan välittää tehokkaammin kaikille suunnittelun osapuolille. Esimerkiksi teemakarttojen avulla voidaan kuntalaisten ajatuksista viestiä kunnan päättäjille, jotta he voivat ottaa kuntalaisten näkemykset paremmin huomioon päätöksenteossa. Kuntalaisilta kerätty tieto voidaan siten integroida kiinteämmin osaksi suunnittelua. Toisaalta on pohdittava sitä, kuinka luotettavasti ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia voidaan kartoittaa valmiiden vastausvaihtoehtojen avulla, sekä millaista tietoa Haravalla voidaan kerätä ja mihin tarkoitukseen.

Harava nähtiin siten tärkeänä täydentävänä työkaluna osallistumiseen ja tiedon tuotantoon maankäytön suunnittelun tueksi. Nimensä mukaisesti sillä voidaan haravoida laajalti paikkaan sidottua tietoa saavuttaen suuren yleisön huomion, ja se lisäksi mahdollistaa suuren aineiston analysoinnin. Kuntalaisten kokemuksien ymmärtämiseksi syvällisemmin voidaan tiedon keruuta tarkentaa vuorovaikutteisempia menetelmiä, kuten kävelyhaastatteluja tai työpajoja, hyödyntäen. Erilaisten tiedon tuotannon menetelmien yhteensovittamista voisi tosin tutkia vielä perusteellisemmin. Jään jännityksellä seuraamaan kokemuksia siitä, miten karttakyselyt nivoutuvat suunnittelun käytäntöihin ja kuinka sitä hyödynnetään muiden menetelmien rinnalla.

Kirjoittaja on työskennellyt SYKEn SADe-hankkeessa ja opiskelee ympäristön ja alueiden politiikkaa Tampereen yliopistossa