Haettava ja jaettava voittaa

Päivi Litmanen-Peitsala

Onko tieto avointa, jos se ei löydy?

Kun hallinto haluaa tarjota kansalaisille vapaan pääsyn tietoihin ja helpomman tavan asioida, tavallista on perustaa uusi sivusto tai julkaista omilla sivuilla lisää asiakirjoja. Näin on tehty jo ainakin kymmenen vuotta esimerkiksi kaavoituksessa ja rakentamisessa. Siltikin kansalaiset syyttävät virkamiehiä tiedon pimittämisestä. Mikseivät tieto ja tarvitsija kohtaa?

Kuinka suomalainen etsii tietoa? Vuonna 2011 Googlen avulla tehtiin Suomessa noin 20 miljoonaa hakua päivässä. Suosituimmat hakutermit olivat – Gmail ja Facebook! Mistä tämä kertoo? Hakukenttää käytetään ensisijaisena tapana etsiä toimintoja silloinkin kun taatusti tiedetään url-osoite. Googlen dominointi tiedonhaussa tekee siitä normin. Tietoa ei käytännössä ole olemassa jollei Google sitä löydä.

Tässä piilee haaste: miten viranomaistieto on haettavissa hakukoneella? Millaista kieltä sivustoilla käytetään, kuinka hyvin optimoidaan arkikielen sanoja mukaan?

Googlen oheinen hakutapamainos kertoo vain osan keinoista, joita voisi ottaa käyttöön: rakentamisalueen kuvat, otsikkojen optimoinnit, arkikieliset nimitykset, videot – ne kaikki ovat oikeastaan tasavertaisia hakutermejä jo nyt. Kymmenen vuoden päästä kenties myös puheen avulla tehty haku – tai miksei omalla valokuvalla? Kännykkä käteen, tontista kuva ja haku päälle: mitä tähän on suunnitteilla?

Tämän luennon lopussa on mielenkiintoisia visioita muun muassa kuvahausta. Nyt ne ovat jo mahdollisia, kymmenen vuoden päästä tavallisia?

Tiedonhaku lähestyy arkea

Viranomaistiedon jäsentämisen tavat ovat historian tulosta, diariointia, päätösnumeroita, korttelikoodeja ja poikkeuslupia. Todellisuutta lohkotaan käsitteillä, jotka hallinnon ympäristössä ovat kotoisin hallinnon diskurssista. Noiden käsitteiden käytön tulokset realisoituvat tavallisessa arkielämässä. Siellä asioille on toisenlaiset nimet, ihan tavallisen mattimeikäläisen käyttämät termit.

Hakukoneiden ylivalta ulottuu kieleen. Googletus luo illuusion, että tieto on Googlessa, ei asiakirjoissa. Kirjoittipa Googleen mitä tahansa, saa aina tuloksen. Avointa tietoa jakavan huolena tuleekin olla, ei vain tiedon avaaminen verkkoon, vaan myös käsitteiden avaaminen haettaviksi. Tämä on todellinen haaste: kuinka tuoda arkikieli mukaan hallinnon puheeseen.

Hakuominaisuuksien lisäksi jako-ominaisuudet ovat avoimen tiedon rakennuspalikoita. Miten tieto saadaan liikkeelle niihin piireihin, jotka siitä voisivat olla kiinnostuneita. Facebook, Twitter, Google+ ovat vasta höyrykonevaiheessa. Kymmenen vuotta sitten kukaan ei osannut kuvitella niiden voimaa vuorovaikutuksessa. Mitä me nyt emme osaa kuvitella? Se on jo tulossa.

On juostava, jotta pysyisi edes paikallaan.

Kirjoittaja on Kirjastot.fi -palvelun viestinnänsuunnittelija