keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Reikäkorteista empaattiseen vuorovaikutukseen

Aleksi Kallinen

Mitä tapahtuu kun ihminen käyttää tietokonetta? Pohjimmiltaan kysymys on vuorovaikutustilanteesta. Ihminen antaa syötteitä ja saa palautteen, input - output. Palautteen saatuaan ihminen arvioi saamansa palautteen ja antaa sen perusteella uuden syötteen. Tietotekniikan kehittyessä ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus on saanut yhä enemmän inhimillisiä piirteitä.

Ensimmäiset tietokoneet olivat käytöltään hyvin kankeita. Käyttäjät antoivat syötteitä tietokoneille esimerkiksi reikäkortteina, vuorovaikutus alkoi aina samasta pisteestä ja kesti vain yhden input - output syklin verran. Tekstipohjaiset käyttöliittymät antoivat mahdollisuuden antaa syötteitä jo paljon tutummalla tavalla, tekstinä. Käyttäjät joutuivat kuitenkin opettelemaan uuden kielen ja hahmottamaan vain tietokoneiden maailmassa olemassa olevia rakenteita. Graafisten käyttöliittymien myötä ohjelmistojen käytettävyys parani huomattavasti. Ikonien ja visualisointien avulla tarjottiin käyttäjille tuttuja metaforia (esim. roskakori-ikoni), jotka helpottivat käyttöä ja tekivät käytöstä luonnollisempaa.


Mikä on käyttäjän tarve iPadin käyttöön?
Kuva: http://digishades.blogspot.fi/
Internetin ja mobiiliteknologian myötä tietotekniikka on kuluttajaistunut. Nuoret lapset osaavat tehdä verkkosivuja ja toimia internetissä uskomattoman taitavasti, internet ja ohjelmistot kulkevat mukanamme kaikkialla, voimme ajasta ja paikasta riippumatta tehdä töitä sekä kommunikoida tietotekniikan avulla läheistemme kanssa. Myös käyttötavat ovat monipuolistuneet: käytämme sujuvasti kosketusnäyttöjä, puhekäyttöliittymät ovat yleistymässä, pelaamme pelejä eleiden avulla ja käyttökontekstistamme on olemassa tietoa, jota voidaan hyödyntää palveluissa. Paikkatieto, kellonaika, aikaisempi toimintamme verkossa, suhteemme muihin ihmisiin ja muiden ihmisten käyttäytyminen vastaavissa tilanteissa ovat esimerkkejä siitä, millaista tietoa voimme hyödyntää suunnitellessamme käyttäjäkokemukseltaan parempia palveluita. 

Vuorovaikutuksen näkökulmasta olemme siirtymässä empatian aikakauteen, eli älykkääseen vuorovaikutukseen. Empatia tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan ja tunnistaa tunteet joita toinen kokee. Ihmisen ja tietotekniikan välisessä vuorovaikutuksessa tämä tarkoittaa mm. sitä, että palvelut tunnistavat käyttäjien tilanteen ja tarjoavat käyttäjille luonnollisen tavan kommunikoida. Lisäksi palveluissa on kiinnitetty huomiota esteettisyyteen, niitä voidaan käyttää tarkoituksenmukaisella päätelaitteilla ja tavoilla, sekä sosiaalisten ominaisuuksien avulla myös ihmisten välinen vuorovaikutus on tullut osaksi palveluita.

Voiko empaattista vuorovaikutusta suunnitella? Minun mielestäni voi.  Empaattisen vuorovaikutuksen suunnittelu vaatii empaattista suunnittelua - käyttäjien opiskelua. Jos tunnistamme käyttäjien tarpeet, käyttötilanteet ja -kontekstin sekä käyttäjissä heräävät tunteet, voimme tuoda empaattisen vuorovaikutuksen piirteitä ratkaisuihin.

Kun palveluita ryhdytään pilotoimaan, on elinympäristön tietopalveluiden projekteissa oiva mahdollisuus kerätä tietoa käyttäjistä. Samalla tulee olla muutosvalmiutta ja kykyä kyseenalaistaa jo tehtyjä ratkaisuja, jotta käyttäjien opiskelulla on todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa palveluihin. Mikään ei avarra niin paljon näkemystä kuin liimautuminen käyttäjän viereen todellisessa käyttötilanteessa. Näin suunnittelijoiden kyky asettua käyttäjien asemaan paranee ja empaattisen vuorovaikutuksen suunnittelu mahdollistuu.

Kirjoittaja suunnittelee käyttäjäkokemuksia digitalisoituvaan  maailmaan Solita OY:ssä

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti