Tiia Tanskanen
Mitkä ovat kansalaisten kokemukset omista vaikutusmahdollisuuksistaan
maankäytön suunnittelussa? Tämä kysymys innoitti minua ja opiskelijatovereitani
tekemään opintoihimme liittyvän tutkimuksen Tammervoiman hyötyvoimalaitoksen
YVA-menettelystä. Tutkimuksen aineisto
kerättiin haastattelemalla hankkeeseen osallistuneita paikallisia
yhdistysaktiiveja.
Tutkimuksessa selvisi, että paikallisille aktiiveille yhteistä oli usein
velvollisuudesta kumpuava luontainen halu osallistua ja vaikuttaa
elinympäristönsä asioihin. Kansalaisen tunne omista vaikutusmahdollisuuksistaan
on – etenkin voimalaitoksen kaltaisissa suurhankkeissa – vaarassa jäädä
vaisuksi osallistumisen kanavien ollessa hankkeen toteuttajan määrittelemiä.
Jotta kansalaiset saadaan mukaan suunnitteluun ja osallistumisen positiiviseen
kierteeseen, tarvitaan tunne siitä, että osallistumisella todella voi olla
merkitystä.
Paikallisten osallistaminen ja toimijakentän laajentaminen heti suunnittelun
alkuvaiheessa on kaikkien etu, jotta vältettäisiin tulevat ristiriidat ja
maankäytön konfliktit. Tähän helpotusta tuo vahtipalvelu Tarkkailija, jonka
tiedottamana hankkeisiin saadaan mukaan kiinnostuneet jo alkuvaiheessa, jolloin
myös vaikuttamisen mahdollisuus on todennäköisempää. Paikallisilla on lisäksi
tarjota hankkeen toteuttajille arvokasta asiantuntemusta, jota voidaan pian
kerätä talteen Harava-työkalun avulla. Parhaimmillaan lopputuloksena on
tyytyväisiä asukkaita ja kaikkien kannalta optimaalisia ratkaisuja.
Kansalaiset osallistuvat hankkeisiin usein niitä kritisoidakseen. Kun asukkaiden osallistumisen pelätään
jarruttavan hankkeen kulkua, on heidän leimaamisensa NIMBY-ajattelijoiksi
helppoa. Tällöin paikallisten oman asiantuntijuuden legitimointi käy
haasteelliseksi, sillä asiantuntijoiden tietoa pidetään objektiivisena ja
merkityksellisempänä. Todellisuudessa asiantuntijoidenkaan tieto ei ole ikinä
arvo- tai tavoitevapaata.
Lisäksi yksin vaikuttaminen koetaan hankalammaksi
siten, että ei-edustavien toimijoiden vaikutusmahdollisuudet nähdään heikompina eturyhmiin verrattuna.
Harava-palvelun avulla mielipiteiden ilmaiseminen voidaan tehdä helpoksi niin,
että yksittäinen kansalainen ei välttämättä tarvitse eturyhmän tukea. Uskon,
että palvelun avulla saadaan suunnitteluun mukaan ääniä, jotka eivät muuten
lähtisi keskusteluun.
Näen, että SADe-hanke on seuraava askel lain pykälien täytäntöä kohti. Yhtenäiset
sähköiset työkalut edesauttavat subjektiivisen tiedon merkityksellistämistä
päätöksenteossa saattaen paikalliset yhä tasavertaisemmiksi elinympäristönsä
asiantuntijoiksi hankevastaavien ja virkamiesten rinnalle. Jos hyvin käy, ei näiden
osapuolten välillä vallitse enää vahvaa vastakkainasettelua.
Osallistumisen vaikuttavuuden kokemuksen kannalta on välttämätöntä
kuulluksi tulemisen tunne, minkä vuoksi kansalaisten tulisi saada palautetta antamistaan
kommenteista ja mielipiteistä. Tammervoima- hankkeessa asukastyöpajat saivat
paikallisilta kiitosta niiden vuorovaikutteisuuden vuoksi. Sen lisäksi, että tieto
kulkee kahteen suuntaan tarvitaan vastavuoroista keskustelua. Kun tiedottaminen
ja keskustelu siirtyvät yhä enemmän verkkoon, on vaarana, että osapuolet vain ikään
kuin puhuvat toistensa ohi siten, ettei todellista keskustelua pääse syntymään.
Vaikka paikallisten osallistumisen kynnystä onnistutaan madaltamaan, on siis pidettävä
huolta myös palautteen antamisesta, jotta keskustelu säilyy.
Kirjoittaja on korkeakouluharjoittelija
SADe-hankkeessa Suomen ympäristökeskuksessa
Kiitos, että toit esiin tärkeän asian eli mielipiteisiin vastaamisen:
VastaaPoista"Osallistumisen vaikuttavuuden kokemuksen kannalta on välttämätöntä kuulluksi tulemisen tunne, minkä vuoksi kansalaisten tulisi saada palautetta antamistaan kommenteista ja mielipiteistä."
Pohdin samaa asiaa jokin aika sitten blogissani (http://julkisesti.wordpress.com/2011/10/09/jaako-homma-kesken/). Ilman vastapalautteen antamista osallistuminen jää kesken. Palautteeseen vastaaminen helposti unohtuu, koska suunnittelija on saavuttanut oman tavoitteensa, kun palautetieto on kerätty. Erityisesti virallisia menetelmiä täydentävissä käytännöissä (esim. Haravalla tehtävä kysely) palautteeseen vastaaminen pitää erikseen muistaa suunnitella ja toteuttaa.
Kuten blogissasi tuot ilmi, olisi tällaista vuoropuhelua tosiaan pyrittävä jatkamaan koko prosessin ajan. Mielestäni kiinnostavaa on myös se, muuttuvatko vaikuttavuuden kokemukset ja miten, kun mielipiteitä kootaan yhä enemmän strukturoidusti netissä, minne täten myös palautteen antaminen painottuu.
VastaaPoista-Tiia Tanskanen